Menu
Yleinen

Vasemmisto hallitukseen osa 1: Päätös

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto ja eduskuntaryhmä päätti yhteiskokouksessaan äänin 40-23 osallistua Kataisen sikspäkhallitukseen. Minä olen sitoutunut toimimaan Vasemmistoliitossa myös jatkossa, ja tulen edelleen tekemään kovaa työtä tämän liikkeen eteen. Koska kuitenkin uskon avoimeen ja kriittiseen keskusteluun, aion tässä avata näkemyksiäni päätöksestä lähteä hallitukseen ja omasta äänestyspäätöksestäni tämän suhteen.

Hallitusneuvottelut jättivät paljon toivottavaa Vasemmistoliiton osalta. Vaikka ongelma pohjimmiltaan oli Kokoomuksen vaatima erittäin pidättyväinen ja salaileva tiedotuslinja, olisi puolueen pitänyt toimia toisin neuvotteluiden aikana. Neuvottelijoilla oli evästyksenä puoluevaltuuston maaliskuussa tekemät vähimmäisehdot hallitukseen menoon. Nämä oli tehty kesken eduskuntavaalikampanjaa, ja aikana jolloin esimerkiksi eurokriisi ei vielä ollut pahentunut. Reunaehtojen ongelma oli ympäripyöreys ja epäselkeys, joka johti suureen määrään spekulaatiota ja moniin arvailuihin siitä, miten neuvottelijat lähtevät tulkitsemaan niiden sisältöä määritellessään puolueen tavoitteita. Puoluevaltuusto ei kokoontunut kertaakaan monta viikkoa kestäneiden hallitusneuvotteluiden aikana, niin kuin ei puoluehallituskaan. Neuvotteluiden etenemisestä ei annettu mitään tietoa näille puoluekokouksen valitsemille jäseniä edustaville elimille. Ongelma ei niinkään ole siinä että puolueen jäsenet eivät luottaisi neuvottelijoihin, vaan kyse on jäsendemokratian toteutumisesta. Muissa puolueissa niin virallista kuin epävirallista tietoa vuodettiin tietoisesti omille toimijoille, ja hallitukseen menosta päättäville elimille raportoitiin neuvotteluiden etenemisestä säännöllisesti.

Puoluevaltuuston jäsenillä oli puolitoista vuorokautta aikaa lukea 89-sivuista hallitusohjelmaa, ja muodostaa kantansa siitä tulisiko Vasemmistoliiton lähteä neljä vuotta kestävälle hallitustaipaleelle. Kun keskustelua yritettiin käydä ehtojen sisällöstä ennen neuvotteluiden päättymistä vedottiin siihen että keskeneräisiä asioita ei saa kommentoida ja että neuvottelijoihin pitää luottaa. Tällainen linja tekee ymmärrettävästi ihmiset epäluuloisiksi ja hermostuneiksi. Tällainen toimintatapa perustuu nähdäkseni myös käsitykseen johtajauskovaisuudesta joka ei ilmene samalla tavalla puolueen uusien ja useiden nuorten jäsenten keskuudessa. Ihmiset haluavat olla osallisia päätöksentekoprosessissa, varsinkin jos ne itse loppupeleissä ovat päätöstä tekemässä. Lopputulos oli kahdensuuntainen luottamuksenpula: neuvottelijat eivät luottaneet kenttään, eikä kenttä neuvottelijoihin.

Äänestin itse puoluevaltuuston jäsenenä hallitukseen menoa vastaan. Vasemmistoliitto meni vaaleihin yhdellä pääviestillä: että toisenlainen politiikka on mahdollinen. Puolue viesti että puolue on vaihtoehto niin Kokoomuksen hyvätuloisia suosivalle politiikalle kuin kansainväliselle uusliberalistiselle politiikalle. Jokaisen puolueen tulee pitää luonnollisesti tavoitella valtaa. Hallitusohjelmaa arvioitaessa pitää ottaa kantaa siihen, millä ehdoilla ja missä tilanteessa sitä tehdään. Politiikan päämäärä ei ole “tarpeeksi hyvä kompromissi” vaan vallan ottaminen silloin kun on mahdollista toteuttaa omaa linjaa ja luoda vaihtoehdosta todellisuutta. Puoluepolitiikkaa ei tehdä neljävuotiskautisesti. Puolueella on vastuu äänestäjilleen, vastuu ottaa valtaa silloin kun sen voi tehdä antamatta periksi uskottavuudesta tai johdonmukaisuudesta.

Minä arvioin hallitusneuvottelutulos Vasemmistoliiton vaali-, tavoiteohjelman ja reunaehtojen valossa. Ohjelmassa on kieltämättä paljon hyvää, ja Vasemmistoliiton kädenjälki näkyy. Perusturvan parannus, windfallvero, puolustusvoimien varojen leikkaaminen sekä perintö- ja pääomaveron kiristys ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Suurimmat ongelmat hallitusohjelmasta ovat kuitenkin koulutukseen ja kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat leikkaukset, ja vaatimus kaikkien hallituspuolueiden sitoutumisesta eurokriisiratkaisuihin. Hallitusohjelma on laadittu optimistisiin arvioihin talouskasvusta ja taloudellisista suhdanteista.

Hallitusohjelman mukaan menoja säästetään 1,2 miljardin euron edestä koulutuksesta sekä kuntien valtionosuuksista, mikä käytännössä tarkoittaa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkauksia. Lisäksi hallitusohjelmaan on kirjaus lisäleikkauksista jos alijäämä ylittää 1 % BKT:stä. Julkisyhteisöjen alijäämä on tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellä on 2,5 %, mutta valtiontalouden alijäämä oli 2010 peräti 5,4% . Leikkauksilla ei luoda talouskasvua, vaan lisätään alijäämää. Eurokriisin pahentuessa lainatakaukset ainoastaan kasvattavat leikkauspainetta Suomessa. Ja vaikka talous ihmeen kaupalla kasvaisikin ennakoitua nopeammin, tulot käytetään ohjelman mukaan ensisijaisesti valtion velkaantumisen vähentämiseen.

Hallitusohjelman mukaan hallitus seuraa vuosittain valtiotalouden tavoitteiden toteutumista ja päättä tarvittaessa valtion menojen ja kuntien valtionapujen lisäjäädytyksestä. Tämän lisäksi hallitus aloittaa toimet koko kestävyysvajen umpeen kuromiseksi vuoteen 2015 mennessä. Kuntien valtionosuuksien leikkaamisen lisäksi aloitetaan kunta- ja palvelurakenneuudistus. Kaikki hallituspuolueet sitoutuvat noudattamaan ohjelmassa asetettua menosääntöä ja siihen perustuvaa kehyspäätöstä. Puolueet sitoutuvat siis jatkuviin leikkauksiin.

Toinen ongelma on hallitusohjelman linjaukset ratkaisuista eurokriisiin.

Nykyinen EU:n johtajien kriisinhoito näyttää perustuvan seuraaviin valheellisiin oletuksiin: pankkikriisiä ei ole olemassa, Euroopan vakausmekanismista ei muodostu uuden pankkikriisin siementä, ongelmavaltioiden kriisi ei tule leviämään, eivätkä säästöohjelmat supista alijäämätalouksien talouskasvua.

Tukipaketteihin liitetyt vaatimukset rajuista julkissektorin leikkauksista, palkkojen leikkaamisesta sekä valtionomistuksien pakkohuutokaupasta syventävät kuitenkin kriisiä ja vähentävät kulutusta. Näyttää siltä että nykyisellä politiikalla ei edes haluta ratkaista kriisiä. Kuten Kreikka osoittaa, leikkauksilla ei saada talouskasvua aikaiseksi. Seurauksena kotitalouksien sekä yritysten lainojen takaisinmaksukyky heikkenee, ongelmalainat lisääntyvät, investoinnit vähenevät, työttömyys kasvaa, velkaantuminen lisääntyy ja valtion verotulot vähenevät.

Vasemmistoliitto on vaalien toistuvasti vastustanut tukipaketteja. Hallitusohjelma sitoo nyt hallituspuolueet hyväksymään niin Portugali-lainaohjelmaa, väliaikaisen Euroopan rahoitusvakausvälineen kuin Euroopan pysyvää vakausmekanismia. Mun näkemys on että Vasemmistoliiton ei edelleenkään missään olosuhteissa pidä hyväksyä näitä ratkaisuja, eikä Euroopan unionin pysyvää vakausmekanismia. Hallituspuolueet sitoutuvat toteuttamaan uusliberalistista talouspolitiikkaa koko Euroopassa. Vasemmistoliiton ajamat kirjaukset siitä että tapauskohtaisesti tulisi arvioida mikä on parasta niin Suomen kuin ongelmissa olevien maiden kansalaisille eivät riitä. Tapauskohtaisuus ei riitä, kun meidän kautta linjan pitäisi vastustaa shokkihoidolla toteutettua kriisinhoitoa. Kyse on loppujen lopuksi kansainvälisistä sopimuksista ja vastuu sopeutumisohjelmien teosta on EU-kommissiolla ja Kansainvälisellä valuuttarahastolla IMF. Eurokriisin syventyessä vähintään osan Suomen EVM:än takauksista 12,6 miljardin edestä joudutaan hyvin todennäköisesti aktivoimaan, mikä kasvattaa valtionbudjettiin kohdistuvaa painetta leikata entisestään.

Mutta päätöksiä tehdään puolueissa demokraattisesti, ja tällä kertaa päätös oli toinen kuin mitä itse olisi halunnut nähdä. Taustoituksen jälkeen on siksi syytä katsoa tulevaisuuteen, ja miettiä minkälaisia strategioita vasemmistolaisten liikkeiden pitää luoda. Seurauksena sateenkaarihallituksesta ei saa olla ideologisten konfliktien ja politiikan häivyttäminen nykykehityksestä. Silloin ei ole ketään muuta esittämässä vaihtoehtoa leikkauksille ja tukipaketeille taloustilanteen huonontuessa, kuin oppositiossa jylläävä jytkypopulismi.

2 Comments

  • Mikko aaltonen
    23.6.2011 at 19:52

    Vasemmisto hallitukseen/Joitakin mietteitä

    ”Vasemmistoliiton hallitusratkaisu jakoi vahvasti mielipiteitä puolueen sisällä. Puoluevaltuuston jäsenistä 29 puolsi hallitukseen menoa ja 21 oli hallitusohjelman perusteella sitä mieltä että oppositio olisi ollut puolueelle parempi paikka. Niin ikään kolme jäsentä neljätoistahenkisestä eduskuntaryhmästä olivat tätä mieltä.”

    Nämä äänestykset olivat sen hetken ilmentymiä ja niitä tekivät osallistujat lyhyen harkinnan perusteella, kun tiedot neuvottelutuksesta saatiin viime tipassa.

    ”Hallitusratkaisu asettaa haasteita liikkeelle jonka sisällä ollaan aina oltu vahvasti eri mieltä monesta asiasta, ja puolueelle joka viimeiset kahdeksan vuotta on toiminut oppositiossa. Viime vuosien aikana puolue on my&aouml;s käynyt läpi sukupolvenvaihdosta jolla on ollut niin järjest&aouml;llisiä kuin poliittisia seurauksia.”

    Niin ns. vähemmist&aouml; on ollut kuvassa mukana enemmän tai vähemmän jo vuosikymmenten ajan ja nyt se havaitsi jälleen hedelmällisen hetken tulleen vastahankaisuuteen. Samalla vastustajia tuli muutosvastarinnasta johtuen ja muistakin syistä.

    ”Puolueeseen on liittynyt moni jolla on tausta muista vasemmistolaisista liikkeistä, Vasemmistonuorista, autonomisista liikkeistä, yliopistomaailmasta sekä moni sellainen joka on herännyt puoluepolitiikkaan vasta puolueen uudistuneiden toimintatapojen kautta. Tämä uusi porukka on tullut mukaan rakentamaan puoluetta liikkeenä joka muodostaa poliittista vaihtoehtoa, puolue jonka puitteissa on mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnallisia projekteja ja ottaa osaa yhteiskunnassa käytäviin kamppailuihin. Hallituksessa olo muuttaa Vasemmistoliiton edellytyksiä toimia tällaisen toiminnan kokoon keräjänä. Moni Vasemmistoliiton uusista jäsenistä tuli mukaan nimenomaan luomaan poliittista vaihtoehtoa, muutosta, puolueeseen jonka vaalislogan oli että toisenlainen politiikka on mahdollinen. Vasemmistoliitto hallituspuolueena ei välttämättä tule onnistumaan kanavoimaan tätä protestinhalua jatkossa.”

    Tärkeää on uusien ty&aouml;paikkojen luominen ja uusien ty&aouml;paikkojen edellytysten luominen.

    ”Vasemmistoliitto on my&aouml;s päättänyt mennä hallitukseen aikana jolloin niin pahentuva eurokriisi kuin hallitusohjelmassa linjatut leikkaukset kotimaan koulutukseen ja julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin muodostavat todellinen poliittinen haaste. Sateenkarihallituksen kokoaminen tällaisena aikana on poliittisesti fiksua: oikeiston luomaan talouskriisiin otetaan laaja kokoonpano puolueita kantamaan yhteinen ideologinen vastuu. Katainen on jo nyt linjannut että hallituksella on edessään vaikeat ajat, ja että hallitus talouspaineiden takia joutuu tekemään uusia toimintalinjauksia. Demarit eivät tietenkään olisi halunneet tätä ilman Vasemmistoliittoa rinnallaan. Vaarana on että sateenkaarihallituspohja häivyttää poliittisuus näistä kehityksistä, ja että ainoa liike joka pystyy esittämään vaihtoehtoista tulkintaa valitulle talouspoliittiselle linjalle on oppositiossa vellova jytkypuolue. Oppositiossa olo tulee luultavasti my&aouml;s johtamaan tietynlaiseen polarisaatioon ja sen kautta hajontaan Perussuomalaisten sisällä, jonka seurauksena Suomessa voi kohta olla äärioikeistolainen puolueryhmittymä eduskunnassa.”

    Suomessa on jo äärioikeistolainen puolueryhmittymä jo nyt.

    Eurokriisi/finanssikriisi vaatii kaikkien rakentavien voimien kokoamista.

    ”Puolueen sisällä on nyt mietittävä miten puolue aikoo toimia hallituksessa. Jotta Vasemmistoliitto ei toistaisi esimerkiksi Vihreiden viime kaudella tekemät virheet, on puolueen pystyttävä olemaan kyseenalaistava ja kriittinen hallituspuolue. Kukaan ei odota että näin laaja hallituspohja kestäisi ilman julkistakin riitelyä, ja hyvä niin. Vasemmistoliitossa käynnissä olleen muutosprosessin seurauksena puolue onnistui eduskuntavaaleissa paremmin kuin ikinä ennen vastakkainasettelun, ideologisten ristiriitojen ja materialististen vaatimusten esilletuomisessa. Nämä vaatimukset eivät saa vasemmistopuolueelta unohtua, varsinkin kuin hallituskumppanina on suurin poliittinen vihollinen. Avioliittovertailut ja muut viittaukset yhteiseen linjaan on siis jätettävä sikseen heti.”

    Hallituspuolueet toimivat hallituksessa hyväksytyn hallitusohjelman raamien mukaisesti.

    ”Vasemmiston sisällä laajalti on my&aouml;s mietittävä mistä Perussuomalaisten vastustus tulisi muodostaa. Kansallispopulistisen puolueen äänestäjät pyrkivät murtamaan juuri sellaisen konsensukseen perustuva, hyvinvointia rapauttavan politiikan jota sikspäk luultavasti joutuu toteuttamaan. Soini tulee iskemään nimenomaan Vasemmistoliittoa vastaan, ja kovaa. Vaihtuneelle linjalle euroasioissa ei riitä vastuunkanto vastaukseksi. Vasemmistoliiton tulisi edelleen vahvasti vaatia erivapauksia eurokriisin ratkaisujen osalta, ja tuoda esille kritiikkinsä esitettyjä ratkaisuja vastaan.”

    Opposition kritiikki ja muut vastatoimet ovat edessä ilman muuta eli kaikki hallituksen tulevat päät&aouml;kset ovat opposition hampaissa, se on selvää, mutta niihin on hallituspuolueiden kyettävä vastaamaan.

    ”Kritiikki pitää olla mahdollista esittää my&aouml;s puolueen sisällä. Paluu 90-luvun blokkiutumiseen ja enemmist&aouml;-vähemmist&aouml;-asetelmaan ei ole kenenkään eikä varsinkaan puolueen etu. Niin hallituspäät&aouml;stä puoltavien kuin niitä vastustavienkin kansanedustajien on l&aouml;ydettävä ratkaisu ryhmäty&aouml;skentelyyn jossa kompromissit ovat mahdollisia. Jos eduskuntaryhmä jakaantuu, on olemassa todellinen riski että my&aouml;s kenttä vahvasti jakaantuu. Jakaantuminen ja blokkiasetelma my&aouml;s vaikeuttaa kritiikin esittämistä, sekä omien että puoluetta lähellä olevien toimijoiden toimesta. Rakentavaa ja kriittistä keskustelua on mahdotonta käydä jos sen esittäjiä leimataan jonkun ryhmän tai blokin edustajaksi. Edellytyksenä sille että Vasemmistoliitto taistelee läpi hallitustaipaleen yhtenäisenä liikkeenä on että eriäviä mielipiteitä ja kritiikki sallitaan kaikilta – kaikissa asioissa.”

    Blokkiutuminen on ollut niin pitkäkestoista, kymmeniä vuosia, joten se aiheuttaa kuvaamasi ilmi&aouml;n edelleenkin ainakin jossain määrin.

    ”Toiminta kenttätasolla tulisi jatkaa vanhaan malliin, vaikka hallitukseen mentiinkin. Varsinkin radikaalille ruohonjuuritason ty&aouml;elämään liittyvälle toiminnalle olisi tilausta, kun hallitusohjelman oleellisimmat ty&aouml;elämään liittyvät kysymykset siirretään kolmikannan valmisteltaviksi ja päätettäviksi. Sen muodostuessa EK:sta, oikeistodemareista sekä Kokoomuksesta on odotettavissa että mitään suurempia parannuksia esim pätkäty&aouml;läisten asemaan ei ole odotettavissa.”

    Ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on pitää jäsentensä puolta. My&aouml;s poliittisilla puolueilla on mahdollisuus vaikuttaa edelleenkin näissä asioissa.

    ”Tämän lisäksi voi niin puolueen toimijat kuin sen symppaajat nyt my&aouml;s keskittyä vahvemmin ulkoparlamentaarisiin ja autonomisiin vasemmistolaisiin projekteihin. Ihmisten halu luoda muutosta tai vaihtoehtoista tulkintaa vallassa olevassa poliittiselle linjalle pitää kanavoida my&aouml;s muualle kuin Vasemmistoliittoon. Näille projekteille on vahvempi tarve nyt kuin koskaan ennen, vaikka suomalaisten vasemmistolaisten liikkeiden k&aouml;yhtyminen on ollut huomattavaa jo jonkun aikaa. Vasemmistoliitto tarvitsee hallituspuolueena omia haastajia, mutta ennen kaikkea my&aouml;s liikkeitä jotka luovat uutta, uusia poliittisia avauksia ja uusia toimintamalleja. Hallituspuolueessa näille ei tule olemaan tilaa.”

    Puolueilla on esim. nuorisojärjest&aouml;jä jotka kulkevat ns. omaa tietään ja ne voivat toimia edelleenkin ja hyvä niin.

    ”Nykyinen EU:n johtajien kriisinhoito näyttää perustuvan seuraaviin valheellisiin oletuksiin: pankkikriisiä ei ole olemassa, Euroopan vakausmekanismista ei muodostu uuden pankkikriisin siementä, ongelmavaltioiden kriisi ei tule leviämään, eivätkä sääst&aouml;ohjelmat supista alijäämätalouksien talouskasvua.”

    Tässä nyt lienee jotain epäselvyyttä.

    Reply
  • […] 2011 hallitusratkaisun yhteydessä. On syytä palauttaa mieliin puheenvuorot muutaman vuoden takaa, mitä hallitusohjelma tarkoittaa ja minkälaiseen politiikkaan se tulee […]

    Reply

Leave a Reply