Menu
Yleinen

Muuttunut ääripää

Kolumni julkaistu Ydinlehdessä

Suomessa valtavirtamedia heräsi keskustelemaan äärioikeistolaisten liikkeiden voimistumisesta vasta pari viikkoa sitten, kun Jyväskylään kaupunginkirjaston hyökkäsi kolme aseistautunutta kansallisosialistisen Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) aktiivia kesken Äärioikeisto Suomessa-kirjan esittelyä.

SVL:stä onkin syytä keskustella, liikkeen aktiivit ovat syyllistyneet useampaan pahoinpitelyyn jo monien vuosien aikana. Valitettavasti Suomessa asuvien valkoihoisuusnormista eroavien ihmisten kokema rasismi ja rasistisesti motivoitunut väkivalta harvoin nousee uutiskynnyksen yli.

SVL:stä on syytä puhua myös sen takia, että liikkeen väkivaltainen toiminta viime vuosien aikana on lisääntynyt. Liikkeen tilillä on useampi poliittiseen hyökkäys, kuten pahoinpitely rasisminvastaisessa mielenosoituksessa vuonna 2010, kaasuisku Pride-marssilla vuonna 2010, pippurisumutehyökkäys Dan Koivulaaksoa vastaan vuonna 2012 ja viimeisimpänä Jyväskylän puukotus.

Mutta Jyväskylän kaupunginkirjaston luentosalin sisällä, jossa Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittely jatkoi hyökkäyksen jälkeen, ei tästä huolimatta puhuttu juuri lainkaan Suomen vastarintaliikkeestä. SVL edustaa hyvin mitä perinteisesti on mielletty äärioikeistoksi. Se on kansallissosialistinen ja vallankumouksellinen järjestö, joka taistelee “integraatiota ja kulttuurista rappiota vastaan” sekä vastustaa “uhkaavaa kansamme sulautumista muiden rotujen ja kansanryhmien kanssa”.

Jyväskylän kirjaesittelyssä oli tarkoitus puhua äärioikeistolaisten liikkeiden muutoksesta, ja miten tärkeää on ymmärtää miltä erilaiset radikaalioikeistolaiset liikkeet näyttävät ja kuulostavat tänään. Ilman ymmärrystä siitä tietoisesta retorisesta muutoksesta johon nämä liikkeet ovat ryhtyneet, rajautuu määritelmä äärioikeistosta ainoastaan SVL:n kaltaisiin “natsitoimijoihin”.

Toisen maailmansodan jälkeen fasistiset liikkeet löysivät itsensä mahdottomasta poliittisesta tilanteesta. Ranskassa alettiin siksi uudistaa fasistista ajattelua sopimaan paremmin maailmansotien jälkeiseen maailmaan sekä sen henkiseen ilmapiiriin. Rotubiologian sijaan ruvettiin puhumaan kulttuureista ja niiden erilaisuudesta, etnisten ryhmien tuhoamisen sijaan alettiin puhua ulossulkemisesta ja ajaa enemmistöön kuuluvien ihmisten oikeuksia omaan identiteettiin ja kulttuuriin.

Tavoitteena oli fasistisen ajattelun tekeminen salonkikelpoiseksi uudestaan, sekä kulttuurisen hegemonian saavuttaminen. Ja siinä onnistuttiin. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Front National kasvatti kannatustaan Ranskassa ja inspiroi radikaalioikeistolaisia puolueita ja liikkeitä ympäri Eurooppaa.

Suomen Sisu toi 2000-luvun puolessa välissä vastaavanlaisen retoriikan Suomeen “monikulttuurisuuden kritiikin” kautta. Suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria puolustetaan niin kuvitteellisilta sisäisiltä kuin ulkoisiltakin uhilta ja monikulttuurisuutta vastustetaan tuhoisana. Samanlainen tapa käsitellä kulttuureja yhdistää monia nykypäivän radikaalioikeistolaisia puolueita, uusia islamofobisia liikkeitä ja blogaajia. Islam esitetään yleensä kaikista vaarallisimpana uhkana, länsimaisen demokratian ja tasavertaisuuden vastakohtana. “Vihervasemmisto”, feministit ja siirtolaisten oikeuksia puolustavat tahot esitetään taas sisäisiksi vihollisiksi.

Puheeseen kulttuurien erilaisuudesta ja islamin vaarallisuudesta törmää tänään kaikilla yhteiskunnan alueilla, eduskuntaa myöten. Sisulaiset ovat siirtyneet vaikuttamaan parlamentaaristen rakenteiden sisällä ja esimerkiksi Jussi Halla-ahon, James Hirvisaaren, Olli Immosen ja Juho Eerolan kaltaiset poliitikot ovat profiloituneet tällaisella retoriikalla. Etniseen ja kulttuuriseen hierarkiaan pohjautuva ajattelu sekä sisäisiä ja ulkoisia uhkia maalaileva retoriikka ovat yleistyneet julkisessa keskustelussa.

Tällaisen puheen ja ajattelun valtavirtaistuminen on se yhteiskunnallinen kehitys, josta pitäisi puhua äärioikeistoa analysoitaessa. Todellinen uhka demokratialle on salonkikelpoiseksi muutettu rasistinen ja sovinistinen puhe, joka antaa liikkumavaraa, poliittista polttoainetta ja maalitaulun väkivaltaisille ja marginaalisille ryhmille ja yksilöille, kuten Euroopan vastarintaliikkeille ja anderbehringbreivikeille.

2 Comments

  • Ipu
    22.3.2013 at 00:03

    Minua kiinnostaa miksi siivoat(te)pois kaikki kriittiset kommentit?Eik&aouml; kommunismi edelleenkään kestä arvostelua?

  • Ihmettelijä
    7.4.2013 at 12:49

    Luulen, että monia suomalaisia kiinnostaisi mikä on ”&Aouml;ärioikeisto Suomessa” kirjan kirjoittajien suhde suomenruotsalaisiin. Miksi nimenomaan Perussuomalaiset on puolueena muka rasistinen ja äärioikeistolainen? Halutaanko väitteellä ehkä hämätä ja pelotella suomenkielisiä suomalaisia ja Perussuomalaisten äänestäjiä?

    Tällainen tunne syntyi erään päivälehden kulttuurisivulla olleen kirja-arvostelun perusteella. Keskusteluissa otatte mielellään esille Perussuomalaiset ja heidän kannattajansa. Leimaatte heidät rasisteiksi, äärioikeistolaisiksi ym. Kuitenkin oman käsitykseni mukaan juuri Perussuomalaiset ovat aitoja tavallisia suomenkielisiä ty&aouml;ssäkäyviä, ty&aouml;tt&aouml;miä, yrittäjiä tai eläkkeellä olevia suomalaisia. Näiden ihmisten ajatuksissa on kyllä varmasti saada suomen kieli, kulttuuri ja historia sille kuuluvaan arvoon ja asemaan Suomessa. Onko siinä jotakin paheksuttavaa? Mielestäni nimenomaan suomenruotsalaiset ovat hehkuttaneet oman kielensä ja kulttuurinsa puolesta erityisen paljon nyky-Suomessa.

    Oman kulttuurin arvostus unohtuu helposti tänä eurooppalaisuuden aikana. Monet nuoret alkavat helposti ihannoida kaikkea vierasta ja erilaista. Ei siinä sinällään ole mitään pahaa, mutta siinä samassa ei tule kuitenkaan unohtaa omaa taustaansa. Kansainvälistyminen ja eri kulttuurien ymmärtäminen on aivan hieno asia. Se, että jopa tiedoitusvälineet tänä päivänä sortuvat suomalaisuuden vähättelyyn ja mität&aouml;imiseen on sen sijaan surullista.

    Li Andersson osallistui taannoin TV-keskusteluun, jossa hän totesi, että suomenruotsalaisten kieli ja kulttuuri ei säily Suomessa elleivät suomenkieliset suomalaiset sitä maassamme tue. Siis meidän suomenkielisten on opiskeltava ruotsia, palveltava vähemmist&aouml;ä heidän omalla kielellään kaikissa valtion ja kuntien viroissa vain ja ainoastaan siitä syystä, että pienen vähemmist&aouml;n kieli ja kulttuuri maassamme säilyisi. Voisiko se olla rasismia enemmist&aouml;ä kohtaan? Vähemmist&aouml; ei ole suostunut opettelemaan riittävästi suomea. Mutta asialla on toinenkin puolensa. Samalla me suomenkieliset menetämme mahdollisuuden opiskella muita maailmankieliä ja annamme näin esimerkiksi ruotsalaisille ja muille pohjoismaalaisille etuly&aouml;ntiaseman ty&aouml;tehtävissä maaimalla.

    Meidän suomekielisten oikeudet oman kulttuurin esittämiseen te haluatte kieltää rasismiin , äärioikeistolaisuuteen ja ääri-isänmaallisuuteen vedoten.

    Meille on vuosikymmeniä esitetty oma historiamme juuri suomenruotsalaisesta näk&aouml;kulmasta kuten Ylen ”Suomi on ruotsalainen” sarjakin antaa ymmärtää. Te kirjoittajat olette varmaan varsin kiitollisia tuosta sarjasta. Se ei nähnyt suomenkielisessä suomalaisuudessa mitään hyvää tai oikeammin kielsi koko meidän oman kulttuurimme olemassaolon. Jopa kieleemme haluttiin sotkea ruotsalaisuutta, vaikka ruotsalaisperäisille sanoille on olemassa my&aouml;s oma suomenkielinenkin sanansa.

    Edellä mainittuun TV-keskusteluun osallistui aikanaan my&aouml;s Perussuomalaisten edustaja. Perussuomalaiset ovat ainoana suomenkielisenä puolueena ( lisäksi Kokoomuksen nuoret )olleet ajamassa suomenkielisten oikeuksia maassamme ja nostaneet esille my&aouml;s suomalaisten oman kulttuurin olemassaolon.

    Muut puolueet ovat hyväksyneet suomenruotsalaisten esittämän ajatuksen, että isänmaallisuus ja oman kielen arvostus pitäisi sisällään rasismia. Kuitenkin liittyessämme EU:n jäseniksi, meille nimenomaan perusteltiin kansallisten arvojen säilyttämisen tärkeyttä.

    Jos jossakin tänä päivänä esiintyy äärioikeistolaisuutta, niin sitä l&aouml;ytyy nykyisistä oikeistolaisista hallituspuolueista kuten Kokoomus ja RKP, viittaan viimeiseen puoliväliriiheen. RKP jakaa edelleen oman perustajansa ja rotuopinkannattajan nimeä kantavaa mitalia henkil&aouml;ille, jotka ovat tukemassa RKP:n kielipolitiikkaa maassamme. En tiedä olenko oikeassa, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman, että te olette jättäneet kokonaan huomioimatta ja kommentoimatta RKP:n, sen eristäytymisen omiin ympyr&aouml;ihinsä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin ja RKP:n harjoittaman kielellisen rasismin suomenkielistä enemmist&aouml;ä kohtaan (vertaa Ahvenanmaa).

    Onko tarkoituksenne ollut tahallaan hämätä suomenkielisiä suomalaisia osoittamalla syyttävän sormenne Perussuomalaisiin? Olette halunneet tehdä siitä rasistisen puolueen, vaikka se nimenomaan on pyrkinyt ajamaan maamme enemmist&aouml;n oikeuksia vapaaseen kielivalintaan kouluissamme ja virkamiesruotsin vaatimuksesta luopumiseen.

    Mikä on suhteenne siihen suomenruotsalaiseen politiikkaan, joka sinnikkäästi haluaa alistaa suomenkielisiä? Se olisi mielenkiintoista, jos voisitte joskus selvittää sitä yhtä intohimoisesti ja perusteellisesti kuin rasismin sisältymistä Perussuomalaisten äänestäjäkuntaan.

    Suosittelen lopuksi kirjan ”&Aouml;ärioikeisto Suomessa” kirjan kirjoittajille tutustumista nettikirjaan ”Itämaasta itsenäisyyteen”!

Vastaa käyttäjälle Ihmettelijä Cancel Reply