Teksti julkaistu Leo Straniuksen blogissa
Vasemmistoliiton keväällä julkaistussa ympäristöohjelmassa oli perinteisten aiheiden, kuten ruoan, energian, monimuotoisuuden ja liikenteen, lisäksi osio työstä. Työ on yhtä keskeinen tekijä arjessa kuin syöminen, liikkuminen tai asuminen. Se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja on yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden ytimessä.
Uudistuvalle, punavihreäksi itsensä määrittävälle vasemmistolle työ on edelleen yksi tärkeimmistä aiheista. Työ ja vaatimus työajan lyhentämisestä ovat luonnollinen osa vasemmiston ympäristöpolitiikkaa.
Työn tuottavuus on viime vuosikymmenten aikana jatkanut kasvuaan, mutta tuotto on ohjattu ensisijaisesti voittojen kasvattamiseen. Samalla ihmiset kokevat, että työmarkkinat ovat koventuneet. Silpputyömarkkinoiden synnyn myötä työn saanti on entistä epävarmempaa ja harva tuntee oikeuksiaan työntekijänä. Kelan mukaan nuorten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys masennuksen vuoksi ovat lisääntyneet 2000-luvulla.
Ihmisillä on oikeus riittävään toimeentuloon ja vähempään stressiin. Ohjaamalla tuottavuuden kasvu työn jakamiseen ja työajan lyhentämiseen, voimme parantaa ihmisten työssä jaksamista ja hyvinvointia. Kuuden tunnin työpäivä yhdistettynä riittävään vähimmäispalkkaan, toimivaan sosiaaliturvajärjestelmään ja perustuloon, lisäisi ihmisten vapaa-aikaa ja itsemääräämisoikeutta. Lyhyempi työviikko auttaisi murtamaan kierteen, jossa ihmiset joutuvat paiskimaan töitä turvataakseen toimeentulonsa, jota kuluttamalla he koettavat saavuttaa uraputkessa menetettyä hyvinvointia.
Työharjoitteluiden, vuokratyön ja itsensä työllistävien maailmassa ei saa unohtaa, että järjestäytymisen ja työtaisteluiden aika ei ole ohi. Niin vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin tulee esittää ne rohkeat avaukset, joita vaikenevan ay-liikkeen suusta ei kuulu. Edistämällä ay-liikkeen uudistusta puolueet voivat myös vahvistaa järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen roolia poliittisena voimana, edunvalvonnan lisäksi.
Työ on ollut yhteiskunnallisten kamppailujen kohteena läpi historian. Järjestäytymisen ja työtaisteluiden tuloksina meillä on nykyinen kahdeksantuntinen työpäivä ja viisipäiväinen työviikko, lomineen ja nykyisine työehtoineen. Tänään nämä kamppailut pitäisi käydä oravanpyörän vauhdin hidastamisesta ja resurssien oikeudenmukaisemmasta jaosta resurssien kasvattamisen sijaan.
No Comments