Menu
Yleinen

Punainen ja vihreä

Kolumni julkaistu Kansan uutisissa 11.6.2013

Olen monta kertaa sanonut toimittajille, että median rakentama kuva vasemmistoliitosta puolueena, jossa jakolinja kulkee nuoren punavihreän siiven ja vanhan savupiippu ay-siiven välillä on suuresti liioiteltu. Jakolinjoja on kaikissa puolueissa, mutta tätä punavihreää puoluetta halutaan ilmeisesti aina kuvata puolueena, jossa nimenomaan peruselementit tappelevat keskenään.

Itse koen suurimpien näkemyserojen tulevan muista asioista, kuten päätöksestä osallistua hallitukseen, politiikan tekemisen tavoista, kompromissihalukkuuden ja radikaaliuden aste-eroista. Se jakolinja ei kulje iän eikä koulutustaustan mukaan, vaan läpäisee kaikkia niitä.

Median rakentama vastakkainasettelu ei myöskään anna totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä asioita mikäkin porukka edistää. Vasemmistoliittolaiset ottivat hyvin yhtenäisesti ja suurella huolella kantaa telakkateollisuuden tulevaisuuden puolesta ja nuoret korkeakoulutetut ovat jo työelämän epäkohtien todellisia asiantuntijoita.

Siksi on erittäin harmillista huomata, kuinka jotkut toimijat puolueessa ylläpitävät tätä vastakkainasettelua. Vasemmistoliiton yksi suurin tulevaisuuden mahdollisuus on olla ainoa puolue, jolla on yksi jalka ay-liikkeessä ja toinen ympäristöliikkeessä. Meillä on asiantuntijoita molemmilta aloilta, ja meidän pitää käyttää tätä politiikan teossa huomattavasti nykyistä paremmin ja näkyvämmin.

Tätä puoltavia tosiasioita on ainakin kaksi. Ensinnäkin, teollisuuden työntekijöille pitää pystyä tarjoamaan vaihtoehtoja, jotka antavat toivoa tulevaisuudesta Suomessa. Perussuomalaisten suosiota palkansaajamiesten keskuudessa selittää ainakin osittain se, että persut viestittävät haluavansa sulkea rajat ja Suomen irti Euroopan unionista.

Siinä on kaksi toimimatonta näennäisratkaisua ongelmiin, jotka ovat mitä todellisinta totta. EU:n sisämarkkinat ovat mahdollistaneet palkkakilpailun ja johtaneet väärinkäytöksiin, jotka luovat epäreiluja ja laittomia kilpailuetuja. Teollisuus kärsii globaalin talouden puristuksessa ja tuotantoa siirtyy halpoihin maihin, minkä lisäksi EU:n nykyinen rakenne pakottaa jäsenvaltiot verokilpailuun.

Toinen tosiasia on ilmastonmuutos. Päästöjen vähentäminen on tosiasia, jonka tulee ohjata kaikkea politiikkaa, mukaan lukien elinkeinopolitiikkaa. Siksi tarvitaan sellaisia elinkeino- ja työllisyyspoliittisia esityksiä, jotka yhdistävät näitä kahta tosiasiaa. Ja millään muulla puolueella Suomessa ei ole siihen niin hyviä edellytyksiä kuin vasemmistoliitolla.

Meidän tehtävä tulee olla miettiä teollisuuden kestävää rakennemuutosta ja edistää uusien työpaikkojen syntyä. Puurakentamisen lisäämisellä, energiatehokkuuden kasvattamisella korjaus- ja uudisrakentamisessa sekä uusiutuvaan energiaan panostamalla on täysin mahdollista saada ekologisesti kestävämpää teollisuutta Suomeen.

Tämä tosin edellyttää, että itse lopetamme ajattelemasta näitä kahta oleellisinta asiaa toisilleen vastakkaisina, viimeistään nyt. Puoluekokous tarjoaa siihen mitä oivallisimman paikan.

No Comments

    Leave a Reply