Linjapuhe vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 15.10.2023
Hyvät ystävät,
Haluan kiittää teitä lämpimästi tästä luottamuksesta, odotan tätä vaalikampanjaa ja siihen liittyviä keskusteluja innostuksella.
On tärkeää, että vasemmistoliitto on mukana presidentinvaaleissa. Tämä on se areena, jossa ulko- ja turvallisuuspoliittisia keskusteluja käydään, ja siksi tämä on se paikka, jossa myös me voimme tuoda esille meidän ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkemyksemme. Tällaisena aikana, jolloin maailmanpoliittiset jännitteet ovat vaarallisen suuret, on todella tärkeää, että olemme mukana.
Aina välillä törmää myös argumenttiin siitä, että presidentti on lähinnä seremoniallinen hahmo, jolla ei ole todellista valtaa. Edellisen hallituskauden aikana, jolloin itse toimin ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä, sain nähdä ja kokea, että näin ei ole. Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa, ja käyttää valtaa Suomen kannalta hyvin keskeisissä kysymyksissä. Tämä valta ja vallankäyttö ei ole yhtä näkyvää kuin se työ, mitä hallitus ja oppositio tekevät, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.
Näistä syistä on tärkeää muistaa, että nämäkin vaalit ovat linjavaalit. Vaikka äänestämme henkilöä, oleellisinta ei ole tämän henkilön henkilökohtaiset ominaisuudet vaan ehdokkaan ajatukset ja näkemykset vaalien sisältökysymyksistä, eli ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ja juuri nämä aiheet ovat nyt surullisen ajankohtaisia.
Hyvät ystävät,
Maailma on kovassa myllerryksessä tällä hetkellä, ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa paljon on muuttunut lyhyessä ajassa. Tämä aika on poikkeuksellisen vaativa meille kaikille. Me olemme rauhanliike, me puolustamme aina ja kaikkialla ihmisten oikeutta olla turvassa väkivallalta ja sorrolta. Nyt näemme väkivaltaa, sortoa ja sotaa ympärillämme koko ajan.
Näemme kuinka autoritaariset johtajat ympäri maailman tiukentavat otteitaan, ei vaan omaan maan vähemmistöjä ja toisinajattelijoita kohtaan, vaan myös ulkopolitiikan saralla rikkomalla kansainvälisen oikeuden kaikkein perustavanlaatuisinta periaatetta, valtioiden suvereniteettia.
Meidän täytyy pitää arvopohjamme kirkkaana ja samalla tarjota vastauksia esiin nouseviin kysymyksiin. Vahvat arvot ja vahva kyky tehdä ajassa kiinni olevaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ovat se linja, jota haluan edustaa.
Suomi on nyt sotilasliitto Naton jäsen. Se oli ratkaisu, joka tehtiin Suomen turvallisuuden lisäämiseksi, tilanteessa, jossa naapurimaamme aloittama hyökkäyssota romutti osan niistä perusteista, joihin olemme siihen asti rakentaneet ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme. Itse uskon tämän olleen kansalaismielipiteen muutoksen keskeisin syy.
Oleellisinta on se, mitä seuraavaksi tapahtuu. Keskustelu siitä, mikä Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja tulee olemaan, on käymättä, ja presidentinvaalit ovat oikea paikka sille keskustelulle. Tulevien vuosien aikana Suomessa tehdään ratkaisuja lukuisiin eri kysymyksiin, jotka käytännössä tulevat määrittämään sen, minkälaiseksi Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja muodostuu.
Vasemmistoliitto edustaa näkemystä, jossa Nato-jäsenyys on puolustuksellinen ratkaisu. Tämä ratkaisu on tehty Suomen turvallisuuden lisäämiseksi, mutta sen puitteissa ei myöskään pidä turhaan lähteä lisäämään jännitteitä tai sotkeutumaan suurvaltojen välisiin valtataisteluihin Euroopan ulkopuolella. Tässä Pohjoismaat toimivat tärkeänä viitekehyksenä, sillä meitä yhdistää kielteinen kanta ydinaseisiin. Lisäksi Norja ja Ruotsi ovat ilmaisseet, etteivät halua pysyviä tukikohtia maaperälleen. Näiden maiden kanssa Suomen kannattaa pyrkiä hakemaan yhteisiä nimittäjiä ja yhteistä linjaa, ja myös Naton sisällä tehdä töitä ihmisoikeus- ja ilmastopainotusten puolesta.
Meidän rooli tässä ajassa on myös olla poliittinen liike, joka on johdonmukainen puolustaessaan kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Tulemme jatkossakin tekemään solidaarisuustyötä kurdien kanssa, ja vaatimaan, että Turkki pidättäytyy kansainvälisen oikeuden vastaisista sotilasoperaatioista maansa rajojen ulkopuolella, ja kunnioittaa ihmisoikeuksia maan sisällä, muun muassa vapauttamalla poliittiset vangit. Me jatkamme työtämme Iranin naisten oikeuksien puolesta. Me tuomitsemme selvästi Hamasin kaltaisten terroristijärjestöjen iskut, jotka kohdistavat brutaalia väkivaltaa siviileihin, mutta yhtä lailla Israelin kansainvälisen oikeuden vastaiset ja siviileihin kohdistuvat sotatoimet. Kansainvälisen yhteisön pitää tehdä samoin.
Ukrainan vahva tuki on keskeinen osa sitä politiikkaa, mitä me teemme. Ukraina on maa, johon on hyökätty. He maksavat tällä hetkellä valtavaa hintaa tästä menetettyinä ihmishenkinä ja rikottuina sukupolvina, jotka tulevat kantamaan mukanaan traumoja tästä sodasta vielä vuosikymmenien ajan. Yksikään muu maa ei ole Ukrainassa sotimassa, vaan ukrainalaiset joutuvat kantamaan taakan yksin. Itse ajattelen, että vähintä mitä me voimme tehdä, on tukea heitä tässä sodassa, niin asein kuin ohjaamalla varoja maan jälleenrakennukseen. Se on myös maailmalta tapa viestiä, että suurvallat eivät voi toimia kuten lystäävät, että väkivalloin ja voimalla ei voi sanella muiden maiden politiikkaa tai liittää osia muista maista itseensä. Tämä on varsin tärkeä taistelu kaikkien niiden maiden kannalta, jotka eivät ole suurvaltoja, ja kaikille poliittisille liikkeille, jotka eivät halua elää maailmassa, jossa suurvallat jyräävät mielensä mukaan. Samalla me tulemme jatkamaan yhteydenpitoa ja yhteistyötä ukrainalaisten vasemmistolaisten kanssa, jotka omassa maassaan tekevät työtä esimerkiksi työehtojen heikennyksiä ja korruptiota vastaan.
Hyvät ystävät,
Viime hallituskausi opetti minulle myös, että tärkeä ominaisuus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tekeville päättäjille on kyky pitää pää kylmänä. Nykyistä keskustelukulttuuria ja yhteiskunnallista ilmapiiriä kuvastaa minusta nyanssien katoaminen ja se, että on tärkeämpää viestiä nopeasti kuin se, mitä viestii. Aikana jolloin disinformaatiota on paljon ja se leviää yhä nopeammin, jolloin sosiaalisen median alustojen algoritmit elävät vahvoista tunnereaktioista, on entistä tärkeämpää pyrkiä luomaan tilaa keskustelulle ja pohdinnalle, jossa myös nyanssit mahtuvat mukaan, ja jossa tutkitaan ennen kuin hutkitaan.
Hyvä esimerkki tässä on Suomen ja Viron välisen kaasuputken ja tietoliikennekaapelin vaurioituminen. Tiedot siitä, että vahingot ovat ulkopuolisen tahon aiheuttamia ovat vakavia, mutta tilannetta ei helpota se, jos päättäjät lähtevät spekuloimaan syyllisellä ennen kuin kaikki faktat ovat selvillä. Tutkijat voivat spekuloida, ehkä toimittajatkin, mutta eivät vastuuasemassa olevat päättäjät. Johtopäätöksistän ja seuraamuksista päästään kyllä keskustelemaan, kunhan kaikki faktat ensin ovat tiedossa.
Hyvät ystävät,
Näissä presidentinvaaleissa tullaan puhumaan paljon Venäjästä. Venäjä on muuttunut yhä autoritaarisemmaksi ja aggressiivisemmaksi, ja aloittamalla hyökkäyssodan Ukrainassa Putin myös valitsi katkaista välit moniin maihin. Sodan loppuminen on edellytys sille, että yhteydet voisivat jossain muodossa tulevaisuudessa palautua, mutta yhtä lailla on selvää, että ne eivät tule palaamaan entisenlaisiksi. Edellytys sille, että näin joskus voisi käydä on se, että poliittinen johto ja politiikka Venäjällä muuttuisi perustavanlaatuisesti.
Vasemmistoliitolla ei ole ollut syytä uudelleen arvioida suhtautumistaan Venäjään. Me olemme nostaneet esille Venäjän ihmisoikeusongelmia ja olemme kritisoineet Putinia jo aikana, jolloin muissa puolueissa oltiin enemmän kiinnostuneita kaupankäynnistä Venäjän kanssa ja rakentamaan yhteisiä ydinvoimaloita. Itse olin opiskelijana työharjoittelussa ruotsalaisessa ihmisoikeusjärjestössä tekemässä työtä venäläisten ihmisoikeuspuolustajien kanssa vuonna 2010, jo silloin tiesimme ja näimme, minkälainen johtaja Putin on.
Suomessa on paljon keskusteltu siitä, olemmeko olleet sinisilmäisiä Venäjän suhteen. Minusta suurin virhe mikä Suomessa on tehty, on välinpitämättömyys niitä ihmisoikeusongelmia ja -loukkauksia kohtaan, mitkä Venäjällä nähtiin jo ennen Krimin valtausta. Putin on hyvä esimerkki siitä, miten autoritaariset johtajat aloittavat kohdistamalla sortotoimia ja syrjintää erilaisia vähemmistöryhmiä kohtaan, mutta pikkuhiljaa ote kiristyy ja toimet näkyvät myös ulkopolitiikassa. Sama pätee Erdoganin Turkkiin.
Toinen virhe on se, että Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen ei tehty enemmän ponnisteluja toimivien kansanvaltaisten rakenteiden aikaan saamiseksi Venäjälle. Se on maa, jossa ei koskaan ole ollut demokratiaa siinä muodossa, kuin me sen määrittelemme. Vahvat johtajat ovat seuranneet toisiaan hyvin erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä, ja kansalaisten rooli on jäänyt politiikasta irralliseksi ja etäiseksi. Tällä hetkellä hallinnon ja sodan kritisoimisesta on tehty käytännössä mahdotonta, viimeiset riippumattomat mediatoimijat ovat joutuneet lopettamaan toimintansa ja lähtemään maasta ja niin oppositiopoliitikot itse, kuin heidän keskeiset tukijansa on vangittu. Jotta tämä kehitys joskus voisi muuttua, on meidän intressissä tukea demokratiaa ja oikeusvaltiota puolustavia venäläisiä tahoja. On todella tärkeää, että Suomessa julkaistaan uutisia myös venäjän kielellä, ja kansalaisjärjestöjen tuen lakkauttamisen sijasta meidän pitäisi nimenomaan selvittää, miten voimme tukea niitä harvoja rohkeita toimijoita, jotka Venäjän hallintoa uskaltavat kritisoida ja jotka tekevät töitä demokratian ja sodan loppumisen eteen.
Hyvät ystävät,
Yksi teema, josta ei välttämättä tulla puhumaan hirveästi näissä vaaleissa, mutta mistä minä ehdottomasti aion ehdokkaana puhua, on ilmastokriisi. Venäjän hyökkäyssodan ja Lähi-idän kriisin myötä perinteiset sodan ja rauhan kysymykset ovat palanneet agendalle, ja maat lisäävät resursseja maanpuolustukseen.
Me emme saa kuitenkaan unohtaa, että turvallisuuden kannalta kaikista suurin uhka on edelleen ilmastokriisi. Sen torjuminen ja ilmaston lämpenemisen seurauksiin varautuminen vaatii myös resursseja, jotka ovat turvallisuuden ja maapallon elinkelpoisuuden kannalta välttämättömiä.
Minun mielestäni Suomen pitää ottaa ilmastokriisin torjuminen ja sen seurauksiin varautuminen keskeiseksi osaksi kaikkea ulko-, kauppa- ja kehityspolitiikkaa. Tämä on se aihepiiri, jossa Suomi voi rakentaa itselleen vahvaa roolia kansainvälisesti, ja jonka kautta voimme rakentaa kumppanuuksia monien erilaisten maiden kanssa. Ilmastokriisi on vahvasti yhteen kietoutunut globaaliin oikeudenmukaisuuden kanssa. Ilmaston lämpenemisen seurauksista kärsivät eniten monet globaalin etelän maat, jotka ovat myötävaikuttaneet päästöihin paljon vähemmän, kuin vauraat teollistuneet maat. Monet globaalin etelän maat kamppailevat monien muiden yhteiskunnallisten ongelmien, kuten köyhyyden ja korruption kanssa. Alueiden muuttuessa elinkelvottomiksi ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyessä, yleistyvät myös kiistat luonnonvaroista ja tilasta. Sellainen luo myös maaperää konflikteille ja väkivallalle.
Vauraiden teollistuneiden maiden on sitouduttava ilmastokriisin ratkaisuun sekä ilmastorahoitukseen, jolla voidaan tukea siitä pahiten kärsiviä maita. Tämä voi olla yksi paikka murtaa se välinpitämättömyys ja kaksinaismoralismi, jolla vauraat teollistuneet maat liian usein ovat suhtautuneet globaaliin etelään.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja sen vaikutuksiin sopeutuminen on kansainvälisen monenkeskisen järjestelmän suurin koe, jossa me emme voi epäonnistua. Nykyisessä tilanteessa Suomen uuden hallituksen suunnitelma leikata rajusti kehitysyhteistyöstä on täysin väärä linja. Se antaa Suomesta kuvan maana, joka ei välitä eikä ole sitoutunut kantamaan omaa vastuutaan globaalista solidaarisuudesta, ja heikentää myös kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksiamme. On päivänselvää, että hallituksen linja tulee vaikuttamaan Suomen globaaliin asemaan.
Hyvät ystävät,
haluan vielä kommentoida tilannetta Israelissa ja Palestiinassa. Viikko sitten Hamas hyökkäsi useisiin eri kohtiin Israelissa. Hyökkäys tuli Israelille yllätyksenä, ja hyökkäyksessä on kuollut huomattavan paljon enemmän israelilaisia, kuin mitä aiemmin on nähty.
Hamasin siviileihin kohdistama brutaali hyökkäys on yksiselitteisesti tuomittava.
Mutta hyökkäys ei anna Israelille oikeutta rikkoa kansainvälistä oikeutta. Tällä hetkellä tulee erittäin vakavia ja huolestuttavia tietoja Gazasta: Israel on ilmoittanut alueen totaalisesta saarrosta, mikä tarkoittaa että alueelle asuville noin kahdelle miljoonalle ihmiselle ei anneta vettä, ruokaa tai sähköä. Niin YK kuin EU on todennut, että tällainen saarto on kansainvälisen oikeuden vastainen. YK varoittaa, että Israelin esittämät Pohjois-Gazan evakuointivaatimukset ovat mahdottomia ilman erittäin vakavia humanitaarisia seuraamuksia. Gaza on yksi maailman tiheimmin asutuista paikoista, ja ihmisillä ei ole paikkoja, joihin paeta.
Kansainvälisen yhteisön on nyt toimittava. Sen on vaadittava, että myös Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta ja välittömästi lopettaa siviileihin kohdistuvat iskut. Tällä viikolla useampi uutismedia kertoi, että Israel oli pommittanut siviilejä jotka evakuointikäskyn mukaisesti olivat lähdössä Gazan pohjoisosasta etelään. Gazan on kuvailtu olevan romahduksen partaalla. Nyt on tehtävä kaikki syvenevän väkivallan kierteen katkaisemiseksi, kaikki panttivangit on vapautettava ja alueelle tarvitaan humanitaarisia käytäviä. Suomen on seurattava Norjan esimerkkiä ja lisättävä alueelle suuntautuvaa humanitaarista apua.
Kansainvälistä yhteisöä tullaan tarvitsemaan myös siihen, että väkivalta saadaan vähenemään pysyvästi. Hamasin kaltaiset järjestöt ja aseellisen vastarinnan kannatus kumpuaa epätoivosta, tunteesta siitä, että mitään muita reittejä ulos epätoivoisesta tilanteesta ei ole. Väkivalta miehitetyillä alueilla on raaistunut ja kasvanut ja noin 250 palestiinalaista, joista 50 lapsia, on kuollut keväästä 2022 asti jatkuneissa Israelin ratsioissa. Myös kansainvälisen oikeuden vastaisissa siirtokunnissa asuvien israelilaisten hyökkäykset palestiinalaisia kohtaan ovat lisääntyneet.
Paras tapa toimia Hamasia vastaan on osoittaa, että maailma ei ole kääntänyt selkänsä palestiinalaisille. Paras tapa toimia Hamasia vastaan on osoittaa, että maailma on valmis reagoimaan kansainvälisen oikeuden loukkauksiin, ihmisoikeusloukkauksiin sekä rikoksiin ihmiskuntaa vastaan, jotka ovat ja ovat olleet arkipäivää miehitetyillä alueilla. Kansainvälisen yhteisön tärkein tehtävä kun akuutti humanitaarinen kriisi ja nykyiset väkivaltaisuudet ovat ohi, on palauttaa ihmisten usko diplomatian kautta löytyvään ratkaisuun Israelin ja Palestiinan tilanteeseen. Palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutuminen on tämän konfliktin ratkaisun ytimessä.
Maailman johtajat puhuvat edelleen kahden valtion ratkaisusta, mutta arjessaan palestiinalaiset ovat nähneet tämän ratkaisun lipuvan pois. He näkevät kansainvälisen oikeuden vastaisten siirtokuntien ja siirtokuntalaisten määrän rajun kasvun juuri niillä alueilla, jotka kahden valtion ratkaisussa kuuluisivat palestiinalaisille. Kuluneen 30 vuoden aikana miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvien israelilaisten siirtokuntalaisten määrä on kasvanut noin 100 000 hengestä noin 750 000 henkeen.
Tähän kansainvälinen yhteisön on reagoitava, jos me haluamme palauttaa ihmisten uskon diplomatiaan keinona saavuttaa rauhanomainen ratkaisu, jossa kaikkien oikeutta itsemäärämisoikeuteen kunnioitetaan.
Hyvät ystävät,
Minä haluan rakentaa Suomesta maan, joka maailmalla tunnetaan johdonmukaisesta linjasta mitä tulee kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, joka maailmalla tunnetaan vahvasta sitoutumisesta ja osaamisesta mitä tulee ilmastonmuutoksen hillintään ja sen vaikutuksiin sopeutumisessa ja joka samaan aikaan kun se panostaa omaan turvallisuuteensa, myös toimii kestävän kehityksen ja rauhan rakentamiseen globaalisti.
Me olemme liike, joka on sitoutunut rauhaan, ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen. Tällä hetkellä maailma on monella tapaa kaukana siitä, mitä me haluaisimme sen olevan. Se on toisaalta osoitus siitä, kuinka suuri tarve meidän työllemme tässä ajassa on.
