Lähidemokratiasta ja vaikuttamistyöstä

Tänään järjestettiin oman puolueosastoni Åbo Gröna Vänsterin vaalikeskustelu ja -juhlat. Yksi teemoista joka herätti paljon keskustelua oli lähidemokratian kehittäminen ja kuntaliitosten vaikutus demokratiaan.

Turussa on pitkä perinne aktiivisesta kuntalaisuudesta ja asukkaiden käymistä taisteluista. Portsan asukasliike, Pro-kirjastoliike, Meidän Turku ry ja Kansanäänestys toriparkista -kansanliike ovat kaikki hyviä esimerkkejä tästä. Näiden lisäksi on kehitettävä kaikkien kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Mahdolliset kuntaliitokset tekevät tästä kysymyksestä entistä ajankohtaisemman.

Käynnissä olevista rakenteellisista sosiaali- ja terveys- sekä kuntauudistuksesta on puhuttu paljon, mutta liian vähäiselle huomiolle on jäänyt tämän kokonaisuuden kolmas osa, lähidemokratian kehittäminen. Pahimmassa tapauksessa kuntaliitokset tulevat tarkoittamaan palveluiden keskittämistä ja päätöksenteon karkaamista yhä kauemmas kuntalaisilta. Näiden uudistusten lähtökohtana on siksi oltava demokratian kehittäminen ja lähipalveluiden turvaaminen.

Haasteena on löytää keinoja, joilla ei ainoastaan edistetä osallisuutta kuulemisen muodossa, vaan aitoa päätöksiin vaikuttamista. Toinen haaste alueellisen demokratian suhteen on suurten kokonaisuuksien huomioon ottaminen samalla kun valta tuodaan lähemmäksi kuntalaisia. Esimerkiksi asuntotuotannosta, kaavoituksesta, joukkoliikenteestä ja koulutuksesta on järkevämpää tehdä päätöksiä isot kokonaisuudet huomioon ottamalla. Kolmanneksi on tärkeää, että demokratiaa kehitetään tasavertaisesti kaikkien kuntalaisten ehdoilla. Päätöksentekoon osallistuminen ei saa olla esimerkiksi ikä- eikä koulutussidonnaista.

Mitään täydellistä mallia ei ole. Omasta mielestäni on siksi tärkeää keskittyä useiden samanaikaisten keinojen käyttöönottoon ja kokeiluun. Alueellista demokratiaa voisi olla mahdollista parantaa esimerkiksi kunnanosavaltuustojen tai –lautakuntien kautta, joilla olisi oma budjetti ja mahdollisuudet vaikuttaa lähipalveluiden järjestämiseen omalla alueellaan. Rovaniemellä, jonka muuten sanotaan pinta-alaltaan olevan Euroopan suurin kaupunki, on kehitetty onnistunut aluelautakuntamalli, joka tällä hetkellä on käytössä Yläkemijoella.

Suoraa demokratiaa olisi mahdollista lisätä esimerkiksi järjestämällä sitovia kansanäänestyksiä useammin ja varsinkin silloin kun kuntalaiset itse sitä vaativat. Nopeiten demokratiaa saisi kuitenkin kehitettyä avoimuutta lisäämisellä. Turussakin pitää saada valtuuston kokoukset suorana lähetyksenä nettiin, ja kaupungin lautakuntien tulee pitää mahdollisimman paljon kuntalaisille avoimia kokouksia. Kulttuurilautakunta on jo aloittanut pitämällä ainakin yhden avoimen kokouksen vuodessa, mutta tämä ei ole tarpeeksi. Valtuutettujen tulee myös ilmoittaa kaikista sidonnaisuuksistaan julkisesti.

Lopulta myös valtuutetuilla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuinka paljon tekee yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Politiikka ei ole pelkästään rakenteissa tapahtuvaa toimintaa, vaan puolueiden on aina toimittava yhdellä jalalla edustuksellisissä rakenteissa ja toisella kansalaisyhteiskunnassa. Arjen taisteluita tulee yhdistää niihin joita käydään kokoushuoneissa.

Jos minut valittaisiin valtuustoon, järjestäisin avoimia kokouksia aina ennen valtuuston kokouksia, joihin kaikilla on mahdollisuus tulla. Politiikkaa ei tehdä yksin ja siksi Turussa tehtävää punavihreää sunnanmuutosta on suunniteltava ja toteuttava yhdessä.