Suomessa on tällä hetkellä meneillään ennennäkemätön sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden alasajo. Se johtuu Orpon hallituksen tietoisesta päätöksestä olla tekemättä mitään hyvinvointialueiden vaikean tilanteen helpottamiseksi. Sen sijaan hallitus on tehnyt useita päätöksiä, jotka vaikeuttavat tilannetta entuudestaan. Tämän hallituksen oikeistolaiseen ajatusmaailmaan vaikuttaisi sopivan varsin hyvin se, että julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ajetaan alas.
Hyvinvointialueiden alijäämä ei syntynyt sote-uudistuksen myötä. Se on ollut olemassa jo ennen uudistusta, mutta on näkynyt kuntatalouden alijäämäisyytenä ja epätasapainona. Myöskään hallintoa ei uudistuksen yhteydessä varsinaisesti lisätty, vaan kaikki ne henkilöt, jotka tällä hetkellä ovat alueilla töissä esimerkiksi eri johtotehtävissä, ovat ennen uudistusta olleet töissä joko kunnissa tai sairaanhoitopiireissä. Monilla alueilla johtotehtäviä on myös vähennetty sote-uudistuksen myötä – ei ole siis paisutettu hallintoa, kuten oikealta usein väitetään.
Uutta tässä tilanteessa on sen sijaan se, että hyvinvointialueilla, toisin kuin kunnilla, ei ole omia tulonlähteitä, paitsi asiakasmaksut, joiden enimmäismääriä on lailla rajattu. Uutta on myös se, että omien verotulojen puutteen takia alueet eivät voi myöskään itsenäisesti ottaa lainaa omien investointien rahoittamiseksi. Uutta on myös se, että hyvinvointialueet ovat velvoitettuja hoitamaan talouttaan niin, että saavat katettua alijäämät jopa tuplasti nopeammin, kuin mitä vaadittiin kunnilta silloin kun ne vastasivat sote-palveluista. Nyt alueiden rahoitus myös tulee kokonaisuudessaan valtion kassasta, ja valtio myös ohjaa alueiden lainanottoa asettamalla hyvinkin tiukkoja ehtoja lainavaltuuksille. Siksi valtio on suoraan vastuussa siitä, mitä alueilla tapahtuu.
Kunnilta perityn alijäämän, omien tulolähteiden puutteen sekä liian tiukan taloussuunnittelukauden lisäksi alueita vaivaa kustannusten ennakoitua nopeampi kasvu. Tämä johtuu osittain inflaatiosta ja tarpeellisesta palkkaratkaisusta, mutta keskeinen ongelma on myös keikkalääkäreiden ja vuokratyövoiman kustannusten karkaaminen käsistä. Alueet ovat peräänkuuluttaneet ratkaisuja tähän ongelmaan viime kesästä lähtien. STM:llä on ollut työryhmässä selvittämässä ratkaisuja viime syksystä lähtien, se antoi ehdotuksensa helmikuussa. Mitään ei ole kuulunut sen jälkeen.
Hallituksen toimimattomuus yhdistettynä näihin ongelmiin on nyt johtanut tilanteeseen, jossa kaikilla alueilla laaditaan erittäin kovia lähipalveluiden lakkauttamislistoja.
Mutta täysin toimettomaksi hallitus ei suinkaan ole jäänyt. Hallitus on pahentanut alueiden jo valmiiksi vaikeaa tilannetta viemällä lisää resursseja alueilta pois. Hallitusohjelmassa sote-menoista on tarkoitus hakea hallituskauden aikana 1,4 miljardia säästöjä, joita on jo tähän mennessä toteutettu lykkäämällä vanhuspalvelulakia, lykkäämällä hoitajamitoitusta ja hoitotakuuta sekä laskemalla lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa.
Ja nyt hallitus on tekemässä vielä lisää leikkauksia kehysriihessä tehtyjen päätösten mukaisesti, jopa puolen miljardin euron edestä. Tällä kertaa leikkurissa on erityisesti erikoissairaanhoito, vanhustenhuolto, perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto.
Hoitajamitoituksen laskeminen ympärivuorokautisessa hoidossa on märkä rätti hoitajien kasvoille. Kun hoitajamitoituksessa aikoinaan päätettiin, olivat kaikki puolueet paitsi kokoomus tosissaan sen suhteen, että vanhustenhuollon kriisiin pitää puuttua. Hoitajamitoituksen nosto on toiminut, viime syksynä 95% yksiköistä täytti 0,65 mitoituksen. Kun hallitus nyt laskee sen 0,6 ja vie samalla rahaa pois, tarkoittaa tämä nykytilanteeseen verrattuna vähemmän hoitajia, huonompaa palvelua ja raskaampi työ jäljelle jääville ammattilaisille. Hoitajien pako alalta uhkaa taas kiihtyä, ja samalla hallitus lakkauttaa aikuiskoulutustuen, leikkaa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta ja vie eteenpäin vientivetoista palkkamallia.
Perusterveydenhuollon hoitotakuun romuttaminen on vuorostaan täysin järjetön päätös niin terveydellisestä kuin taloudellisesta näkökulmasta. Juuri perustason hoitoon pääsyn nopeuttamisessa ja hoidon jatkuvuuden parantamisessa piilee sosiaali- ja terveydenhuollon suurin säästöpotentiaali. Tämän vuoden maaliskuussa alueilla päästiin jo 87% kahden viikon hoitotakuuseen. Nyt koko hoitotakuun romuttaminen ja rahoituksen leikkaaminen uhkaa vesittää koko uudistuksen keskeisimmän tavoitteen. Kaikista järjettömintä on että hallitus samaan aikaan on valmis ohjaamaan 500 miljoonaa euroa yksityisen hoidon Kela-korvausten tason nostoon. Tämä tilanteessa, jossa nämä resurssit ja lääkärityövoima kipeästi tarvittaisiin julkisen perusterveydenhuollon palveluiden vahvistamiseen. Tällaisella ratkaisulla ei ole yhdenkään asiantuntijatahon tukea. Hallituksen argumentit siitä, että puoli miljardia “hukkuisi” koska hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteellista on sekin vailla logiikkaa. Juuri sitä varten on normiohjaus ja lainsäädäntöä, ja nyt hallitus on romuttamassa juuri sen lain, jolla reurssien käyttöä alueilla on ohjattu perusterveydenhuoltoon.
Ei pitäisi sinänsä yllättyä siitä, että tämä hallitus leikkaa rajusti julkisista sote-palveluista, mutta pöyristyttävää on se totaalinen välinpitämättömyys, jolla he tekevät sen. Sosiaalihuollolle on lätkäisty sadan miljoonan euron leikkaus palveluita rajaamalla, vailla tarkempia selvityksiä siitä, mitä nämä palvelut ovat. Onko hallitus lakkauttamassa palveluita lastensuojelusta, päihdehuollosta, mielenterveystyöstä tai vanhuspalveluista? Myös erikoissairaanhoitoon lätkäistiin 70 miljoonan leikkaus, joka piti toteuttaa “estetiikkaa lähenevästä plastiikkakirurgiasta”, paitsi että sellaista ei ole julkisella puolella olemassa.
Ministeri Juuso on sanonut, että sairaalaverkosta linjataan toukokuussa huolellisen valmistelun pohjalta, mutta mediatietojen mukaan tämä asia nousi aivan yllättäen kehysriiheä edeltävänä viikonloppuna asialistalle. Päivystyksiä lakkautetaan nyt osana poliittista sulle-mulle -peliä, ja ilman kunnollisia vaikutusarvioita. Tällaisella olemattomalla valmistelulla, välinpitämättömyydellä ja osaamattomuudella ei saisi hoitaa suomalaisten asioita tai sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Hallitus on vastuussa ihmisten kannalta elintärkeistä palveluista. On todella kiusallista lukea kuinka ministerikin yllättyy hänen omalle hallinnonalalleen päätetyistä säästöistä ja sitten ehdottaa tieteellisiin hoitosuosituksiin kajoamista poliittisin perustein ratkaisuna. Siksi olemme esittäneet epäluottamusta myös ministeri Juusolle.
Mitä sosiaali- ja terveydenhuollolle sitten pitäisi tehdä?
Vasemmistoliitto ehdottaa seuraavaa:
- pidennetään hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite vähintään neljään vuoteen.
- muutetaan lainavaltuussääntely hyvinvointialueiden investointien helpottamiseksi.
- aikaistetaan rahoituksen jälkikäteistarkastuksen maksatus tälle vuodelle.
- siirretään Kela-kuljetusten rahoitus Kelalta hyvinvointialueille osaoptimoinnin välttämiseksi
- tuodaan lainsäädäntöä, jolla vuokratyövoimalle asetetaan hintakatto ja selvitetään mahdollisuutta kokonaan rajoittaa sen käyttöä eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
- pidetään kiinni perusterveydenhuollon vähintään kahden viikon hoitotakuusta ja kehitetään sen rinnalla omalääkäri- tai omatiimimalli ja lisätään hallinnossa työskentelevien määrää perusterveydenhuollossa niin että lääkärin aika vapautuu hoitotyöhön.
- kielletään voitontavoittelu lastensuojelun sijaishuollossa
- jatketaan aikuiskoulutustuen käyttöä sote-alalla ja muokataan tuen ehtoja
- säädetään Suomessa koulutuksen saaneiden lääkäreiden velvoitteesta työskennellä julkisella sektorilla
