Kritiikin kirjoittaminen on helppoa jos itse keksii vastapuolen argumentit. Varjonyrkkeilystä olkiukkojen kanssa onkin valitettavasti tullut melko yleinen piirre Suomen poliittisessa keskustelussa.
Liberan Heikki Pursiainen kirjoittaa pitkällisesti vasemmistoliiton näkemyksistä sosiaaliturvan merkityksestä työnteon kannustimena. Hän perustaa analyysinsa puolueen jakamaan Facebook-kuvaan, eikä ole jaksanut perehtyä niin tarkasti, että olisi esimerkiksi lukenut allekirjoittaneen ja Anna Kontulan käyttämiä puheenvuoroja ansiosidonnaisen leikkausta koskevassa eduskuntakeskustelussa.
Pursiainen perustaa analyysinsa seuraaviin väittämiin vasemmiston näkemyksistä:
- Työttömyysturva ei vaikuta ihmisten kannustimiin hankkia työtä. Kannustinvaikutuksista puhuminen on työttömien syyttämistä laiskottelusta.
- Työnhaun kannustimet eivät vaikuta työllisyyteen, koska avoimia työpaikkoja ei kerta kaikkiaan ole.
Aloitetaan ensimmäisestä. Vasemmisto ei tietenkään ole sanonut, ettei työttömyysturvan taso ja kesto lainkaan vaikuttaisi kannustimiin hankkia töitä. Jos Suomessa päätettäisiin poistaa koko sosiaaliturva huomenna, se johtaisi varmasti siihen, että entistä useampi olisi töissä, todennäköisesti kuitenkin pimeästi. Tämä tietysti lisäisi köyhyyttä ja eriarvoisuutta radikaalisti. Anna Kontula kommentoi asiaa eduskuntakeskustelussa:
“Aivan varmasti sosiaaliturvan tasolla ja ihmisten halulla työllistyä pienipalkkaisiin töihin on jokin suhde. Niissä maissa, missä sosiaaliturvaa ei ole lainkaan, kaikki tekevät töitä, joko virallisia töitä tai sitten, useammin, epävirallisia töitä. 300 euron suojaosa ei suinkaan lisännyt työpaikkoja, mutta se virallisti paljon harmaata taloutta tässä maassa, ja se oli oikein hyvä uudistus. Se tarkoitti, että ne ihmiset, jotka olivat aikanaan tehneet pimeää keikkaa työttömyysturvan ohessa, pystyivät tekemään niitä pieniä keikkoja virallista kanavaa myöten.”
Toinen vasemmistoliiton keskeinen viesti työttömyysturvan leikkaamisesta on, että väitetty kannustinvaikutus (eli pakko hakeutua mihin vain töihin, ettei toimeentulon taso alene) ei toteudu matalasuhdanteessa. Siksi ansiosidonnaisen leikkaaminen on erityisen huonosti perusteltu toimenpide juuri nyt. Tähän viittasin eduskuntakeskustelussa:
“Tässä ministeri viittasi tutkimuksiin, joiden mukaan työttömyysturvan taso ja kesto vaikuttaa työttömyysjaksojen pituuteen. Se, mihin ministeri ei kommentoinut tässä, on se, että tämän vaikutus on suhdanneriippuvaista. Eli kansainvälisen tutkimuskirjallisuudenkin mukaan tämän vaikutus on huomattavasti pienempi taantumassa tai laman olosuhteissa, jolloin vapaita työpaikkoja ei ole riittävästi työttömien määrään nähden. Eli on hyvin todennäköistä, että tämä hallituksen esitys tulee johtamaan juuri siihen, että entistä useampi työtön joutuu hakemaan työmarkkinatuen ja myöskin asumistuen piiriin, (Puhemies koputtaa) jolloin julkiset menot kasvavat tämän muutoksen seurauksena.”
Vasemmistoliitto on myös toistuvasti tuonut esille, että työttömyysturvaan liittyvä byrokratia on merkittävä kannustinongelma. Epäselvyys sivu- ja päätoimisuuden määrittelyn suhteen estää monia työttömäksi jääneitä yrittäjiä ja freelancereita tekemästä keikkatöitä. Soviteltuun päivärahaan liittyvät käytännön ongelmat johtavat käytännössä siihen, että monet työttömäksi jääneet palkansaajat eivät tee lyhytaikaisempia keikkatöitä. Koko suomalaisen sosiaaliturvan perustuminen siihen, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan ilman, ei vastaa enää työelämän todellisuutta, jossa työ usein on monenlaista silppua. Yksi ansiosidonnaisen leikkaamisen ongelmista on juuri se, että se taantumassa todennäköisesti sysää entistä useamman entistä nopeammin sellaisten tukien piiriin, joiden kohdalla byrokratiaan liittyvä kannustinongelma on suurimmillaan.
Tätä Anna Kontula kommentoi:
“Meillä todella on kannustinongelma sirpaletöiden ja työttömyysturvan rajapinnassa. Se kannustinongelma on työttömyysturvabyrokratia, joka on aivan kaoottinen, ennakoimaton, raskas ja monimutkainen ja johtaa siihen, että työtön, joka uskaltautuu ottamaan sirpaletyön vastaan, samalla ottaa sen riskin, että hän menettää toimeentulonsa kuukausiksi eteenpäin — pahimmillaan kuukausiksi eteenpäin. Edustaja Zyskowicz, pisin toimeentulotukihakemus, minkä minä olen ollut tekemässä, oli 120 sivua. Siihen päälle sama ihminen teki joka kuukausi tekemistään sirpaletöistä työttömyysturvaa varten selvityksen, joka oli sekin kymmeniä sivuja. Eikö tämä ole se kannustinloukku, missä ihmiset tosiasiallisesti ovat? Ja erityisen paha se on tietysti silloin, jos sinä onneton yrität olla itsesi työllistäjä eli et palkansaaja-asemassa. Sitten nämä ongelmat vielä moninkertaistuvat.”
Ja allekirjoittanut näin:
“vielä edustaja Zyskowiczille: kun näin, että hän nyökkäili, kun edustaja Kontula tässä puhui meidän työttömyysturvan todellisista kannustinloukuista eli tästä byrokratiasta, ja mainitsit vielä itse perustulon ja suojaosan myönteiseen sävyyn, eli tällaisina kannustinloukkuja purkavina uudistuksina, mitä nyt lähtökohtaisesti edellinen hallitus on edistänyt, niin miten mielestäsi sitten tämä ansiosidonnaisen leikkaus on linjassa näiden muiden toimenpiteiden kanssa? Käytännössähän se johtaa siihen, että entistä useampi entistä nopeammin siirtyy juurikin tämän byrokratiaviidakon piiriin eli työmarkkinatuelle ja kunnallisen toimeentulotuen piiriin. “
Blogikirjoituksensa lopussa Pursiainen esittelee kirjoituksensa todellisen viestin: kun työttömien toimeentuloa heikennetään, syntyy paine alentaa palkkatasoa, mikä Pursiaisen mielestä osaltaan tuottaa lisää avoimia työpaikkoja. Tämä on sinänsä rehellisempää puhetta, kuin mihin Pursiaisen aatetoverit eduskunnassa uskaltautuvat. He eivät avoimesti uskalla tuoda esille, että työttömyysturvan leikkaamisen tavoite on luoda entistä suurempi köyhien työttömien joukko, jotka ovat valmiita tekemään töitä entistä pienemmällä palkalla tullakseen toimeen. Sitä tarkoittaa “kannustin”, josta kokoomus ja perussuomalaiset puhuvat.
Kyse on siis työn tarjonnan lisäämisestä ja palkkatason painamisesta alas. Korkeiden palkkaerojen ja työllisyyden välillä ei kuitenkaan ole osoitettavissa yhteyttä. Työn tarjonnan ja kysynnän suhde on yksi vahvimmiten palkkatasoon vaikuttavista mekanismeista. Siksi oikeisto ajaa johdonmukaista työn ylitarjonnan politiikkaa. Mitä halvemmin ihmiset myyvät työtään, sitä suurempi osuus työn arvosta voidaan tulouttaa osinkoina. Mitä lujemmin työttömyydestä rangaistaan, sitä pitemmälle ihmiset joutuvat joustamaan.
Palkka-alessa on ongelmana on myös, että ostovoiman laskiessa vaikutus kotimarkkinoihin voi olla työllisyyttä heikentävä. Mataliin palkkoihin perustuva yhteiskuntapolitiikka saattaa myös tulla kalliiksi, kun julkinen valta paikkaa elämiseen riittämätöntä palkkaa tulonsiirroilla. Tämän lisäksi OECD:n tutkimuksen mukaan voivat korkeat tuloerot hidastaa talouskasvua merkittävästi. Suuret tuloerot myös rapauttavat keskinäistä luottamusta yhteiskunnassa. Ilman keskinäistä luottamusta oikeiston on myöskään turha haikailla lempilapsensa, paikallisen sopimisen perään.
Pursiainen käyttää samantyyppistä retoriikkaa kuin monet muutkin oikeistolaiset puhuessaan työstä, joka “jää tekemättä liian korkean palkkatason takia”. Tämä ajatuksenkulku on järjetön. Maailma on täynnä työtä. Myös tekemätöntä työtä ja täysin palkatonta työtä. Se työ ei lopu koskaan vaikka palkkoja alennettaisiin kuinka paljon ja me kaikki työskentelisimme muutaman euron tuntipalkalla. Jokainen ihmisyhteisö on siksi oppinut priorisoimaan omia tekemisiään ja me ihmiset olemme oppineet hinnoittelemaan oman työmme ja aikamme. Siteeraan vielä kerran viisasta kollegani Anna Kontulaa:
“Olen esimerkiksi aika varma, että jos kukaan ei suostuisi siivoamaan Keskon pääjohtajan työhuonetta tuolla 10e/h, aika pian hän olisi valmis tarjoamaan enemmän.
Palkkojen lasku ei siis ole ratkaisu siihen, että ”töitä jää tekemättä”. Töitä jää aina tekemättä. Oleellista on, jääkö jotain tärkeää tekemättä – jos jää, niin silloin siitä pitää varmaan maksaa pikkuisen enemmän.”
Vasemmiston työllisyyspolitiikka nojaa kotimaisen kysynnän lisäämiseen ja tutkimus- sekä tuotekehityspanostuksiin. Kotimaisen kysynnän vauhdittamiseksi olemme esittäneet alennettujen arvonlisäverokantojen määräaikaista alentamista sekä pienituloisille kohdennettuja tuloverokevennyksiä. Lisäämällä julkisia investointeja tie- ja raidehankkeisiin luodaan tarvittavaa infrastruktuuria niin asuntotuotannon vauhdittamiseksi kuin suomalaisen teollisuuden logistisiin tarpeisiin.
Vasemmistoliitto haluaa valvonnan lisäämisen sijaan karsia työttömyysturvan byrokratiaa, vähentää sanktioita ja karensseja, sekä parantaa mahdollisuuksia opiskella työttömyystuen turvin. Palkkatuelle pitää taata riittävät määrärahat. Työllistymisen helpottamiseksi palkkatukea pitäisi uudistaa niin, että työttömän työnhakijan palkkaavan yrityksen sivukuluja alennettaisiin määräajaksi.
