Menu
Yleinen

Perustuloa ei voi ohittaa

Kirjoitus julkaistu Demarinuorten Lippulehdessä

Perustulo on saanut paljon julkisuutta viime vuoden aikana, muun muassa Vasemmistonuorten Massit massoille -kampanjan ja Bien-verkoston kansalaisaloitteen ansiota. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (20.8.) kirjoitetaan osuvasti, ettei pe­rus­tu­losta kuitenkaan vielä ole tullut aito poliittinen kiistakysymys.

Ongelmana on, että kun perustulon kannattajat kehittävät malleja ja vievät keskustelua eteenpäin, vastustajat keskittyvät ohittamaan koko kysymyksen mahdottomuutena. Perustulo saa kuitenkin jo sen verran laajaa kannatusta, että sitä ei enää ole mahdollista ohittaa julistamalla se “kalliiksi, turhaksi tai kauheaksi”, kuten SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta blogissaan teki.

Perustulon vastustajilta puuttuu oma visio. Kukaan ei ole esittänyt vaihtoehtoista tapaa puuttua sosiaaliturvan rakenteellisiin ongelmiin. Sata-komitean epäonnistumisen jälkeen todistustaakka on nykymallin puolustajilla. Suomalainen sosiaaliturva on yksi vasemmiston tärkeimmistä saavutuksista, mutta nykymuodossaan se ei enää täytä tehtäväänsä. Monimutkainen ja yhä useammin alentava tilkkutäkkijärjestelmä estää paradoksaalista kyllä ihmisiä niin työnteosta kuin kunnon toimeentulon saamisesta silloin kun elämäntilanne estää työnteon. Perustulon vastustaminen ilman ehdotusta perusturvajärjestelmän kokonaisuudistuksesta on vastuutonta.

Perustulon vaikutuksista pätkä- ja matalapalkkatöihin on SAK:n suunnasta esitetty perusteltuja huolia. Monen oikeistolaisen perustulokannattajan ajatteluun sisältyy ajatus työehtosopimusjärjestelmän heikentämisestä ja palkkatason alentamisesta. Jotta perustulosta ei tulisi osa-aikatyöhön pakottava tai sosiaaliturvaa heikentävä uudistus, on sen ankkuroitava vasemmistolaiseen analyysiin ihmisten itsemääräämisoikeuden parantamisesta, työnteon sujuvoittamisesta sekä tuloerojen tasaamisesta. Poliittinen taistelu perustulon määrittelystä käydään nyt. Tästä syystä SDP:tä ja ay-liikkettä tarvitaan mukaan perustulorintamaan, periaatteellisen vastustuksen sijasta.

Perustuloaloitteeseen on syytä liittää vaatimus minimipalkasta. Viime eduskuntavaaleissa niin SAK, SDP kuin Vasemmistoliittokin vaati samantasoista minimipalkkaa, vaikkakin hieman eri perustein. Lakisääteinen minimipalkka perustulon rinnalla on paras tapa varmistaa, että uudistus ei johda palkkojen polkemiseen. Kaikissa perustulomalleissa veroaste luonnollisesti myös nousee, mistä johtuen minimipalkka on looginen lisä perustuloon. Veroasteen nousu ei kuitenkaan tarkoita, että se automaattisesti olisi kannattamatonta palkansaajille. Veroton perustulo-osuus tulee kaikille, josta johtuen perustulo pikemminkin pitää nähdä lisänä työntekijöiden bruttopalkkaan. Vasemmistoliiton 620 euroa/kuukausi-mallissa keskituloisten nettotuloissa ei tapahdu muutoksia. Pienituloisten nettotuloja perustulo kasvattaisi, kun suurituloiset joutuisivat maksamaan nykyistä enemmän veroja.

Perustulon käyttöönotto tarkoittaisi myös kiistattomia hyötyjä monelle pienituloiselle. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Työmarkkinat eivät kuitenkaan enää toimi näin. Jo kolmannes työvoimasta hankkii elantonsa vaihtelevissa pätkä- ja silpputöissä. Ammatti- tai alakohtaiset työnkuvat hämärtyvät ja mikroyrittäjyys yleistyy. Suomen sadoista tuhansista työttömistä suuri osa tekisi luultavasti mielellään lyhyitäkin työpätkiä, jos se olisi mahdollista toimeentulotukea menettämättä. Nykyinen sosiaaliturva estää tehokkaasti työttömän lyhytaikaisen työllistymisen. Työttömyydestä on tullut rakenteellinen ilmiö. Perusturva ei voi rakentua täystyöllisyyteen, jonka tavoittelu on vähintään yhtä utopistista kuin reilun tuhannen euron perustulojärjestelmä.

Perustulo voisi myös olla tervetullut keino uudistaa ay-liikettä. Pätkätöitä tekevien ja itsensätyöllistävien sekä vakituisessa palkkatyössä olevien välille on syntynyt kuilu, jota ay-liike ei ole pystynyt kuromaan umpeen. Työelämän epävarmistuminen on rakenteellinen ilmiö, jota ei ole mahdollista säätää lailla pois. Yhden työntekijäryhmän etujen puolustamisen sijaan ay-liikkeen pitäisi ajaa perustuloa tämän kasvavan kuilun ylittävänä uudistuksena, jolla parannetaan kaikkien duunareiden asemaa. Vasemmiston on lähdettävä hakemaan uusia voittoja, vanhoista saavutuksista ylpeilemisen sijaan.

1 Comment

  • Hannu Ikonen
    5.10.2012 at 20:07

    Hieno koukkaus ay-liikkeen ja demareiden avoimeen sivustaan.
    Muistini mukaan meillä oli minmipalkkalaki, mutta se ilmeisesti ”myytiin” 80-luvun casinovuosina kun kaikki oli kaupan, osuustoiminta-aatekin. Minimipalkkalain perustulo tarvitsee ehdottomasti ”perälaudakseen”. Muuten syntyvät jo kolmannet ty&aouml;markkinat näiden perinteisten lisäksi.
    Ns. kolmas sektori tulee kaikesta huolimatta muodostamaan eräänlaisen ongelman. Se ilmeisesti alkaa kasvamaan perustulon turvin ja yhteiskunnan palkkaty&aouml;nä teettämiä tehtäviä alkaa kasvavissa määrin siirtyä perustulolla hoidettaviksi kaikenlaisissa järjest&aouml;issä. Funktionaalisessa tulonjaossa palkkasumma – näin ollen – alkaisi laskemaan ja mahdollisesti veroluontoiset tulot samoin. Johtaisiko se deflatooriseen k&aouml;yhyyden kierteeseen? Ehkä ei kuitenkaan näin, mutta tuloerojen kasvun vaara on ilmeinen.
    Olipa asia kuinka hyvänsä kokeiluun ja avaukseen asiassa on pyrittävä/päästävä.

    Hyvää syksyn jatkoa,
    Hanski

    Reply

Leave a Reply