Vakiintunut poikkeustila

Toisen maailmansodan jälkeen verisestä sodasta kärsineiden maiden intressinä oli vahvistaa kansainvälisen oikeuden asemaa ja sodankäynnin säännöt. Lopputuloksena syntyi muun muassa vuoden 1949 neljä Geneven sopimusta, joissa säädetään sotavankien kohtelusta ja siviilien oikeuksista.

Neljännessä Geneven sopimuksessa säädetään valtioiden käyttäytymisestä miehityksen aikana. Miehittäjällä on kansainvälisen lain mukaan laaja vastuu miehitetyn alueen asukkaiden hyvinvoinnista. Miehittäjä ei saa tuhota paikallista ”irtainta tai kiinteää omaisuutta”, minkä lisäksi alueella asuvien ”pakolliset joukko- tai erillissiirrot sekä karkottamiset on kielletty, niiden syistä riippumatta”.

Sopimus kieltää myös valtaajaa karkottamasta tai siirtämästä osaa omasta siviiliväestöstään valtaamalleen alueelle; siirto on Geneven sopimuksen mukaan sotarikos.

Israel näyttää pyrkivän viemään miehityksen ja apartheid-politiikan loogiseen loppupisteeseensä jättämällä palestiinalaisille yksittäisiä itsehallintosaarekkeita ja jopa anastamalla valtaosan Länsirannasta. Eurooppalaisten päättäjien tulee suunnata katseet todellisuuteen miehitetyillä alueilla sen sijaan että toistellaan vain diplomaattisia puheita kahden valtion ratkaisusta.

Israelin armeijan täydessä kontrollissa oleva C-alue muodostaa noin 62 prosenttia Länsirannasta. Alueella asuu laittomasti yli 350 000 juutalaista siirtokuntalaista. Vuonna 2011 C-alueelle muutti ennätysmäärä israelinjuutalaisia siirtokuntalaisia. 2011 oli myös ennätysvuosi palestiinalaisten talojen tuhoamisessa ja vuoteen 2010 verrattuna häädettyjen määrä lähes kaksinkertaistui.

Israelin armeija tuhosi kaikkiaan 622 palestiinalaisten rakennusta, minkä seurauksena 1 094 ihmisestä tuli kodittomia. Näiden toimien johdosta palestiinalaisten osuus C-alueen väestöstä on vähentynyt dramaattisesti vuodesta 1967 lähtien.

Viimeisin käänne on heinäkuussa julkaistu Israelin pääministeriNetanyahun asettaman Levy-komission raportti. Komission tehtävänanto oli selvittää Israelin hallitusten tunnustamatta jättämien siirtokuntien laillisuus ja vastata kysymykseen siitä, voidaanko Israelin läsnäoloa Länsirannalla pitää miehityksenä.

Raportin mukaan mitään miehitystä ei ole eikä siten mitään laillista estettä siirtokuntien perustamiselle. Vastareaktiot raportille ovat olleet voimakkaita. Mikäli miehitystä ei ole, myöskään poikkeustilaa ei ole. Tämän johdosta Israelin palestiinalaisalueilla harjoittamalle politiikalle uskonnon perusteella sovellettavine oikeusjärjestelmineen ja sotilastuomioistuimineen ei olisi edes teoreettista oikeutusta.

Monen kansalaisjärjestön ja toimittajan mukaan kyseessä on kuitenkin pyrkimys luoda laillinen pohja pitkäaikaiselle projektille, jonka tavoitteena on C-alueen haltuun ottaminen ja siten palestiinalaisten ajaminen pieniin eristäytyneisiin väestökeskittymiin.

Joidenkin mielestä enää ei ole kysymys siitä, anastaako Israel C-alueen, vaan milloin se tapahtuu. On myös mahdollista, että Israel pelkästään jatkaa siirtokuntien laajentamista ja palestiinalaisten ajamista entistä ahtaammalle. Suurin uhkakuva on kuitenkin, että Israeliin ei edelleenkään kohdisteta minkäänlaista kansainvälistä poliittista painetta.