Menu
Yleinen

Kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous

Kunnallispoliittiset väännöt ja käänteet ovat alkaneet, tämän ensimmäisen blogauksen myöhästyminen menee valitettavasti Jyväskylän tapahtumien piikkiin. Neuvotteluista ja Turku-sopimuksesta kirjoitin jo edellisessä kirjoituksessa, sen jälkeen kaupunginvaltuusto on ehtinyt pitää ensimmäinen kokouksensa. Olen myös päässyt yhteen kaupunginhallituksen kokoukseen edustamaan. Toinen kaupunginvaltuuston kokous on luvassa 25.2., jolloin käsittelyyn tulee muun muassa Turun kaupungin kanta kuntarakennelakiuudistukseen.

Ensimmäisen kokouksensa valtuusto piti 26.1. Kokouksen käänteistä on uutisoinut muun muassa Aamuset hienossa pääkirjoituksessaan. Esityslistalla ei ollut niin paljoa ristiriitoja herättäviä päätöksiä ja ensimmäinen kokous sujui pitkälti henkilövalintoja tehdessä. Kokous oli kuitenkin vasemmistoliitolle erittäin tärkeä, koska tässä suoritettiin myös kaupunginhallituksen valinta. Keskustelu salissa käsitteli myös laajemmin kuntatason sopimuspolitiikkaa.

Paikkavalintakysymykset eivät ehkä ulkopuolisen korviin kuulosta niin mielenkiintoisilta, mutta edustus niin keskeisessä päätöksentekoelimessä kuin kaupunginhallituksessa on jokaiselle puolueelle erittäin tärkeää. Yhdellä edustajalla ei saa kannatusta omille esityksilleen. Jo aikaisessa vaiheessa ryhmien välisissä neuvotteluissa meille ilmoitettiin, että vasemmistoliitolle ei olla antamassa meidän vaalituloksen mukaista kahta paikkaa olisimmepa osallistuneet Turku-sopimukseen tai emme. Kantamme Turku-sopimukseen ei siis vaikuttanut tähän.

Miten tällainen on mahdollista? Viidellä valtuutetulla on mahdollisuus vaatia suhteellista vaalitapaa, jolloin jokaiselle ryhmälle tulee edustajapaikkoja suhteessa ryhmän kokoon. Tämä ei ollut meidän yhdeksänjäsenisen ryhmän kannalta este vaan ongelmaksi muodostui ryhmien mahdollisuus muodostaa teknisiä vaaliliittoja, jolloin eri ryhmien äänet lasketaan yhteen pottiin. Turun tilanteessa vasemmistoliitto olisi suhteellisissa vaaleissa saanut kaksi paikkaa kaupunginhallitukseen, jolleivät kaikki muut ryhmät muodostaisi teknistä vaaliliittoa. Tällä kikkailulla ääntenlaskennalla saa vietyä meiltä toisen paikan ja näin sopimusryhmät olisivat myös toimineet.

Mutta tämä ei riittänyt. Ennen kokousta meille ilmoitettiin, että mikäli äänestytämme kaupunginhallituksen valinnan, muut ryhmät tulevat palauttamaan kaikki lauta- ja johtokuntavalinnat ja vähentämään meidän paikkamäärää. Tämä tarkoittaa, että muut ryhmät olivat valmiita rankaisemaan vasemmistoliittoa siitä, että ylipäätään käytämme demokraattisia menetelmiä kokoustilanteessa kantamme esille tuomiseksi, pienentämällä entuudestaan meidän paikkamäärää, vaaleissa saadusta ääniosuudesta huolimatta. Tällaista on kuntapolitiikka tänään Turussa.

Kun näin kovia kiristyskeinoja otetaan käyttöön, jää ryhmän mahdollisuudet toimia vähäisiksi. Tämän vuoksi esitimme valtuuston työjärjestykseen muutosta, jonka mukaan ryhmät sitoutuvat olemaan muodostamatta teknisiä vaaliliittoja. Se takaisi suhteellisuuden toteutumista vaaleissa ja tekisi kikkailun mahdottomaksi. Muut ryhmät eivät äänestäneet esityksemme puolesta.

Alla on keskustelun yhteydessä käyttämäni ryhmäpuheenvuoro:

Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kaupunginhallituksen valintaa koskien on syytä kommentoida sen kokoonpanoa sekä paikkajaosta käytyjä neuvotteluja. Tähän päätökseen kiteytyy monta asiaa, jotka pitää saada Turun päätöksenteossa paremmalle tolalle.

Turussa äänestysprosentti oli kunnallisvaaleissa 55,6%. Se on kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin 2008, mutta laskua eduskuntavaaleihin nähden oli jopa 16 prosenttiyksikköä. Miksi ihmiset jättävät äänestämättä? Ihmiset lakkaavat äänestämättä silloin kuin he lakkaavat uskomasta, että sillä on mitään vaikutusta, tai kun he lakkaavat uskomasta koko meidän edustukselliseen järjestelmään ja niihin puolueisiin, jotka sen raameissa toimivat.

Kaupunginhallituksen kokoonpano ei tule vastaamaan vaalitulosta, koska kokoomus ei poliittisista syistä ole valmis antamaan vasemmistoliitolle vaalituloksen mukaista toista paikkaa. Yhden ryhmän ja 11 000 turkulaisen vaaleissa antaman luottamuksen sivuuttaminen tällä tavalla ei ole demokratiaa.

Demokratiaa ei myöskään ole se tapa, millä paikkajaon yhteydessä on esitetty vaatimuksia liittyen muiden puolueiden sisäisiin henkilövalintoihin. Eikä sitä myöskään ole sellaisten sopimusten teko, jotka tiukkojen talousraamien ja leikkausten ohella rajaavat mukana olevien ryhmien mahdollisuuksia olla eri mieltä suljettuihin neuvotteluihin ja kokoushuoneisiin sekä estävät julkisen keskustelun ja mahdollisuuden olla eri mieltä. Tällainen sopimuspolitiikka on Turun ominaisuus, ja se ei tee meidän päätöksenteolle hyvää.

Demokratiaa on vaalittava, kehitettävä ja parannettava koko ajan. Tapa sopia asioita Turussa toimii näitä päämääriä vastaan.

On yksi asia, että ryhmät keskenään neuvottelevat ja sopivat paikkajaosta tai yksittäisistä asioista kuten talousarvioista. Turun tapa rakentaa laajaa sisällöllistä poliittista sopimusta, tai hallitussopimusta, johon edellytetään kaikkien puolueiden mukaan tuloa, on jotain aivan muuta. Turun sopimuspolitiikka kasvattaa suurimman ryhmän valta-aseman kohtuuttoman suureksi ja muodostaa suurimman haasten avoimuuden ja demokraattisuuden lisäämiselle.

Demokratia ei myöskään ole sitä, että me ryhmänä joudumme olemaan käyttämättä mahdollisuuttamme äänestyttää kaupunginhallituksen kokoonpanoa tässä salissa ja tässä kokouksessa sen takia, että muut ryhmät ovat päättäneet, että äänestyttäminen johtaisi meidän lautakuntapaikkamäärän vähenemiseen.

Kuntatasolla ei ole hallitusta eikä oppositiota, ja on jo sinänsä absurdi ajatus uskoa, että missään valtiossa tehtäisiin hallitussopimus, jonka kaikki poliittiset ryhmät voisivat allekirjoittaa. Tämä sali, jonka tarkoitus on toimia demokraattisen keskustelun foorumina ja jossa äänestäjillä ja medialla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja puolueiden välisiä kamppailuja, muuttuu paikaksi jossa puhutaan asioista, jotka on jo päätetty suljettujen ovien takana.

Uudistusohjelman hyväksyminen, kaupungin talousarvion hyväksyminen, omaisuuden myynnit ja omaisuusjärjestelyt ja yleiskaavat ovat merkittäviä päätösasioita kuntalaisten kannalta. Niistä ei sopimuksen mukaan saa esittää ryhmien enemmistön kannan vastaisia esityksiä joutumatta “ulos” sopimuksesta.

Hallitussopimus on avoimen politiikan vastakohta. Tämä tarkoittaa, että taloudellisesti haastavana aikana, jolloin tehdään kuntalaisten kannalta erittäin kipeitä päätöksiä, siirretään koko poliittinen keskustelu neuvotteluhuoneisiin. Juuri silloin politiikka viedään suljettujen ovien taakse, kun avoimen poliittisen keskustelun ja eri vaihtoehtojen esille tuominen olisi tärkeintä.

No Comments

    Leave a Reply