Kolumni julkaistu Kansan Uutisissa
Vastaus otsikon kysymykseen: ei oikeastaan. Sillä sen sijaan on hyvinkin paljon väliä, minkälaiset voimasuhteet valtuustoon muodostuvat ja minkälaisia enemmistöjä päätettävien asioiden ympärille voi muodostaa
Kuntavaaleihin on enää alle kolme kuukautta aikaa, ja niin jotkin puolueet kuin media yrittävät hakea erilaisia lähestysmiskulmia vaaleihin. Toisissa keskitytään pelkkään henkilökilpaan eli ”pormestarivaaleihin” tai kisaan siitä, mistä puolueesta tulee kunnan suurin. Täysin oma näkökulmansa vaaleihin on perussuomalaisilla, jotka avasivat kuntavaalikampanjansa ilmoittamalla, että he aikovat kuntavaaleissa kaataa maan hallituksen. Se, että maan hallituksen kokoonpano tai kohtalo ei ratkea kuntavaaleissa, ei näytä häiritsevän puoluetta.
Yksi ilmiselvä ongelma näiden erilaisten ”kulmien” hakemisella on, että se helposti antaa ihmisille virheellisen kuvan siitä, mistä vaaleissa päätetään tai miten kuntademokratia toimii. Kukaan äänestäjä ei saa valita pormestaria, koska pormestarin valitsee valtuusto keskuudestaan. Valtuuston suurin puolue ei myöskään välttämättä ole se, joka määrittää, minkälaista politiikkaa kunnassa tehdään. Sen tekee valtuuston enemmistö. Helsinki on tästä hyvä esimerkki. Siellä punavihreä enemmistö on useampaan otteeseen päättänyt valtuuston suurimman ryhmän kokoomuksen ja kokoomuslaisen pormestarin tahdon vastaisesti. Siksi äänestäjän kannattaa aina äänestää sitä puoluetta, jonka ohjelma ja arvot parhaiten vastaavat tämän omia näkemyksiä, ja näin huolehtia siitä, että sen puolueen ajama linja saa mahdollisimman hyvän kannatuksen valtuustossa.
Kaikkein eniten minua kuitenkin pohdituttaa se, miksi kuntavaalien asiakysymykset eivät tunnu kelpaavan vaalien kärkiteemaksi niin monelle puolueelle ja medialle. Miksi puhua hallituspolitiikasta tai pormestareista tai suurimman puolueen paikasta, kun voi kertoa siitä, miten aikoo ratkaista esimerkiksi vanhustenhuollon kriisin tai puuttua koulukiusaamiseen? Miksi nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen tai paikalliset ilmastoratkaisut eivät ole yhtä mediaseksikkäitä kuin tunnettujen poliitikkojen keskinäinen kilpa?
Tutkimuksissa kansalaisten kiinnostuksen ja huolen aiheista nousevat esimerkiksi terveyspalvelut, työllisyyden hoitaminen, ikäihmisten palvelut ja nuorten syrjäytyminen. Nuorten osalta keskeinen huoli on myös ilmastokriisi. Nämä kaikki ovat myös kysymyksiä, joissa kuntapäättäjillä on valtaa ja merkitystä.
Koronakriisin akuuteimman vaiheen jälkeen kuntapäättäjillä on edessään erittäin tärkeä tehtävä ja isoja valintoja sen suhteen, miten kertynyttä hoivavelkaa ja esimerkiksi nuorten pahoinvointia lähdetään purkamaan ja vähentämään. Vaalien suurimman kysymyksen pitäisikin olla, minkälaisia valintoja keväällä valittavat kuntapäättäjät haluavat ja aikovat tehdä ihmisten terveyden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin suhteen koronan jälkeen. Miten turvataan yhtäältä lasten ja perheiden mahdollisuudet saada tukea ja toisaalta ratkaistaan suomalaisen hyvinvointivaltion häpeä eli vanhustenhuollon kriisi?
Näillä teemoilla ja vastaamalla näihin kysymyksiin vasemmistoliitto lähtee kampanjoimaan kevään kuntavaaleissa. Koska sillä on väliä, ketkä istuvat päättämässä hyvinvointipalveluidemme tulevaisuudesta.
