Sanojen ja tekojen ristiriidoista

Tänään järjestettiin Asunnottomien yötä ympäri Suomea. Viime vuonna uutisoitiin laajasti nuorten asunnottomien määrästä. Virallisesti kyse on noin 1400 nuoresta, mutta todellisuudessa nuorten määrän arvioidaan olevan paljon korkeampi. Asunnottomuus linkittyy vahvasti huono-osaisuuteen, pahoinvointiin ja luokkayhteiskunnan rakenteisiin, mutta siitä puhutaan esimerkiksi nuorten syrjäyttämisen yhteydessä hyvin vähän.

Sisällä Hansakorttelissa järjestettiin samaan aikaan Turun Sanomien kuntavaalipaneeli, johon osallistuin. Sielläkin oltiin huolestuneita huono-osaisuudesta. Hyvin moni ehdokas nosti nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeimmäksi aiheeksi ensi kaudella. Itse linjasin, että tämä on julkisten lähipalveluiden turvaaminen.

Keskustelu osoitti hyvin, kuinka hämärä käsite syrjäytyneisyys on. Siitä puhutaan erillisenä kysymyksenä, vaikka ratkaisujen suhteen kyse on pitkälti nimenomaan julkisista palveluista, yhteiskunnallisista turvaverkoista ja niiden tasosta. Jos syrjäyttämistä halutaan ehkäistä, pitäisi puhua suoraan esimerkiksi nuorten luottohäiriömerkinnöistä, mielenterveys- tai päihdepalveluista, opetusryhmien koosta, nuorisotalojen aukioloajoista ja nuoriso-ohjaajien määrästä. Syrjäyttäminen ei kuitenkaan ole pelkkä nuorten ongelma vaan erityisessä vaarassa ovat myös iäkkäät ja kouluttautumattomat, jotka nykyisen laman myötä joutuvat työttömiksi ja ovat vaarassa tulla pitkäaikaistyöttömiksi.

Pitää puhua konkreettisista ratkaisuista, jotka kuntatasolla voidaan tehdä. Parhaiten estetään nuorten syrjäyttämistä puuttumalla niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät huono-osaisuutta ja luokkayhteiskuntaa. Tähän kaikki puolueet eivät kuitenkaan ole halukkaita.

Olisin kaivannut enemmän konkretiaa keskusteluun julkisista palveluista, terveydenhuollosta ja vanhusten hoidosta. Kokoomuksen edustaja Minna Arve puhui palveluista ja niiden tärkeydestä, ”uusista toimintamalleista” ja ”vaikuttavuuden lisäämisestä” kotihoidossa. Turun uudistus -nimisessä vaaliohjelmassa Turun kokoomus linjaa kauniisti niin ympäristöstä huolehtimisen kuin matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tärkeyden puolesta. Kokoomuksen käytännönpolitiikkaa Turussa puhuu kuitenkin aivan toista kieltä.

Monesti on kysytty, mitä Vasemmistoliitto on saanut aikana Turussa kuluneella kaudella. Suurimpiin saavutuksiin kuuluu se, että olemme saaneet ehkäistyä palveluiden alasajoa entistä enemmän. Tämän vaalikauden aikana kokoomus on esittänyt muun muassa vähävaraisten terveyskeskusmaksuvapautuksen poistoa, kotihoidon yhden alueen ulkoistamista, kolmen kaupungin lastenkodin lakkauttamista sekä olleet valmiina hyväksymään säästötoimenpiteitä, jotka olisivat tarkoittaneet viiden terveyskeskuksen sulkemista määräajaksi.

Mikään näistä ei ole toteutunut, vasemmistolaisten ankaran vastustuksen takia. Kokoomus puolusti myös Luolavuoren vanhainkodin nopeutettua alasajoa sekä Pansio-Pernon terveyskeskuksen ulkoistamista. Niitä taisteluita ei vasemmisto voittanut.

Julkisiin peruspalveluihin panostaminen on investointi joka maksaa itsensä takaisin. On rutkasti tutkimustuloksia siitä, kuinka 90-luvulla toteutetut leikkaukset esimerkiksi neuvolatoimintaan ja kouluterveydenhuoltoon tulevat kunnille kalliiksi pitkällä aikavälillä, ja kuinka peruspalveluista säästäminen kostautuu erikoissairaanhoidon kustannuksissa. Tänä vuonna on myös tullut useampi selvitys ulkoistamisten taloudellisista seurauksista, jotka todistavat, että väittämä yksityisen palvelun halvasta hinnasta ja hyvästä laadusta ei pidä paikkaansa.

Puolueiden välillä on eroja ja poliittiset voimasuhteet ovat ratkaisevia. Kokoomus on johtanut Turkua monta vaalikautta ja on politiikallaan osoittanut, miksi vasemmiston vaalivoitto on kunnassamme tarpeellinen.