Hyvät toverit ja ystävät,
minulle on todella iso kunnia ja ilo nuorisoliiton tämänhetkisenä puheenjohtajana koko Vasemmistonuorten nykyisen jäsenistön, hallituksen ja työntekijöiden puolesta toivottaa teidät kaikki erittäin lämpimästi tervetulleiksi järjestömme 70-vuotisjuhliin!
Tämä ilta ei ole vain nykyisten nuorisoliittolaisten, eikä entisten, vaan koko suomalaisen vasemmistolaisen liikkeen yhteinen juhla. Toivon, että illan aikana ja ohjelman lomassa te kaikki, perustajajäsenistä juuri mukaan tulleisiin tuoreisiiin kasvoihin, ehditte vaihtaa kokemuksia ja jakaa tarinoita siitä, mitä kaikkea Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto ja myöhemmin Vasemmistonuoret on ja on ollut seitsemän vuosikymmenen aikana.
SDNL:n “Punainen aate, sininen vaate”-viisikymmenvuotishistoriikin johdannossa kirjan tekijä Reijo Viitanen kirjoittaa seuraavasti: “jotkut väittävät, että kaikki muuttuu. Toiset taas yrittävät löytää ajan virrasta samankaltaisia pyörteitä ja itseään toistuvia kehityskulkuja. Monet eivät usko kumpaankaan käsitykseen. Minä uskon molempiin.” Myös oma käsitykseni vastaa Reijon näkemystä, ja ajattelin, että se toimii hyvänä lähtökohtana järjestön historian lyhyeen tarkasteluun.
Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten Helsingin työväentalon A-saliin oli kokoontunut 77 osastojen valtuuttamaa edustajaa ja noin sata seuraajaa Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton perustamiskokoukseen. Sota oli juuri päättynyt ja poliittinen tilanne Suomessa vasemmistolaisten näkökulmasta muuttunut hyvin oleellisesti. Jännitteitäkin oli, erityisesti suhteessa siihen, kuinka avoimesti ja radikaalisti nuorten vasemmistolaisten tuli esiintyä, sekä suhteessa sosialidemokraattisiin nuorisojärjestöihin ja politiikkoihin. Luokkaerot maassa olivat edelleen jyrkät, ja myös maaseudun ja kaupunkien välinen henkinen kuilu syvä. Vaikka monilla nuorilla oli raskaita ja vaikeita kokemuksia takana niin sodista kuin kolmekymmentäluvun vainoista, voin ainakin itse kuvitella, että aikaa myös leimasi vahva usko tulevaisuuteen ja vasemmiston näkökulmasta uuden poliittisen aikakauden alkuun ja aloitteentekijän rooliin astumiseen.
Niistä ajoista maailma ja yhteiskunta on muuttunut moneen otteeseen, ja nuorisoliitto sen myötä. Isojen joukkoliikkeiden vuosikymmenten jälkeen vasemmisto on nähnyt niin ideologisten linjakiistojen värittämiä aktiivisia vuosia kuin hiljaisia ja tuskaisia aikoja. Liike on kokenut hyviä ja huonoja hallituskausia, osallistunut hyvinvointivaltion rakentamiseen, nähnyt kylmän sodan loppumisen ja Neuvostoliiton romahtamisen, Vasemmistoliiton synnyn ja nuorisojärjestön nimenvaihdon, taloudellisia lamoja ja finanssikriisejä, nuorisojärjestön toiminnan hiipumista ja uudelleen henkiin herämistä, mielenosoituksia, aktioita sekä internetin luoman murroksen politiikan tekoon.
Maailma on digitalisoitunut, kapitalismi finansialisoitunut ja ilmastonmuutos on noussut keskeiseksi koko yhteiskuntaa määrittäväksi ongelmaksi. Puoluekentän oikea laita on laajentunut sisältämään niin oikeistopopulistisia kuin fastistia toimijoita ja rasismista on tullut osa puoluepolitiikan arkipäivää. Työelämän epävarmistuminen ja tuloerot ovat vaikuttaneet järjestön analyysiin työstä, ja “työtä nuorille”-iskulauseista on poliittisissa vaatimuksissa painotus siten siirtynyt työehtojen ja palkkauksen parantamiseen, työajan lyhentämiseen, työllisyyden nostoon finanssipoliittisin keinoin sekä ihmisten toimeentulon turvaamiseen perustulon muodossa. Feminismistä on tullut tärkeä julkilausuttu osa järjestön politiikkaa ja järjestöllistä toimintaa ja eläinoikeuskysymyksiä huomioidaan, kuten olette jo ehtineet huomata, kaikissa järjestön järjestämissä tapahtumissa.
Mutta (järjestön historiassa) on myös piirteitä ja kysymyksiä, jotka eivät muutu. Nuorisoliitto toimii edelleen puolueen radikaalina vahtikoirana, ja uskaltaa tehdä puolueen linjasta poikkeavia esityksiä kun niille on tarvetta. Työn ja pääoman ristiriita ei ole vuosikymmenten saatossa vanhentunut, vaan pikemminkin kärjistynyt. Globaalilla tasolla varallisuus on kasautunut ennennäkemättömällä tavalla ja eurokriisin yhteydessä harjoitettu politiikka on ollut uskomattoman räikeästi pientä finanssieliittiä suosivaa. Leikkauspolitiikka uhkaa romuttaa julkista palvelutuotantoa ja koulutuksen tasa-arvoa.
Vuoden 1944 perustamiskokouksessa listatuista yhteiskunnallisista ongelmista muun muassa ulkonaliikkumis- ja tanssikiellot ovat onneksi jo kauan sitten ratkaistu, mutta monet muut kokouksen aiheet ovat varsin tunnistettavia edelleen: muun muassa nuorison kasvatus epädemokraattisessa hengessä, ammattiopetuksen puute, työttömyys ja asunnottomuus nähtiin keskeisimmiksi nuorisotyön kysymyksiksi, joihin uuden liiton olisi pureuduttava. Viimeisten vuosien aikana Vasemmistonuorille keskeisiä teemoja ovat olleet talouspolitiikka ja talouskuripolitiikan synnnyttämä korkea nuorisotyöttömyys sekä leikkaukset koulutukseen, työelämän prekarisaatio sekä kohtuuhintaisten asuntojen puute. Myös keskustelut järjestön ensimmäisestä logosta sekä perustamisvaiheen keskustelut siitä, tuleeko järjestön kantaa punaista vai sinistä väriä, tuntuvat tragikoomisen tutuilta nyt vuonna 2014, jolloin järjestön hallituksessa eniten eripuraa on synnyttänyt pyrkimys uudistaa järjestön graafista ulkonäköä ja vaihtaa nykyistä logoa.
Poliittisina teemoina ajankohtaisina ovat pysyneet työ, toimeentulo ja koulutus, vaikka käytännön vaatimukset ovatkin muuttuneet ajan myötä. Niin järjestön politiikan kuin toiminnan vahvana piirteenä on myös säilynyt kansainvälisyys. Kuluneen neljän vuoden aikana olemme toteuttaneet omaa kehitysyhteistyöhanketta sekä lähettäneet järjestön jäsenistä koostuvia delegaatioita miehitetylle Länsirannalle, vastaanottaneet palestiinalaisia vieraita Suomeen, järjestäneet kansainvälisen kesäleirin, johon osallistui tovereita seitsemästä eri sisarjärjestöstä sekä lähettäneet aktiivejamme tapahtumiin muun muassa Tanskaan, Ruotsiin, Baskimaahan, Kreikkaan, Sloveniaan ja Nepaliin. Palestiinan miehityksen lopettamisen lisäksi kantaa on otettu muun muassa Länsi-Saharan tunnustamisen puolesta, Venäjän ihmisoikeusloukkauksia vastaan, Baskimaan ja Skotlannin itsenäisyyttä koskevien kansanäänestysten järjestämisen puolesta, Saudi-Arabian kanssa tehtäviä asekauppoja vastaan sekä Kobanen kansanmurhan estämisen puolesta.
Kaikista vahvimpana piirteenä on kuitenkin säilynyt järjestön jäsenten ja sen toimintaan osallistuvien vahva halu muuttaa yhteiskuntaa. Oman aikani aikana Vasemmistonuorissa olen saanut mahdollisuuden viettää aikaa ihmisten kanssa jotka ovat äärimmäisen älykkäitä, kriittisiä, kyseenalaistavia, hauskoja, empaattisia ja ennen kaikkea aivan uskomattoman motivoituneita poliittiseen toimintaan ja edistämään niin pieniä kuin isojakin muutoksia vallitseviin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Edelleen käydään isoja linjakeskusteluja, kiistellään sosialismin käsitteen käytöstä ja määritelmästä, vasemmiston roolista poliittisesti ja poliittisten linjausten radikaaliuden asteesta. Mutta yhteenkuuluvuuden tunne ja sitoutuminen niin järjestöön kuin vasemmistolaisuuteen on todella vahvaa.
Minä toivon, että tämän juhlavuoden ja juhlan myötä entiset toimijat oppivat tuntemaan järjestön nykyisiä aktiiveja ja nykyisiä poliittisia kantoja entistä paremmin, ja että nykyiset toimijat oppivat lisää järjestön historiasta. Minusta vasemmiston pitää olla historiansa tunteva liike, olematta kuitenkaan sen vankina.
Koen, että minun ja kaikkien muiden nykyisten nuorisoliittolaisten tehtävänä on ennen kaikkea kaksi asiaa. Ensinnäkin, tehtävämme on oppia mahdollisimman paljon oman liikkeen historiasta, jotta tiedämme, mistä tulemme ja mitä ennen meitä on saavutettu. Toiseksi meidän tehtävämme on keskittyä nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, juuri nyt ja huomenna vallitseviin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ristiriitoihin; omaan toimintaamme ja aloitteellisuuteemme, omista vahvuuksistamme ammentamiseen, omien puutteidemme ja epäonnistumistemme arvioimiseen ja ylittämiseen, sekä myös omien saavutustemme juhlimiseen.
Joten eiköhän keskitytä tänä iltana juhlimiseen!
No Comments