Varoitus: tämä kirjoitus sisältää paljon asiaa sosiaaliturvasta ja Orpon hallituksen eriarvoisuutta kasvattavasta politiikasta. Siksi se on aika pitkä.
Tänään eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin kolme keskeistä lakiesitystä, joilla hallitus toteuttaa suunnitelmansa massiivista leikkauksista pienituloisten ja pienipalkkaisten työntekijöiden toimeentuloon. Yhteensä hallitus tavoittelee lähes miljardin verran säästöjä näillä heikennyksillä.
Eduskunnan keskustelussa hallituspuolueiden edustajia oli vähäisesti paikalla. Yksikään perussuomalainen ei pitänyt asiasta puheenvuoroa. Yhdelläkään perussuomalaisilla ei siis ollut mitään sanottavaa hallituksen jättileikkauksista sosiaaliturvaan, ja näiden leikkausten vaikutuksista pienituloisten lapsiperheiden ja yksinhuoltajien, yksin asuvien ja pienipalkkaisten työntekijöiden pärjäämiseen.
Leikkaukset työttömyysturvaan
Orpon oikeistohallitus toteuttaa useita muutoksia työttömyysturvaan, jotka tulevat heikentämään sitä merkittävästi. Erityisesti nuorten, keikka- ja osa-aikatyötä tekevien sekä pienituloisten lapsiperheiden asema huononee. Työssäoloehto pidennetään 12 kuukauteen, mikä tiputtaa yhä useamman työuraansa aloittelevan tai epäsäännöllistä työtä tekevän ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle.
Kokoomus, joka on markkinoinut haluavansa laajentaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille, rajaa sen tällä esityksellään yhä harvemman työntekijän oikeudeksi. Valtiovarainministeriön arvion mukaan muutos vähentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien määrää peräti 17 prosentilla. Tämä myös vähentää merkittävästi niiden tuloja, jotka putoavat muutoksen seurauksena ulos ansiosidonnaisen piiristä. Keskimäärin tällaisen henkilön kukkarosta lähtisi kuukaudessa jopa 830 euroa.
Jatkossa työttömäksi joutunut saa myös odottaa työttömyysturvan saamista nykyistä pidempään, kun alkuomavastuupäivien määrä kasvaa seitsemään ja lomakorvausten jaksottaminen palautetaan. Keskimäärin tämä vähentää työttömyysturvaa nykytilanteeseen verrattuna 900 euroa ansiosidonnaista saavalle.
Työttömyysturvan lapsikorotuksen lakkauttaminen kokonaan taas leikkaa jo valmiiksi pienituloisten lapsiperheiden tuloja 150–285 euroa kuukaudessa. Tämä on järkyttävän suuri summa perheelle, joka on jo nyt taloudellisesti tiukilla. Mikään hallituksen tekemä lapsilisäpanostus ei paikkaa näitä suuria tulonmenetyksiä. Tutkimuksissa on tuotu esille, että työttömyysturvan lapsikorotus on kustannustehokkain tapa hillitä lapsiperheköyhyyttä, ja nyt Orpon oikeistohallitus leikkaa juuri siitä.
Näiden heikennysten lisäksi hallitus esittää työttömyysturvan suojaosan poistamista kokonaan. Se tarkoittaa, että jatkossa jokainen tienattu euro leikkaa työttömän työttömyysturvaa. Hallitus onkin ilmoittanut, että tavoitteena onkin nostaa kynnystä ja heikentää ihmisten mahdollisuuksia ottaa vastaan osa-aikaista työtä, koska näin ajatellaan, että kaikki menevät kokoaikatöihin.
Työttömyysturvan ja asumistuen suoja-osilla on haluttu vastata työelämään muutokseen ja myös mahdollistaa lyhytaikainen työnteko työttömyyden aikana, joka parhaimmillaan johtaa kokoaikaiseen työllistymiseen. Perinteisesti sosiaaliturva on rakentunut liiaksi ajatukselle, että ihminen on joko kokonaan töissä tai täysin työtön. Tämä ei ole vastannut työelämän todellisuutta moniin vuosikymmeniin; on pätkä- ja silpputöitä, keikkamuotoista työtä, itsensätyöllistämistä ja niin edelleen.
Siksi sosiaaliturvaa on pyritty kehittämään suuntaan, jossa myös muu kuin kokopäiväinen vakituinen työpaikka kannattaa ottaa vastaan. Suojaosa ja etuuden sovittelu on ollut tässä keskeinen keino. Se on myös ollut viesti työtä hakeville, ettei tarvitse jäädä kotiin odottamaan sitä kokopäiväistä vakkaripaikkaa, vaan kannattaa tarttua myös lyhytaikaisempiin tai osa-aikaisiin hommiin. Tätä hallitus aikoo nyt vaikeuttaa tekemällä työllisyyden ja työttömyyden välisestä viivasta yhä jäykemmän.
Suojaosat ovat olleet erittäin tärkeitä kaikille niille, jotka eivät pysty tekemään täyttä päivää. Voi olla vaikeaa löytää paikkaa työelämässä, jos jokin vamma, sairaus tai muu toimintakyvyn rajoite heikentää omaa jaksamista. Suojaosa on ollut keskeinen taloudellinen kannustin heille, ja sen poistaminen leikkaa jo valmiiksi pieniä tuloja sekä lisää byrokratian määrää valtavasti. Pahimmassa tapauksessa se saattaa kannustaa jättäytymään kokonaan pois työelämästä.
Suomen on arvioitu olevan pohjoismaa, jossa tehdään eniten vastentahtoista osa-aikatyötä. On varsin naiivia ajatella, että suojaosa olisi syy sille, ettei kokopäivätyötä tehdä nykyistä enemmän Mielenkiintoista kyllä, näin todetaan myös hallituksen esityksessä. Siinä todetaan, että työttömyysturvan suojaosan poistolla ei arvioida olevan juurikaan työllisyysvaikutuksia. Esityksessä ei löydy mitään näyttöä siitä, että juuri suojaosa estäisi ihmisten siirtymistä kokoaikatyöhön, vaan siinä todetaan, että tutkimustieto on tältä osin epäselvä.
Hallitus kuvittelee, että työttömyydessä on kyse vain ”taloudellisten kannustimien puutteesta”. Tämä on todellisuudesta vieraantunut ajatus. Monet tutkijat ovat tuoneet esille, että työttömyyden taustalla on Suomessa ongelmia, kuten ikäsyrjintä, terveydelliset ongelmat, sopivan osaamisen puute, sopivien työpaikkojen puute omalla paikkakunnallaan sekä pitkäaikaistyöttömien kohdalla myös itse työttömyyden pitkittyminen. Suomessa on arvioitu, että jopa kolmasosa työttömistä voi todellisuudessa olla työkyvyttömiä. Näille ongelmille hallitus ei tee yhtään mitään, vaan jopa pahentaa niitä omalla politiikallaan.
Ja vaikka osa leikkauksista lisääkin työllisyyttä, ei tämä työllisyyden lisäys millään tavalla kata tai kompensoi leikkausten köyhyyttä lisääviä vaikutuksia. Tämä todetaan hallituksen omassa vaikutusarviossa. Sen mukaan etuuksien heikennyksistä seuraava tulojen lasku on kuitenkin paljon suurempi kuin mahdollisesta työllisyyden kasvusta seuraava tulojen nousu. Toisin sanoen edes se ei auttaisi, että kaikki hallituksen havittelemat työllisyysvaikutukset toteutuisivat – pienituloiset köyhtyvät silti.
Surullisinta on se, että nämä työttömyysturvaan tehtävät heikennykset eivät edes vähennä valtion velkaantumistaa. Työllisyysrahasto kuittaa säästöt, ja jakaa ne eteenpäin maksualennuksina. Esitysten arvioidaan jopa heikentävän valtion ja kuntien taloutta, kun verotulot vähenevät ja toimeentulotuen sekä asumistuen menot kasvavat.
Leikkaukset asumistukeen
Asumistukeen tehtävät heikennykset tulevat leikkaamaan monien ihmisten tuloja hyvin merkittävällä tavalla. Ihmisen kotipaikkakunnasta, perheen koosta, asuntotyypistä sekä työtilanteesta riippuen, monet voivat menettää useita satoja euroja kuukausituloistaan. Tämä on todella merkittävä tulonmenetys aikana, jolloin elinkustannusten ja asumisen kustannusten nousu kurittaa pienituloisia, varsinkin yksin eläviä.
Erikoisinta hallituksen asumistukileikkauksissa on se tapa, jolla esityksen perustelut ovat muuttuneet matkan varrella. Alun perin niin pääministeri Orpo kuin asiasta vastaava ministeri Sanni Grahn-Laasonen perustelivat leikkauksia sillä, että asumistuki nostaa vuokratasoa. Kuitenkaan tutkimustiedon valossa asumistuella tai sen leikkaamisella ei ole suurta vaikutusta yleiseen vuokratasoon, kuten myös hallituksen esityksessä todetaan. Kun asia selvisi kokoomuksen ministerille, vaihtuivat perustelut lennosta siihen, että tässä onkin kyse vain säästöistä.
Toinen perustelu, jolla hallitus on puolustanut kaikkia leikkauksia sosiaaliturvaan, on työllisyyden edistäminen. Tämäkään ei pidä paikkaansa asumistuen kohdalla. Hallituksen esityksessä todetaan, että valtiovarainministeriön alustavan arvion mukaan kokonaisvaikutukset työllisyyteen ovat vähäisiä.
Sen sijaan vaikutukset voivat olla jopa päinvastaisia, kuin mitä hallitus toimillaan tavoittelee. On syytä painottaa, että nämä nyt esitetyt leikkaukset tulevat vaikuttamaan kaikkein voimakkaimmin työssäkäyviin sekä yksinhuoltajiin. Tällä esityksellä hallitus leikkaa kaikista eniten työssä käyviltää, ja heikentää ihmisten mahdollisuuksia asua esimerkiksi lähellä työpaikkaa. Heidän joukossaan on niin osa-aikatyötä kuin kokoaikatyötä tekeviä. Suurin muutos tukitasossa on 900-1400 euron työtuloilla. Tuen ehtoihin tehtävien muutosten seurauksena yli kolmasosa asumistukea saavista työssäkäyvistä tipahtaa kokonaan pois asumistuen piiristä. Kun ihminen tällä hetkellä on voinut saada asumistukea vielä yli 2000 euron kuukausituloilla, tipahtaa raja näiden muutosten seurauksena 1400 euroon. Tämä tarkoittaa merkittäviä heikennyksiä esimerkiksi sote-alan ammattilaisten tai huolto- ja puhtaanapitotöitä tekevien toimeentuloon.
Esitys iskee toisin sanoen erittäin kovaa moniin pienipalkkaisiin työntekijöihin, joiden joukossa on paljon kokopäivätyössä olevia yksinhuoltajia. Lapsiasiavaltuutettu on painottanut, että 40 % köyhyydessä elävistä lapsiperheistä on sellaisia, joissa huoltaja käy töissä. Näissä tapauksissa ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia paikata leikkauksia työnteon lisäämisellä, jota hallitus lääkkeenä esittää.
Myös osa-aikatyötä tekeviin leikkaukset iskevät kovaa. Osa-aikatyön vastaanottamisen kannustimet vähenevät ainakin suurimmalla osalla tuen saajista. Hallituksen mukaan tämä onkin tarkoituksena, ja idea on, että kaikki osa-aikatyötä tekevät siirtyvät tekemään kokoaikatyötä. Tässä ajattelussa on kolme virhettä.
Ensinnäkin osa-aikatyötä tekevien joukossa on paljon ihmisiä, jotka toimintakykynsä tai terveytensä puolesta eivät voi tehdä täyttä päivää. Esimerkiksi vammaisten työllisyysaste on jo Pohjoismaiden heikoin Suomessa, ja suojaosan poisto iskee suoraan niihin, jotka ovat työllistyneet, mutta eivät pysty tekemään täyttä päivää. Hallitus puhuu mielellään työn linjasta, mutta tosiasiassa se on jäykistämässä suomalaisia työmarkkinoita tavalla, jossa osatyökykyiselle on parempi jäädä kotiin, kuin edes pyrkiä mukaan työelämään.
Toiseksi Suomi on se Pohjoismaa, jossa ihmiset tekevät eniten vastentahtoista osa-aikatyötä. Joillekin osa-aikaisuus on valinta, mutta esimerkiksi kaupan alalla kokopäiväistä työtä ei ole tänä päivänä juuri tarjolla, vaikka työntekijä sitä kuinka haluaisi. Jos kokopäivätöihin siirtyminen olisi vain ihmisten omasta tahdosta kiinni, miten tilastot näyttäisivät tältä? Vai haluaako hallitus Suomeen amerikkalaisen työelämän, jossa ihmisten tulee tehdä kahta tai kolmea työtä tullakseen toimeen?
Kolmas huomio on, että Suomen ja Ruotsin työllisyysasteiden suurin ero on juuri osa-aikatyötä tekevissä. Ruotsissa sitä tehdään enemmän ja enemmän vapaaehtoisesti, ja juuri siksi heidän työllisyysasteensa on Suomea korkeampi. Heikentämällä osa-aikatyön vastaanottamisen kannustimia hallitus ottaa jättimäisen askeleen pois Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden mallin tieltä.
Kaikkien näiden seikkojen lisäksi hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset tulevat johtamaan toimeentulotuen käytön kasvuun. Hallituksen niin sanottu työn linja onkin oikeasti toimeentulotukilinja, jossa kymmeniä tuhansia suomalaisia – ja myös suuri joukko työssä käyviä – pudotetaan kaikkein raskaimman byrokratian riepoteltavaksi.
Eikä tässä vielä todellakaan kaikki. Asumistuen leikkaukset vaikuttavat myös opiskelijoiden toimeentuloon. Tämä on se keskeisin syy sille, että asumistuen menot ovat kasvaneet viime vuosina. Se johtuu siitä, että opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017. Ironisinta on, että tätä uudistusta oli tekemässä juuri Sanni Grahn-Laasonen itse. Tämä oli keino kompensoida niitä vaikutuksia, joita hänen silloin toteuttamallaan opintorahan jättileikkauksella oli opiskelijoiden toimeentuloon.
Nyt kokoomus on huolissaan heidän itse tekemänsä uudistuksen vaikutuksista, ja he ratkaisevat sen taas kerran jättimäisellä leikkauksella kaikkien asumistukea saavien toimeentuloon, mukaan lukien opiskelijoiden. Irvokkainta on, että hallituspuolueiden rivistä nyt on kehotettu opiskelijoita paikkaamaan näitä leikkauksia menemällä töihin.
Opiskelijoista asumistuen leikkauksesta kärsivät euromääräisesti eniten opintojen ohella työskentelevät, vaikka hallitus on sanonut haluavansa kannustaa juuri siihen. Silti teette päinvastoin. Vai oletteko te sitä mieltä, että opiskelijoidenkin pitää siirtyä kokopäivätöihin, ja milloin te sitten ajattelitte, että heidän pitäisi opiskella, öisinko?
Kaikki tämä osoittaa, kuinka esitys asumistuen leikkauksista perustuu virheellisiin käsityksiin tuen vaikutuksista ja roolista. Hallitus ajattelee patistavansa ihmisiä töihin, mutta todellisuus tulee vielä iskemään kasvoille. Näillä toimilla hallitus köyhdyttää ennen kaikkea työssäkäyviä pienipalkkaisia, yksinhuoltajia ja ihmisiä, jotka eivät voi siirtyä kokopäivätöihin, kuten opiskelijoita tai osatyökykyisiä.
Indeksijäädytys
Perusturvaetuuksien indeksijäädytyksen seurauksena muun muassa pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien, sairaiden ja kuntoutuksessa olevien, opiskelijoiden sekä pienituloisten vanhempien etuudet eivät tule lainkaan nousemaan koko hallituskauden aikana. Tilanteessa, jossa elämän perustarpeet ovat yhä kalliimpia jo pitkään jatkuneen inflaation seurauksena. Myös Ukrainasta Suomeen paenneiden tukia leikataan, vaikka monet ukrainalaiset joutuvat jo nyt seisomaan ruoka-apujonoissa.
Tällä toimenpiteellä hallitus tavoittelee yhteensä 384 miljoonan euron säästöä julkiselle taloudelle. Tällainen summa olisi kerättävissä esimerkiksi ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoverosta vapautettujen yhteisöjen lähdeverolla sekä osakesäästötilin vuosittaisella verotuksella.
Indeksien jäädytys osuu erityisen kovaa pienituloisiin aikana, jolloin elinkustannukset ovat nousseet poikkeuksellisen paljon, ja ennakoidaan nousevan vielä tulevien vuosien aikana. Monet kunnalliset vuokrataloyhtiöt ovat näinä päivinä ilmoittaneet poikkeuksellisen kovista vuokrankorotuksista. Samaan aikaan maamme hallitus ajaa läpi toimia, joiden seurauksena kaikkein pienituloisimpien ostovoima ei tule nousemaan lainkaan, vaikka elinkustannukset kyllä jatkavat nousuaan.
Edes Juha Sipilän hallituskauden leikkaukset eivät osuneet ihmisiin näin rajusti, koska silloin elinkustannusten kehitys oli paljon nykyistä maltillisempaa. Nyt hallitus näyttää myös itse tunnistavan kielekkeen, jolle se on ihmisiä ajamassa; tästä kielii esitykseen sisältyvä linjaus indeksijäädytyksen uudelleen arvioinnista, jos sen vaikutus etuuksiin on yli 10,2%.
Kuitenkin jo tämä reilu 10 prosenttia on todella kova leikkaus jo valmiiksi pieniin etuuksiin. Se on melkein tuplat suurempi kuin esimerkiksi Sipilän hallituksen aktiivimalliin sisältynyt leikkuri. Pitkäaikaistyöttömän tai sairauslomalla olevan kohdalla tämä leikkaus tarkoittaa melkein satasen vähemmän rahaa kuussa vaalikauden lopussa. Vuodessa se tekee yli 1000 euroa. Opiskelijoille leikkaus on vaalikauden lopussa yli 30 euroa kuussa, eli vuodessa melkein 300 euroa.
On myös syytä muistaa, että näiden etuuksien kohdalla puhumme niin sanotuista perusturvaetuuksista, eli niistä etuuksista, joiden pitäisi muodostaa meidän ensisijainen vähimmäisturva. Kuten kaikki muutkin hallituksen esitykset sosiaaliturvan leikkauksista, nämäkin leikkaukset tulevat kasvattamaan toimeentulotuen tarvetta. Edellisellä hallituskaudella toimeentulotukimenot laskivat alhaisimmalle tasolle koskaan sinä aikana kun Kela on vastannut perusosan maksatuksesta.
Tämä on ollut hyvä ja tärkeä kehityssuunta, sillä toimeentulotukeen sisältyy kaikista viheliäisin byrokratia ja kaikista pahimmat kannustinloukut sosiaaliturvajärjestelmässämme. Nyt Orpon hallitus kääntää tämän suunnan ja toimeentulotukimenot arvioidaan hallituskauden aikana nousevan yli 900 miljoonaan.
Lakiesitykseen sisältyy myös hallituksen tekemät muutokset lapsilisäjärjestelmään. Alle 3-vuotiaista maksettavat lapsilisät nousevat 26 euroa, neljännestä ja viidennestä lapsesta maksettavat lapsilisät ja yksinhuoltajakorotus nousee kymmenellä eurolla.
Näiden toimenpiteiden suurin ongelma on se, että kun hallitus samanaikaisesti leikkaa suoraan pienituloisille kohdistuvia etuuksia, johtaa hallituksen politiikka kokonaisuudessaan siihen, että lapsiperheköyhyys syvenee, kun tuloja siirretään pienituloisilta lapsiperheiltä paremmin toimeen tuleville. Yksikään toimeentulotukea saava lapsiperhe ei myöskään hyödy lapsilisien korotuksista, sillä ne huomioidaan toimeentulotuessa tuloina.
Alle 3-vuotiaiden lapsilisän korotus kohdistuu kaikkiin perheisiin, myös kaikkein parhaiten toimeen tuleviin. Samaan aikaan pelkästään työttömyysturvan lapsiosan poistaminen leikkaa pienituloisten lapsiperheiden kuukausittaisista tuloista 150-280 euroa.
Esityksessä olevat leikkaukset heikentävät pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloa enemmän, kuin mitä alle 3-vuotiaiden lapsilisän korotus tuo lisää. Vähimmäisvanhempainpäivärahaa saavan tuoreen yhden lapsen vanhemman tuloista indeksijäädytys leikkaa vaalikauden aikana yli 90 euroa kuussa. Alle 3-vuotiaan lapsilisän korotuksenkin jälkeen leikkaus on yli 60 euroa kuussa. Sama pätee kotihoidontuella olevaan vanhempaan. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että pienituloisessa täyttä hoitolisää saavassa perheessä leikkauksen vaikutus voi olla 66 euroa tai enemmän, eli lapsilisän korotuksenkin jälkeen kuukausittaiset tulot laskevat yli 40 euroa.
Hallitus ohjaa toisin sanoen rahaa kaikkein köyhimmiltä lapsiperheiltä paremmin toimeen tuleville. Hallitus syventää tietoisesti lapsiperheköyhyyttä Suomessa siitä huolimatta, että meillä on vankkaa tutkimustietoa siitä, kuinka haitallista se on ja kuinka helposti se aiheuttaa ylisukupolvista köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia.
Monet puhuvat laman virheistä ja sen jälkien korjaamisesta. Myös Orpon hallituksen politiikka tulee olemaan kallis virhe, jonka korjaamiseen tulee menemään pitkään.
