Menu
Yleinen

Yllättävän vaikeita asioita

On harmi, että Suomessa puhutaan niin paljon juuri “syrjäytymisestä”. Syrjäytyminen sanana viittaa johonkin joka ihminen itselleen tekee ja valitsee. Parempi käsite on syrjäyttäminen. Siitä nuorten pahoinvoinnista on kyse: periytyvästä huono-osaisuudesta ja tukiverkkojen epäonnistumisesta.

Toinen syrjäytymiskeskustelun ongelma on, että syrjäytyminen määritellään tilastojen kautta. Jos et ole työtön työnhakija, töissä tai koulussa, olet syrjäytynyt nuori.

Nuorten pahoinvointi on kuitenkin laajempi ja monimutkaisempi ilmiö. Korkeakouluissa kirjoilla olevien opiskelijoiden keskuudessa mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Työelämä- ja koulutustilastojen ulkopuolelta löytyy myös sellaisia, jotka elävät vanhempiensa luona tai käyvät pimeissä duuneissa. Päihde- ja mielenterveysongelmien merkitys jätetään myös liian vähälle huomiolle. Jos olet masentunut ja/tai sinulla on päihdeongelma, ei tarjotulla työ- tai opiskelupaikalla ole paljoakaan hyötyä. Kaikista pahimmassa jamassa ovat ne, joilla on monta samanaikaista ongelmaa.

Sauli Niinistön Ihan tavallisia asioita -kampanja on aiheellisesti saanut ankaraa arvostelua osakseen. Kampanjasivuille kootut vinkit kuuntelemisen tärkeydestä, työpalavereiden luopumisesta iltasaikaan, pullan leipomisesta ja makaronilaatikon tekemisestä ei nuorten syrjäyttämisen vastaisina toimenpiteinä vakuuttanut ketään. Paitsi Matti Apusen. Kampanjan kritiikkiin vastattiin, että vasemmistolaiset välittävät vain rahasta ja rakenteista eikä lainkaan yhteisöllisyydestä ja niistä pienistä arkisista asioista, jotka jokainen voi tehdä toisen puolesta.

Vasemmisto ei ole hylännyt yhteisöllisyyttä. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluita palveluita ei voida perheillä tai hyväntekeväisyydellä korvata. Tutkimukset yhteiskunnan eriarvoistumisesta kertoo kaksi erittäin tärkeätä asiaa.

Ensinnäkin hyvinvointipalveluiden tasolla on merkitystä nuorten hyvinvoinnille. Vuonna 1987 syntyneistä suomalaisista joka neljännellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan kunnissa, joissa laman aikana leikattiin kouluterveydenhuollosta ja neuvolatoiminnasta, seuraukset näkyvät lasten huostaanottomäärissä ja psykiatrisen laitoshoidon kustannuksissa. Esimerkiksi lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on lisääntynyt yli 100 prosenttia 1990-luvun alusta.

Toiseksi vähä-osaisuudesta on tullut entistä periytyvämpää. 1990-luvun laman lapsista tehdyn tutkimuksen mukaan yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista 70 prosenttia saa toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät mielenterveyspalveluja, syövät psyykelääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia. OECD:n selvitys koulutuksen periytyvyydestä kertoo, että Suomi kuuluu vertailumaiden heikompaan joukkoon. Suomessa 70 prosentilla korkeakouluopiskelijoilla on myös kor­keas­ti kou­lu­tetut vanhemmat. OECD-maissa luku on keskimäärin kak­si­kym­men­tä pro­sent­ti­yk­sik­köä pie­nem­pi.

Niinistön kampanja viestii, että paskasti mennyt elämä on jokaisen oma syy. Ratkaisu on se, että otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja alat välittää lähimmäisestäsi. Tutkimustieto osoittaa, että mitään mahdollisuuksien tasa-arvoa ei Suomessa ole olemassakaan.

Siksi puheet syrjäytymisestä tulisi vaihtaa puheisiin köyhyyden, tuloerojen, päihdepalveluiden, sosiaaliturvajärjestelmän, mielenterveysongelmien, työttömyyden, työvoiman hallinnan, opinto-ohjauksen, opetusryhmien kokojen, kouluterveydenhuollon, perheväkivallan, lastensuojelun, neuvolatoiminnan ja syömishäiriöiden vaikutuksista ja merkityksestä. Siitä tässä on oikeasti kyse.

No Comments

    Leave a Reply