Kolumni julkaistu Lehtimedian julkaisuissa 27.7
Nuorisojärjestöjen katto-organisaatio Allianssi teki 16.7. ulostulon, jossa vaaditaan muun muassa eläkeiän alarajan välitöntä korottamista. Hyviäkin ehdotuksia sisältäneessä tiedotteessa oli kuitenkin paikkaansa pitämätön lause: “Tavoitteet sisältävät useita asioita, joista nuorisojärjestöjen kattojärjestöllä ei ole aikaisemmin ollut yhteistä näkemystä.â€
Totuus on, ettei Suomen nuorison eikä Allianssin järjestöjen keskuudessa ole yhteistä näkemystä eläkeiästä. Sukupolvien välisessä solidaarisuudessa ei ole kyse eläkeiän nostosta, vaan eläkejärjestelmän kestävyydestä ja eläkelupauksen lunastamisesta. Järjestelmän kestävyyttä tulee parantaa muilla keinoilla kuin pakottaa pitkän työuran tehneitä olemaan töissä entistä pidempään.
Nykyinen joustava eläkeikä huomioi työntekijöiden yksilöllisyyttä ja alojen eroja. Kaikki eivät pysty tai halua jatkaa töissä 65-vuotiaiksi tai pidempään. Ne, jotka haluavat, voivat jatkaa 68-vuotiaiksi.
Sen sijaan on korotettava työnantajien työeläkemaksuja sekä pidennettävä työuria puuttumalla työpahoinvointiin ja työttömyyteen työtä jakamalla. Eläkemaksujen korottaminen on tarpeellista, sillä eläkkeellä eletään yhä pidempään. Tätä työnantajapuoli ja EK kuitenkin vastustavat.
Työpahoinvoinnin kustannukset ovat vuositasolla kymmenen miljardin luokkaa, josta iso osa tulee ennenaikaisista eläköitymisistä. Työterveyslaitoksen arvioiden mukaan ennenaikaisten eläköitymisten hintalappu on jopa 18 miljardia. Tästä johtuen suomalaisten todellinen eläkeikä on pysynyt 60 vuoden kieppeillä. Tähän työelämän megaluokan ongelman ratkaisemiseen, eli työhyvinvoinnin edistämiseen, käytetään työpaikoilla vain kaksi miljardia vuodessa.
Tilastokeskus on tuonut esiin, että kokonaistyöllisyysaste on ratkaisevaa työurien pidentämiselle. Sekä nuorten että eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työurien pidentämisen vaikutus huoltosuhteeseen on vähäinen, koska näiden työntekijöiden osuus vajaasta kolmesta miljoonasta työikäisestä on suhteellisen pieni. Ikäryhmistä tärkein työllistämisen suhteen on 30-44-vuotiaat. Kokonaistyöllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin taas parantaisi huoltosuhdetta selvästi.
Työllistämisen ja työn jakamisen sijaan tarjotaan edelleen keppiä niin nuorille kuin eläkeikää lähestyville ja halutaan repiä töissä olevista entistä enemmän irti. Samalla monta halukasta jätetään kokonaan ilman duunia. Tällaisella politiikalla ei ole mitään tekemistä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kanssa.
No Comments