Tarina vaalirahoituksen ja kansalaisliikkeiden vaikutusvallasta

Suunnitelma maanalaisen pysäköintilaitoksen rakentamisesta Turun ydinkeskustaan on kuumentanut turkulaisten tunteita yli 30 vuotta. Tarina Turun toriparkista ei kerro ainoastaan yhden hankkeen merkittävistä seurauksista yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastopolitiikkaan, vaan siitä on tullut symboli kähminnästä, yksityisten tahojen lobbauksesta sekä kuntalaisten puutteellisista mahdollisuuksista vaikuttaa. Vaikka tarina kertookin yksittäisestä hankkeesta, koskee se sellaista arkista kunnallista korruptiota ja hyvien veljien sopimuksia, joista löytyy esimerkkejä koko maasta.

Kauppatorin alle rakennettavan yksityisen parkkiluolan toteutuminen otti askeleen eteenpäin vuonna 2008, kun kaava eteni kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Hankkeen intohimoisimmat puolustajat ovat Turun kaksi suurinta puoluetta: kokoomus ja SDP. Näiden puolueiden veteraanivaltuutetut ovat miehiä, jotka ovat tottuneita siihen, että asiat hoituvat heidän valitsemallaan tavalla. Kymmeniä vuosia valtuustossa istuneilla päättäjillä on puoluetovereita virkamieskoneistossa, yhteyksiä turkulaiseen elinkeinoelämään ja pitkä historia sopimusten tekemisestä toisen valtapuolueen veteraanien kanssa.

Tämä yhdistelmä on myös syy ilmiölle, jota kutsutaan Turun taudiksi. Yksityiset rakennusliikkeet, kiinteistösijoittajat ja kaupan edustajat pyrkivät vaikuttamaan kaavoitus- ja rakennuslupapolitiikkaan omien etujen ajamiseksi. Turussa tämä on onnistunut varsin hyvin. Viime vuonna ilmestynyt “Taistelu Turusta” -dokumenttielokuva kertoo siitä, kuinka historiallisesti arvokkaita vanhoja rakennuksia on purettu osuuskaupan hotelli- ja ravintolahankkeiden tieltä.

Vaikutusvaltaa haetaan edelleen esimerkiksi vaalirahoituksen ja mainosten kautta. Turun Kokoomuksen Auransilta ja SDP:n Väkipyörä -lehdissä rakennusliikkeet, kiinteistösijoittajat ja muita toriparkkihanketta ajavan Turun Toriparkki Oy:n osakkaat ovat mainostaneet säännöllisesti ainakin viimeisten kuuden vuoden aikana.

Toriparkkihankkeen toteuttaja ja lobbaaja on yksityinen osakeyhtiö nimeltä Turun Toriparkki oy, jonka osakkaina on muun muassa torin ympäristössä kiinteistöjä omistavia kiinteistöyhtiöitä, Turun seudun osuuspankki, Turun osuuskauppa TOK ja kaupungin suurimman lehden omistava TS-yhtymä. Hankkeen alkuajoista lähtien Turun osuuskaupan kaupalliset intressit ovat vahvasti olleet esillä. Perimmäinen syy toriparkkihankkeelle onkin se, että parkkiluolan suunnitellut uloskäynnit sijoittuvat suotuisammin TOK:in omistamien kauppojen suhteen kuin jo olemassa oleva kallioparkki Louhi torin vieressä. Siellä on nimittäin runsaasti vapaata parkkitilaa.

Valtuutettujen kytkökset hankkeeseen vaikuttivat myös päätöksentekoon. Vaikka kaavan hyväksyminen oli käynnissä kunnallisvaalien aikaan syksyllä 2008, SDP ja kokoomus ilmoittivat, että toriparkista ei voi tehdä vaalikysymystä. Syy oli, että kaava oli tulossa istuvan kaupunginvaltuuston päätettäväksi ennen kauden vaihtoa. Pyrkimyksenä oli vähentää keskustelua hankkeesta vaalien alla, mutta myös valtapuolueille tapa pestä kätensä prosessista ja välttää hankkeen vaikuttamisesta kannatukseen. Heti kunnallisvaalien jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että aikatauluviivästysten takia kaava kuitenkin tulisi uuden valtuuston päätettäväksi…

Kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kuntalaiset päättivät ryhtyä ajamaan aloitetta kunnallisen kansanäänestyksen järjestämisestä. Turkulaiset olivat kyllästyneitä päättäjien tapaan tehdä politiikkaa ja asian sivuuttamiseen kunnallisvaaleissa. Vaikutusvalta merkittävässä kaavoitusasiassa vaadittiin palautettavaksi kuntalaisille. Kampanjan suosio oli ainutlaatuista. Alle kolmen viikon aikana 14 000 turkulaista allekirjoitti aloitteen, joista kaupunginvaltuustolle luovutettiin 12 879 varmistettua allekirjoitusta. Määrä vastaa yli 8,5% äänioikeutetuista turkulaisista, lain mukaan kansanäänestysaloitteen tekemiseksi tarvitaan vain 5%. Kampanjan keräämisen yhteydessä järjestettiin kaksi mielenosoitusta, jotka kummatkin keräsivät melkein tuhat osallistujaa. Toriparkkia puitiin talven aikana lehtikirjoituksissa, keskustelutilaisuuksissa, paneeleissa ja TV:ssä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Edes valtava kansalaisliike ja paine järjestää kuntatason kansanäänestystä eivät murtaneet vanhoja käytäntöjä. Helmikuussa kaupunginvaltuusto päätti olla järjestämättä kansanäänestystä toriparkista äänin 27-40. Toriparkin asemakaava hyväksyttiin muutamia viikkoja myöhemmin.

Tarina vaalirahoituksen ja kansalaisliikkeiden vaikutusvallasta ei pääty tähän. Valituskierroksen jälkeen Korkein hallinto-oikeus katsoi toriparkkikaavan olleen lainvastainen. Tämä ei pysäyttänyt kokoomusta ja SDP:tä, vaan kaavaa lähdettiin valmistelemaan uudelleen, tällä kertaa ennennäkemättömällä kiireellä. Päättäjät halusivat varmistaa, että toriparkin kannatus ei edelleenkään tulisi vaaleissa mitattavaksi ja asettivat päätösaikatauluksi kevään 2012. Lautakunnassa kaavaa ajettiin läpi nopeutetulla aikataululla, ja valtuusto joutui pitämään ylimääräisen kokouksen kesällä asian käsittelemiseksi.

Aikaisempien vuosien kova paine kuntalaisten suunnasta, Turun kaavoituspolitiikan saama negatiivinen huomio ja käsittämätön prosessi hankkeen ympärillä tuottivat kuitenkin tulosta. Korruptio ja epäilyttävä vaalirahoitus voitti kansalaisliikkeitä ja järkevän ilmastopolitiikan kannattajat myös toisella kierroksella, mutta tällä kertaa vain yhden (1) äänen enemmistöllä.

Toriparkista tulee puhua myös näissä kunnallisvaaleissa. Jos voimasuhteet valtuustossa muuttuvat vaalien jälkeen, on parkkia vielä mahdollista kaataa. Puhumattakaan kaikista niistä päätöksenteon huonoista käytännöistä, joita pitää murtaa.