Menu
Blogi

Niittykoti – kuuluuko asunnottomien ääni

Minulla oli eilen mahdollisuus vierailla Niittykodissa noin kahden tunnin ajan yhdessä Turun vasemmistoliiton pormestariehdokkaan Mirka Muukkosen kanssa. Halusimme tutustua työhön, jota Sininauhasäätiö tekee asunnottomuuden torjumiseksi Turun kaupungin ostosopimuksen nojalla. Töitä nimittäin riittää. 

Turussa on asukaslukuun suhteutettuna toiseksi eniten asunnottomia Helsingin jälkeen. Turku oli myös viimeinen iso kaupunki Suomessa, joka alkoi soveltaa “asunto ensin”-periaatetta. Asunto ensin periaate tarkoittaa, että ihmisille tarjotaan ensin mahdollisuus omaan kotiin ja sitten hänen saatuaan katon päänsä päälle, pyritään ratkomaan muita, esimerkiksi päihderiippuvuuteen, liittyviä sosiaalisia ongelmia. Asunto on ensimmäinen tukitoimi, koska oikeus omaan kotiin on yksi perustavanlaatuisimmista tarpeista ja ihmisoikeuksista. Se on myös paras tapa aloittaa mahdollinen kuntoutuminen ja uusien elämänpolkujen löytäminen.

Päihderiippuvaisen ihmisen on esimerkiksi hyvin vaikeaa saada oma kuntoutuksensa alkamaan, jos joutuu viettämään yöt Aurajoen rannoilla tai satunnaisten tuttavien asuntojen lattioilla. Asunto ensin-periaatetta on Suomessa sovellettu asunnottomuustyössä jo pidempään ja sillä on sekä saatu säästöjä että vähennetty asunnottomuutta. Vuoden 1987 jälkeen arviolta noin 12 000 ihmistä on saanut kodin.

Sininauhasäätiö ylläpitää Turussa Niittykotia, joka on asunnottomille suunnattu asumisyksikkö ja sen lisäksi heillä on hajautettuja asuntoja eri puolilla kaupunkia, joihin tuodaan tuettua asumispalvelua. Niittykodista on ollut hyvin paljon kirjoittelua ja yksikkö on herättänyt huolta ja vastustustakin naapurustossa. Itse jäin vierailun jälkeen miettimään, kuuluuko asunnottomien ääni tässä keskustelussa ollenkaan. 
On selvää, että asunnottomille tarvitaan palveluita ja asuntoja, ja Turun kokoisessa kaupungissa tarve on myös luultavasti suurempi kuin mihin nyt pystytään vastaamaan. Yhtä selvää on, että jos joidenkin päihdeongelmista kärsivien ihmisten majoittamisesta aiheutuu lieveilmiöitä, niin niitä pitää minimoida ohjeistuksella, viranomaisyhteistyöllä, dialogilla sekä haittoja vähentävien palveluiden turvaamisella.

Suomen kaltaisella vauraalla maalla on kaikki mahdollisuudet asunnottomuuden poistoon, mutta se edellyttää, että emme sulje silmiämme siltä pahoinvoinnilta, joka on monen ihmisen arkea keskuudessamme ja pyrimme yhteistyössä löytämään ratkaisuja, joilla voidaan turvata inhimillinen arki ja elämän perustarpeet kaikille.

Itse uskon, että yhteistyö eri toimijoiden välillä, toimiva keskusteluyhteys ja pitkäjänteinen työ on se mitä Turussakin tarvitaan asunnottomuustyössä, jotta niin asunnottomien kuin kaupungin muiden asukkaiden tarpeet tulevat huomioiduksi. Vastakkainasettelun sijasta on yhdessä pohdittava ratkaisuja, jotka vähentävät sosiaalisia ongelmia ja lisäävät tasa-arvoa.