Koulutuslakko-niminen liike on eilen vallannut Turun yliopiston Yliopistonmäellä sijaitsevan rakennuksen. Helsingin yliopistolla on tänä vuonna ollut käynnissä Suomen historian pisin yliopistovaltaus.
Eri puolilla Suomea tuhannet ihmiset osoittivat tiistaina mieltä koulutukseen kohdistuvia leikkauksia ja tämän hallituksen koulutuspolitiikkaa vastaan. Tieteentekijöiden liitto taas julkaisi valintansa vuoden tieteenteon esteeksi. Tänä vuonna tämän kyseenalaisen kunnian sai Sipilän hallitus ja hallituksen esittämät yliopistoja ja tutkimusta kurjistavat toimenpiteet.
Eduskunta käsitteli eilen kaksi hallituksen tekemää esitystä, jotka toteutuessaan merkittävästi heikentäisivät suomalaisen koulutuksen rahoitusta ja sivistyksen asemaa. Kyseiset lakiesitykset koskevat korkeakoulujen rahoituksen sekä koko opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonalan indeksien jäädyttämistä koko vaalikaudeksi.
Hallituksen esityksen korkeakoulujen indeksin jäädyttämisestä vuosiksi 2016-2019 yhteenlasketun vaikutuksen arvioidaan olevan noin 160 miljoonaa koko korkeakoulukentällä. Näiden säästöjen lisäksi korkeakouluihin iskee ensi vuoden talousarvioon sisältyvät leikkaukset, apteekkimaksun kompensoinnin poisto sekä Tekesin rahoitukseen tehtävät isot leikkaukset. Toinen lakiehdotus taas vaikuttaa heikentävästi perusopetukseen, lukiokoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, taiteen perusopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön, sekä orkestereiden, museoiden ja teattereiden toimintaan.
Käytännössä tämä indeksien jäädytys tarkoittaa, että rahoitus ei seuraa kustannustason nousua. Se taas tarkoittaa lomautuksia, sijaiskieltoja, yt-menettelyjä, suurempia ryhmäkokoja, vähemmän valinnaisuutta ja opetuksen määrän vähentämistä. Kulttuuripuolella tämä tarkoittaa henkilöstövähennysten lisäksi sitä, että orkesterit joutuvat supistamaan ohjelmistoaan ja jotkut teatterit joutuvat lopettamaan ehkä jopa kokonaan.
Mutta se on myös poliittinen viesti.
Tämä hallitus on tähän mennessä jo muuttanut tai vetänyt takaisin useita esityksiä, jotka ovat saaneet paljon kritiikkiä julkisuudessa. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat yksi eniten kritiikkiä saaneista säästöesityksistä. Sen lisäksi, että se sivistyksellisestä näkökulmasta on tuhoisaa, on se myös talouspoliittisesti haitallista. Jopa Elinkeinoelämän keskusliitto ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ovat kritisoineet ylisuuria leikkauksia koulutukseen.
Jatkuvat säästöt tulevat pitkällä tähtäimellä näkymään suomalaisten osaamistason laskuna. Erityisen huolestuttavia ovat ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat säästöt, jotka uhkaavat eriarvoistaa ammattiin opiskelevia entuudestaan. Jo edellisellä kaudella tehtiin todella merkittäviä leikkauksia ammatilliseen koulutukseen, ja tälläkin kaudella hallitus on kohdistamassa todella merkittäviä lisäleikkauksia 248 miljoonan edestä juuri ammatilliselle puolelle. OAJ:n mukaan tämä vastaa 3 900 ammatillisen opettajan keskiarvoista vuosipalkkaa. Ammatilliseen koulutukseen tehdyt säästöt näkyvät jo nyt siinä, että lähiopetusta on vähennetty merkittävästi, mikä heikentää opetuksen laatua ja vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon.
Koulutuksen, opetuksen, tutkimuksen ja tieteen resurssien vähentäminen ei ole osaamiseen panostamista. Taidelaitosten resurssien vähentäminen ei ole taiteen saavutettavuuden parantamista.
Tästä laajasta kritiikistä huolimatta hallitus ei ole muuttanut kantaansa koulutusleikkauksiin pätkääkään. Minusta se osoittaa, että tässä aidosti on kyse tietoisesta poliittisesta valinnasta.
Tämä hallitus ei arvosta eikä ymmärrä tieteen ja tutkimuksen merkitystä, ei sivistyksellisessä eikä taloudellisessa mielessä. Professoriliiton mielestä indeksien jäädyttäminen on “erittäin negatiivinen signaali yliopistoille, tutkimukselle, ylimmälle opetukselle, opiskelijoille ja viime kädessä koko yhteiskunnalle. Viesti on, että valtiovalta ei enää halua uskoa pitkäjänteisyyttä edellyttävään yliopisto-opetukseen ja tutkimukseen”.
Ehkä me tosiaan olemme Suomessa tällaisessa tilanteessa. Se on tilanne, jossa ei enää ole varmuutta siitä, onko korkeakouluilla mahdollisuuksia hoitaa perustehtäviään ja suoriutua niistä. Nyt ei puhuta mistään rakenteellisista uudistuksista tai tehostamisesta vaan leikkauksista, jotka aidosti uhkaavat murentaa suomalaisen koulutusjärjestelmän ja tutkimuksen perustaa.
Pahinta kuitenkin on se, että ymmärrys sivistyksen ja osaamisen tehtävästä ja merkityksestä on murentunut. Tilalle on tullut – Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin sanoin – tyhjä tsemppipuhe.
