Ei lainaa, ei heikennyksiä!

Kolumni julkaistu Kansan Uutisissa 3.3.2013

Kehysriihessä maaliskuussa väännetään myös opintotuesta. Hallitusohjelmassa on kirjaus opintotuen uudistamisesta, joka demareiden toimesta on kytketty voimakkaasti pyrkimykseen pidentää työuria. Tällä hetkellä näyttää vaarallisesti siltä, että useimmat puolueet ovat valmiita antamaan lisää keppiä opiskelijoille.

Muutama esille tuotu vaihtoehto on opintotuen käyttöajan rajoittaminen ja opintolainan osuuden kasvattaminen. Ensimmäinen ehdotus johtaisi siihen, että monen opiskelijan tukikuukausimäärä pienentyisi, jolloin lainalla eläminen olisi ainoa vaihtoehto. Se kasvattaisi myös opintoja keskittäneiden määrää niiden kohdalla, jotka ovat tehneet töitä opintojen ohella.

Lainaosuuden kasvattaminen taas on eriarvoistavaa. Opiskelijoista tehtäisiin entistä selkeämmin ainoa ihmisryhmä, joka olisi pakotettu velkaantumaan turvatakseen oma perustoimeentuloaan. Valmistuessamme olisimme valmiiksi velkaantuneita taloudellista epävarmaa tulevaisuutta varten tilanteessa, jossa korkeasti koulutettuja on kortistossa ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Lainamalli lisää koulutuksen periytyvyyttä ja asettaa niin opiskelijat kuin eri alatkin keskenään eriarvoiseen asemaan.

Opintotuen suhteen on yksi iso uudistustarve, ja se koskee toisen asteen opiskelijoiden opintotukea. Itsenäisesti asuvien opiskelijoiden kohdalla vanhempien tulot vaikuttavat edelleen tuen suuruuteen, mikä tarkoittaa ihmisten tekemistä taloudellisesti riippuvaisiksi vanhemmistaan vielä sen jälkeenkin kun he ovat muuttaneet kotoa pois. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleville tämä on iso ongelma. Kaikilla perheillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tai halua tukea jo pois muuttaneita lapsiaan taloudellisesti.

Ylipäätään ajatus että ihmisten toimeentulon ehtojen jatkuva kiristäminen toimisi positiivisena kannustimena opiskella nopeammin on älytön. Opintotuki on opiskelijoiden perustoimeentulo. Se on jo nyt vastikkeellinen ja sidottu niin opintojen suorittamistahtiin kuin opiskelijoiden tuloihinkin. Valmistumisen suurin hidaste on opintotuen riittämätön taso, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja pakottaa nuoret töihin. Opiskelijat eivät valmistu nopeammin, ellei opintotuella ole mahdollista opiskella täysipäiväisesti

Opiskeluaikojen lyhentämisellä on myös vain näennäinen vaikutus työurien pituuteen. Kokonaisuuden kannalta kaikista tehokkainta olisi keskittyä 30-44-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseen. Se tarkoittaa työttömyyden hoitoa ja työhyvinvoinnin sekä osa-aikatyökykyisten työskentelymahdollisuuksien parantamista.

Korkeakouluopiskelijoiden viesti hallitukselle on selvä: antakaa nykyjärjestelmän olla. Koulutuksellisilla toimenpiteillä, jotka lisäävät opiskelun joustavuutta, annetaan opiskelijoille mahdollisuus nopeuttaa opintojaan ilman että se tapahtuu taloudellisen pakon kautta.Toisen asteen kohdalla tulee luopua vanhempien tulojen vaikutuksesta. Opiskelijat sinnittelevät jo nyt erittäin pienellä toimeentulolla. Tuen ehtojen kiristäminen entuudestaan tai lainanottoon pakottaminen ovat kaikkea muuta kuin Suomelle tärkeän ihmisryhmän oikeuksien, elintason ja työllisyysmahdollisuuksien parantamista.