Menu
Yleinen

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Ei ole helppoa olla nuori Suomessa.

Pitäisi opiskella paljon ja nopeasti eikä mennä töihin, pitäisi tehdä mahdollisimman paljon töitä, mutta ei liian nuorena, pitäisi kuluttaa ja elää omilla rahoillaan, mutta ei saa mennä töihin, ja kohta pitäisi myös maksaa opinnoista niillä samoilla rahoilla, joita ei saisi tienata tekemällä töitä. Ei opintojen aikana eikä mielellään ennen niiden alkamista. Ennen kaikkea pitäisi vaan kouluttautua. Kouluttautua, kouluttautua.

Luvatussa PISA-maassamme uskotaan vahvasti kahteen asiaan: koulutukseen ja pakkoon. Tästä johtuen maassamme vallitsee surullisen kuuluisa pakkohaku, jonka kautta jokaisen alle 25-vuotias nuori, joka on ilman ammatillista perustutkintoa, pitää hakea vähintään kolmeen oppilaitokseen yhteisessä haussa. Nuori, joka ilman pätevää syytä jättää hakematta yhteishaussa, menettää lain mukaan toistaiseksi oikeuden työmarkkinatukeen. Nuorelta voidaan myös periä osittain nuoren työharjoittelu- tai työkokeilujaksolta jo saamansa työmarkkinatuki takaisin.

Pakkohaun ilmeisin ongelma on, että nuoret hakevat mihin tahansa koulutukseen työmarkkinatuen menettämisen ”pelossa”. Moni päätyy oppilaitokseen, johon ei ollut ikinä tarkoitus mennä tai ei ollut ykköspaikkana. Tämä vie paikkoja niiltä nuorilta, jotka sinne ehkä halusivat alun perin ja johtaa opintojen keskeyttämisiin.

Jos on jäänyt ilman opiskelupaikkaa kevään yhteishaussa ja saanut harjoittelupaikan kesän ajaksi, KELA voi periä takaisin kaikki työharjoitteluajalta maksetut työmarkkinatuet jos jostain syystä, esimerkiksi erehdyksen vuoksi, jättää hakematta syksyn yhteishaussa. Hakematta jättämiseen voi olla monia, täysin inhimillisiä syitä, esimerkiksi taloudellisia rajoituksia, oppilaitoksen sijainti kaukana kotoa tai pelkästään että koulutus ei kiinnosta. Syksyn yhteishakuun liittyy muitakin ongelmia, kaikkiin oppilaitoksiin ei esimerkiksi ole mahdollista hakea silloin.

Työministeriön uuden linjauksen mukaan jopa työharjoittelussa oleva nuori voidaan pakottaa yhteishaun kautta kouluttautumaan. Työmarkkinatuen rajoitus koskee, niin kuin Dan Koivulaakso ja Jukka Peltokoski kirjoituksessaan tuovat esille, työttömänä työnhakijana oloa. Aktiivinen, työharjoitteluun osallistuva nuori on siis saanut tukea huolimatta siitä että on jättänyt hakematta yhteishaussa. Tähän käytäntöön on nyt tullut ministeriön suositukseen perustuva uusi linjaus, jonka mukaan työmarkkinatukea voidaan periä takaisin jos työharjoittelussa oleva nuori jättää hakematta yhteishaussa ollessaan työharjoittelussa. Tällä tavalla potkitaan myös ne nuoret, jotka on aktiivisesti hakeutunut harjoitteluun, mihin tahansa kouluun.

Äsken eduskunnassa hyväksytty niin sanottu Lex Soininvaara tekee alle 25-vuotiaiden nuorten tilanteesta entistäkin huonomman. Lainmuutoksen seurauksena toimeentulotukea voidaan leikata alle 25-vuotiailta 20% ja tietyissä tapauksissa jopa 40 %, jos nuori jättää hakematta yhteishaussa. Lainmuutosta perustellaan nimenomaan sillä, että nykyisin työmarkkinatukea voidaan leikata nuorelta, joka kieltäytyy koulutuspaikasta, kun taas toimeentulotuessa ei vastaavaa leikkausta tunneta.

Jep.

Sata-komitean grand old man, Soininvaara, on omien sanojensa mukaan erittäin huolestunut alle 25-vuotiaiden, vailla ammatillista koulutusta olevien, asemasta. Hän kannattaa blogissaan työttömyysturvalain 8 luvun 2 pykälän kaatamista, mikä on nimenomaan se pykälä, johon pakkohaku perustuu. Sen mukaan muun muassa nuori, joka ilman pätevää syytä jättää hakematta yhteishaussa, toistaiseksi menettää oikeuden työmarkkinatukeen. Soininvaaran mielestä pakkohaku ei siis ole jees.

Toimeentulotuen leikkaamisesta, eli ihmisten vähimmäisturvan murentamista, Soininvaara kirjoittaa, että niin kauan kuin työmarkkinatuen puolella tuo säädös on, sen on oltava myös toimeentulotuen puolella. Hänen mielestä nuorille välittyy vääränlaiset signaalit, jos toimeentulotukea ei leikata, koska tämä kannustaa “laiskotteluun”. Soininvaara ei taida ikinä ollut toimeentulotukiasiakkaana itse.

Soininvaara kirjoittaa blogissan paljon työsuojelulain lakipykälän kaatamisesta, mutta tosiasia on että tämä lakipykälä ei ole kaatunut mihinkään. Työmarkkinatukea ei myönnetä tai peritään edelleen takaisin. Toimeentulolain muutoksen ongelma on että tämän lisäksi ainakin 30 000 syrjäytymisuhan alla olevaa nuorta joutuu asemaan, jossa kaikille ihmisille kuuluva vähimmäisperusturvaa vähennetään heiltä.

Lainmuutoksen tarkoitus on aktivoida nuoria etsimään yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa parannusta elämänhallintaansa. Hienolta kuulostaa, mutta todellisuus näyttää hivenen erilaiselta. Toimeentulotukipäätökset tehdään monissa kunnissa nopeasti ja rutiiniluontoisesti. On olemassa todellinen vaara, että tästä tulee automaattinen toimenpide, joka tehdään säästöjen nimissä kaikille koulutuspaikasta kieltäytyville nuorille ja erehdyksessäkin hakematta jättäneille ja tämän vuoksi työmarkkinatuen menettäneille.
Soininvaara ei taida ikinä ollut elänyt 333 tai 250 eurolla kuukaudessa itse.

No Comments

    Leave a Reply