Eduskunnassa käsiteltiin tänään yhtä Orpon hallituksen merkittävimmistä yksittäisistä leikkauksista sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Se kohdistuu vanhuspalveluihin. Hallitus on esittämässä, että ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen voimaantulo lykätään. Voimassa olevan lain mukaan 0,7 henkilöstömitoitus pitäisi astua voimaan 01.12.2023. Hallitus esittää tämän lykkäämistä peräti neljällä vuodella, aina vuoteen 2028 asti. Näin pitkälle lykkäykselle ei ole minkäänlaisia perusteita, vaan kyse on leikkausesityksestä, jolla vanhuspalveluiden rahoitusta vähennetään 89 miljoonalla eurolla.
Hoitajamitoituksen nostamisesta ympärivuorokautisessa hoivassa päätettiin vastauksena niihin järkyttäviin epäkohtiin vanhustenhuollossa, jotka nousivat julkisuuteen vuonna 2019. Mitoituksen idea on lailla nostaa henkilökunnan vähimmäismäärää, jotta voidaan varmistua siitä, että puitteet inhimilliselle hoivalle olisivat kunnossa. Tämän lisäksi on viime vaalikaudella säädetty henkilöstöryhmien välisestä työnjaosta, ja mitoitukseen tulee laskea mukaan vain välitöntä hoitotyötä tekevät ammattilaiset.
Toisin kuin voisi luulla esimerkiksi iltapäivälehtien uutisoinnin perusteella, on hoitajamitoituslainsäädäntö ollut suuri menestys. Se on nostanut henkilöstön määrää ympärivuorokautisessa hoivassa merkittävällä tavalla. Toukokuussa 2023 40 prosenttia yksiköistä täytti 0,7 mitoituksen. Se on enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. 0,65 mitoituksen täytti vuonna 2023 89 prosenttia kaikista ympärivuorokautisen hoivan yksiköistä, kun vain kolme vuotta aikaisemmin osuus oli 31 prosenttia.
Nyt hallituksen leikkaukset uhkaavat kääntää tämän hyvän kehityksen. Siitä huolimatta, että 40 prosenttia yksiköistä jo viime keväänä täytti 0,7 mitoituksen, esittää hallitus nyt mitoituksen lykkäämistä peräti neljällä vuodella eteenpäin. Tämä siirtymäkausi on todella pitkä, eikä pituus perustu yhtään mihinkään. Sosiaali- ja terveysministeriöstä on suoraan myönnetty, että kyseessä on poliittinen päätös, eikä näin pitkälle siirtymäajalle löydy mitään laskelmiin tai vastaavaan pohjautuvia perusteita.
Tämän lisäksi hallitus leikkaa kaikilta hyvinvointialueilta pois sen rahoituksen, mikä alueet olisivat tarvinneet 0,7 mitoitukseen pääsemiseksi, yhteensä 89 miljoonaa euroa. Rahoituksen vieminen pois jo valmiiksi tiukassa taloustilanteessa olevilta hyvinvointialueilta varmistaa sen, että alueet eivät tule pääsemään 0,7 mitoitukseen siirtymäkauden aikana, koska siihen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Valtaosa alueista myös ostaa palveluita yksityisiltä tahoilta ehdoilla, jotka pohjautuvat ”voimassa olevaan lainsäädäntöön”, mikä koko siirtymäkauden aikana tulee olemaan 0,65 eikä 0,7. On siis erittäin iso todennäköisyys sille, että vähimmäismitoitukseksi tarkoitetusta lainsäädännöstä tulee enimmäismitoitus.
Mitoitusta on perusteltu sillä, ettei ”yksinkertaisesti ole hoitajia” mutta eihän mitoituksen lykkääminen itsessään tuo yhtään uutta hoitajaa alalle. Siihen tarvitaan muita toimenpiteitä siirtymäkauden aikana. Ottaen huomioon, että Orpon hallitus aikoo lakkauttaa aikuiskoulutustuen, on osoittanut täysin riittämättömän määrän rahoitusta korkeakoulujen aloituspaikkoihin sekä on vähentämässä hyvinvointialueiden rahoitusta, ei ole mitään syytä olettaa, että Orpon hallitus pystyisi ratkaisemaan hoitajapulaa. Päinvastoin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa monet henkilöstöjärjestöjen edustajat nostivat esille, että hoitajamitoituksen lykkääminen päinvastoin voi vaikeuttaa hoitajapulaa entisestään. Hoitajat ovat todella väsyneitä hoitajamitoituksen kanssa tapahtuvaan jatkuvaan veivaamiseen edes takaisin. Kyse on kuitenkin lainsäädännöstä, joka suoraan määrää kuinka monta työkavereita heillä on kussakin työvuorossa.
Ikäihmisten palveluiden kokonaiskuva on muutenkin synkkä. Asiantuntijakuulemisissa alan tutkijat nostivat esille miten palveluiden kattavuus on Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana heikentynyt, siitä huolimatta, että ikääntyneiden määrä koko ajan kasvaa. Kymmenessä vuodessa sekä ympärivuorokautisen hoivan että kotihoidon kattavuus on laskenut Suomessa, ja tämä erottaa Suomen muista Pohjoismaista.
Asiantuntijoiden mukaan vuodesta 2010 vuoteen 2022 ympärivuorokautisen hoidon kattavuuden 75+ ikäluokasta voidaan arvioida laskeneen noin 3,4 prosenttiyksikköä ja samaan aikaan myös kotihoidon kattavuus on laskenut noin 2,2 prosenttiyksikköä.
Tämä on todella hälyttävää, ja tästä kokonaiskuvasta ei ole Suomessa keskusteltu lainkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kasvava joukko ikäihmisiä joutuvat pärjäämään joko omilleen tai läheistensä hoivan varassa. Kehitys ei ole millään tavalla kestävä, sillä mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä todennäköisemmin hän tarvitsee jonkinlaisia hoivapalveluita. Vaikka saamme enemmän terveitä vuosia eläessämme pidempään, myös niiden vuosien määrä lisääntyy, jolloin tarvitsemme hoivaa ja hoitoa. Tämä on, professori Marja Jylhän sanoin, “biologisen vanhenemisen laki, jota mikään kuntoutus tai ennaltaehkäisy ei poista”.
Jo tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa emme pysty vastaamaan ikäihmisten ja ennen kaikkea monien muistisairaiden hoidon tarpeisiin, johtuen ympärivuorokautisen hoivan saatavuuden heikentymisestä. Hoivaköyhyydellä viitataan tilanteeseen, jossa ihminen ei saa tarvitsemansa apua ja hoivaa, vaan sinnittelee kotona joko aliresurssoidun kotihoidon, läheisten tai muiden avun turvin.
Tässä suhteessa on erittäin huolestuttavaa, että useimmat hyvinvointialueet nyt suunnittelevat vähentävänsä entuudestaan ympärivuorokautista palveluasumista, joidenkin alueiden osalta myös kotihoitoa. Näistä säästölinjauksista kantaa vastuu Petteri Orpon hallitus, joka ei vieläkään ole tehnyt elettäkään hyvinvointialueiden tilanteen helpottamiseksi. Tällaiset linjaukset eivät millään tavalla vastaa niitä ongelmia tai tarpeita mitä meillä vanhuspalveluiden osalta on. Myöskään yhteisöllisen asumisen lisääminen ei riitä, sillä pulaa on nimenomaan ympärivuorokautisesta hoivasta.
Näillä päätöksillä luodaan aineksia uuteen kriisiin vanhustenhuollossa, vaikka edelliset ongelmat eivät koskaan päässyt korjaantumaan kokonaan. On hämmentävää, miten vähäisellä huomiolla Orpon hallitus on päässyt viemään eteenpäin tätä leikkausta, mikä tehdään apua ja hoitoa tarvitsevien ikäihmisten kustannuksella.
