Koska haluan käyttää tätä blogia kirjoituksiani kokoavana paikkana, laitan myös tähän Uusi Suomi-blogipalvelussa julkaistu, paljon huomiota herättänyt kirjoitukseni Suomen työmarkkinapolitiikasta:
Tällä viikolla pidetään hallituksen puoliväliriihi, jossa hallituspuolueet linjaavat talouden suuntaviivoista hallituskauden loppuun. Konkreettisia päätöksiä on odotettavissa kehysriihessä maaliskuussa.
Keskustelu taloudesta on käynyt kiivaana jo monta kuukautta. Suomalainen oikeisto (sekä kokoomuslaiset demarit Vartiainen ja Sailas) ovat tehneet parhaansa pohjustaakseen julkista keskustelua ennen puolivälitarkastelua ja kehysriiheä lietsomalla paniikkia julkistalouden tilasta ja esittämällä milloin mitäkin vaatimuksia työntekijöiden aseman heikentämisestä.
Suomen konsensushakuisessa ilmapiirissä moni asia jaksaa yllättää, mutta viimeaikaiset ulostulot ovat taas saaneet pohtimaan yhtä häkellyttävimmistä asioista. Tämä on kokoomuksen suosio palkansaajien keskuudessa. Siinä ei ole paljoakaan järkeä duunarin itsensä kannalta, sillä kokoomuksen työmarkkinapolitiikka ei tarjoa mitään palkansaajien eikä hyvinvoinnin parantamiseksi, päinvastoin.
Oikeisto haluaa murentaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan
Elinkeinoelämän keskusliitto ehdottaa työnantajien verojen laskemista 40% esittämälläyhteisöverotuksen shokkilaskua 15 prosenttiin. Melkein 10 prosenttiyksikön yhteisöveron lasku kerralla jättäisi valtion budjettiin muutaman miljardin kokoisen reiän, minkä EK tietenkin jättää mainitsematta. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että yhteisöveron lasku houkuttelisi uusia investointeja. Vientiteollisuuden ongelmat johtuvat kilpailukykyä enemmän Euroopan taantumasta, joka johtuu rahaliiton rakenteista ja epätasapainoista unionin sisällä.
Syventääkseen julkistalouden kriisiä ja kestävyysvajetta EK sanoo ei Windfall-verolle ja pääomaverotuksen korotuksille vaikka pelkästään verovapaiden osinkotulojen verovapauksien poistaminen toisi monta sataa miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi harmaan talouden sekä talousrikollisuuden seurauksena valtio menettää arviolta viisi miljardia vuositasolla.
Tulonjakoon puuttumisen ja rahoituspohjan laajentumisen sijaan EK vaatii työnantajille 40 % veronalennusta ja kaikkia muita suomalaisia joustamaan ja osallistumaan ”yhteisiin” talkoisiin. Vastaavanlaiseen ideologiseen härskiyteen ei Suomessa törmää minkään muun tahon ulostuloissa.
Vieläkin törkeämpää on, että kun kokoomuksenkin kannattama talouskuri ja julkistalouden leikkaukset osoitetaan toimimattomaksi tavoitteisiinsa nähden taloustieteilijöiden toimesta sekäKreikan esimerkin kautta, Olli Rehn pyytää päättäjiä ja tiedeyhteisöjä olemaan näistä tutkimustuloksista hiljaa julkisessa keskustelussa.
Kokoomus ajaa pienempiä palkkoja
Suomi on parantanut sijoituksiaan kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Tästä huolimatta kokoomuslaisten miehittämät “riippumattomat asiantuntijatahot†kuten EK, Suomen yrittäjät, Veronmaksajien keskusliitto ja Finanssialan keskusliitto kokoomuslaisen pääministerin ja kokoomustaustaisen presidentin rinnalla ovat viikoittain vaatineet työmarkkinapoliittisia ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Esitykset osoittavat joko puhdasta ymmärtämättömyyttä työelämän realiteeteista tai erittäin häikäilemätöntä suhtautumista hyvinvoinnin turvaamiseen.
Esimerkiksi Vartiainen kannattaa työvoiman tarjonnan lisäämistä matalapalkkatyön lisäämisellä ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla haluaa nollakorotuslinjaa palkkoihin. Palkkojen leikkauksiin ei edes kokoomuslaiset ole olleet valmiita, koska se vaikuttaa suoraan kotimaisen kysynnän pienentymiseen, suomalaisten firmojen ongelmien kasvuun ja taantuman syvenemiseen ja pitkittymiseen. Kokoomuslaiset yrittävätkin esittää nollakorotukset “kompromissinaâ€, vaikka tosiasiallisesti palkkamalttikin vähentäisi inflaation verran työntekijöiden reaaliansioita ja ostovoimaa, millä olisi negatiivinen vaikutus kysyntään.
Harva on myöskään nostanut esille nollakorotusten vaikutusta työvoimaintensiivillä matalapalkka-aloilla. Hoiva-ala on hyvä esimerkki alasta, jossa matala palkkataso vaikuttaa negatiivisesti koulutetun työvoiman saantiin, vaikka työvoimapula onkin kova.
Kokoomus ajaa pidempiä työuria
Jyrki Kataisen päävaatimus ennen kehysriiheä on ollut työmarkkinapoliittiset uudistukset, joilla saadaan työuria pidennettyä. Demari Vartiainen sen sijaan on kunnostautunut vaatimallapalkanalennuksia eläkeläisille, eli työntekijöille, joiden “tuottavuus†on Vartiaisen mukaan laskenut. EK on jo pitkään liputtanut eläkeiän nostoa keinona pidentää työuria ja se saa luonnollisesti tukea myös kokoomuksen piirissä.
Jos työuria halutaan tosiasiallisesti pidentää, tulee resurssit suunnata työttömyyden jatyökyvyttömyyden hoitoon eläkeiän alarajan nostamisen tai opiskelijoiden kyykyttämisen sijaan. Tämän on tilastokeskuskin tuonut esiin osoittamalla, että työurien pidentämisellä alku- tai loppupäästä olisi vain marginaalinen vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen. Sen sijaan 30–44-vuotiaiden työllisyysasteet eivät ole nousseet 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolle. Suomessa tulee siksi keskittyä uusien työpaikkojen luomiseen erityisesti teollisuuteen, pk-yrityksiin ja palvelualoille. Perustulo olisi oikea rakenteellinen uudistus, jolla pienyrittäjien sosiaaliturvaa parannetaan ja jolla on positiivisia vaikutuksia suomalaisten innovaatioiden syntyyn.
Eläkeiän alarajan mekaanisella nostolla ei myöskään puututa niihin ongelmiin, jotka johtavat ennenaikaiseen eläköitymiseen ja nykyiseen tilanteeseen, jossa kaikkien eläkkeelle siirtyneiden keski-ikä on 60,5 vuotta, vaikka joustava eläkeikä työeläkkeen osalta on 63–68 vuotta. Tähän puuttumiseksi keskeistä on parantaa ihmisten työhyvinvointia ja työssä jaksamista, muun muassa varmistamalla julkisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden riittävä rahoitus ja saavutettavuus.
Työssäkäyvien ja työttömien välisen kuilun umpeen kuromisen sijaan halutaan patistaa työelämässä olevat paiskimaan töitä entistä enemmän ja entistä pitempään, kun muut jäävät kokonaan ilman töitä ja syrjäytetään kokonaan työmarkkinoilta. Työajan lyhentäminen keinona pidentää työuria ja jakaa työtä tasaisemmin jätetään jopa ay-liikkeen taholta keskustelun ulkopuolelle. Valtiovarainministeriön virkamiehiä tai EK:n Lasse Laatusta ei yksinkertaisesti kiinnostaa työelämän parantaminen tai työttömien tilanne, vaan saman uusliberaalin politiikan vahvistaminen mitä on ajettu 1990-luvun lamasta lähtien.
Kokoomus ajaa huonompaa työelämää
Kokoomus kunnostautui myös esittämällä palkatonta karenssipäivää sairausajalle, minkä se kopioi Ruotsista. Se tarkoittaisi, että sairausloman ensimmäinen päivä olisi työntekijälle palkaton, ja siitä seuraavina kahtena viikkona työntekijä saisi 80 % palkasta. Esityksen tavoittena on sairauspoissaolojen vähentäminen. Ruotsista ei kuitenkaan ole saatavilla minkäänlaista näyttöä siitä, että karenssipäivä tosiasiallisesti vähentäisi sairauspoissaoloja. Suomessa tullaan jo nyt usein sairaana töihin, joten karenssipäivän tosiasiallinen vaikutus olisi palkanalennuksena toiminen. Tämä iskee varsinkin pienituloisiin palkansaajiin ja nostaa kynnystä jäädä sairauslomalle entuudestaan.
Työnantajapuoli ei myöskään ole suostunut pitämään raamiratkaisun yhteydessä sovitusta kolmen päivän koulutusoikeudesta kiinni. Mahdollisuus jatkokouluttautumiseen on tärkeää varsinkin aloilla, joissa työntekijöillä ei välttämättä ole alaan soveltuvaa koulutusta, hyvänä esimerkkinä kaupan ala. Koulutusoikeus tarkoittaa työntekijöille mahdollisuutta edetä urallaan, kartoittaa kokemusta ja kasvattaa ansiotulojaan. Työmarkkina-osapuolia lamaaannuttava kiista koskee kuitenkin ensisijaisesti sitä, että jo sovittua asiaa ei olla työnantajapuolella valmiita toteuttamaan. Ammattiliitto Pron puheenjohtajan mielestä työnantajaosapuolen piittaamattomuus sopimuksesta ja haluttomuus pitää kiinni tärkeässä raamiratkaisussa sovituista asioista on verrattavissa sopimusyhteiskunnan vetämiseen pöntöstä alas.
…ja kokoomusnuoret koko työehtosopimusjärjestelmän romuttamista.
Tämä kaikki ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, mitä kokoomusnuoret haluaa. Lapualla (sic!) koolla olleet kokoomusnuorten Hämeen, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan piirijärjestöjen puheenjohtajat vaativat koko sitovan työehtosopimusjärjestelmän romuttamista, koska työehtosopimukset heidän mielestään ehkäisevät työttömyyden hoitoa.
Käytännössä tämä linjaus tarkoittaa, että kokoomusnuoret haluavat paikallista sopimista mahdollisimman laajalle. Vähimmäispalkkatasot syöksyisivät laskuun ja työntekijäryhmien väliset palkkaerot kasvaisivat merkittävästi. Tavoitteelle sukupuolten välisestä palkkatasa-arvosta voisi heittää jäähyväiset heti. Tällainen politiikka on kaikkea muuta kuin yhteiskunnallista vakautta tai kasvua ylläpitävää.
Käytännössä kokoomusnuorten haaveilemaa työelämää toteuttavat jo nyt vuokratyöyritykset, joiden kasvua ei taantuma rajoita. Yksi esimerkki on vuokratyöntekijöitä välittävän Duunipaikka oy:n toiminta: Firma työllisti pitkään muuttoalan työntekijöitä työehtosopimuksen alittavilla palkoilla, jajätti ilman töitä oikeuksiaan vaatineen työntekijän. Firma on kertonut saaneensa toimintaohjeita henkilöstöpalveluiden liitolta, joka Eteläranta 10:stä käsin manipuloi selvityksiä vuokratyöstä.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä oikeiston ajamasta työmarkkinapolitiikasta. Käytännössä sen voi kiteyttää kolmeen kärkivaatimukseen: enemmän töitä, vähemmän palkkaa ja vähemmän veroja.
Kokoomus on omalla politiikallaan ollut mukana rapauttamassa hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa, lisäämässä työpaikkojen menetystä ja pahentamassa kestävyysvajetta. Kaiken lisäksi kokoomuksen lääkkeet kestävyysvajeen ratkaisemiseen ovat tismalleen samat, joilla se on aiheutettukin. EK:n ja kokoomuksen ajamien leikkauksien ja työntekijöiden aseman heikennysten seurauksena julkistalous ajetaan niin ahtaalle, ettei lopulta jäljelle jää muita keinoja kuin leikata, irtisanoa, pidentää työuria, yksityistää ja kyykyttää.
Tällaisen politiikan laaja kannatus työntekijöiden piirissä ei siksi lakkaa hämmästyttämästä.
No Comments