Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila kertoo tämän päivän Helsingin Sanomissa kuinka kilpailukykysopimus ei riitä ”alkuunkaan” suomalaisen kilpailukyvyn palauttamiseksi. Hänen mukaansa suomalaisten palkat ovat 10-15% liian korkeita ja EK:n pitkän aikavälin tavoite on, että työehdoista ja palkoista ei sovittaisi lainkaan työehtosopimuksissa, vaan työntekijän ja työnantajan välillä suoraan työpaikoilla.
EK:n Mattilan lausunto on todella törkeä. Kilpailukykysopimus oli äärimmäisen epäreilu pienipalkkaisia työntekijöitä kohtaan, eikä Suomen vientiteollisuus nouse sillä, että työaikaa lisätään 6 minuuttia päivässä. Vasemmistoliitto on ainoana puolueena vastustanut kikyä, muut ovat tyytyneet kritisoimaan puheissa.
Samalla Mattilan haastattelu antaa todella kaunistelematon kuva EK:n tavoitteista. EK:n käsitys kilpailukyvystä on surkean vanhanaikainen. Vierailin eilen Mölnlycken tehtaalla Mikkelissä. Siellä valmistetaan haavanhoitotuotteita kansainvälisille markkinoille noin 500 työntekijän voimin, ja tehtaaseen suunnitellaan mittavia lisäinvestointeja. Tehtaan johtaja, joka myös oli ollut töissä muun muassa Kiinassa ja Saksassa, painotti kuinka Suomen ehdoton vahvuus on työntekijöiden korkea osaaminen ja siitä johtuva itsenäinen ote omaan työhönsä. Palkkakilpailukisan emme koskaan tule voittamaan, eikä ero Saksaan tai Ruotsiin tosiaankaan ole 10-15% luokkaa, vaan voitamme nimenomaan osaamisella, laadulla ja toimitusvarmuudella.
Tästä huolimatta nämä EK-pomot toistavat vanhoja mantrojaan palkkojen leikkauksista ja yksilöllisestä sopimisesta, joka johtaisi heikossa asemassa olevien työntekijöiden aseman heikentymiseen entuudestaan. Vastakkainasettelun aika ei tosiaan ole ohi, sen osoittaa Mattila.
Suomen kaltaisessa maassa tulee panostaa osaamiseen ja työhyvinvointiin sekä olemassa olevien paikallisen sopimisen mallien jatkokehittämiseen niin, että se tuo järkeviä joustoja niin työntekijöille kuin työnantajille, samalla pitäen huolta vähimmäistyöehtojen parantamisesta.
PS. Mattilan oma palkka-ansio oli vuonna 2015 yli 1,5 miljoonaa euroa eli hän ansaitsi 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja.
