Riku Rantala: Vain hullu jättää äänestämättä

Riku Rantala: Vain hullu jättää äänestämättä

Riku Rantalan kirjoitus Li Andersson -vaalilehdessä

Ajatteletko, että eurovaaleissa äänestäminen ei kannata? Vertaatko suomalaisen europarlamentaarikon painoarvoa hyttysen paskaan? Pidätkö europarlamenttia hyödyttömäna kumileimasimena, jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia?

Olet ymmärtänyt täydellisesti väärin.

Äänestämättä jättäminen on tietämättömyyttä, joka johtaa vallan keskittymiseen entistä enemmän suuryhtiöiden ja populistien käsiin. Se
johtaa EU:ssa päivittäin tehtäviin päätöksiin, joita ei kyseenalaisteta – sekä sumutuksen noidankehään, jossa entistä isompi osa ihmisistä ymmärtää entistäkin vähemmän systeemistä, joka heitä hallitsee.

Otetaan esimerkki toisesta suuresta systeemistä, jossa äänestysaktiivisuus ja ihmisten usko politiikkaan ovat romahtaneet: Amerikan Yhdysvalloista.

Tutkija Tommi Uschanov kirjoittaa hienossa Long Play -artikkelissaan Tämä on Amerikka, miten muulle maailmalle vielä 1900-luvulla mallia näyttänyt sopuisa onnela taantui ”maaksi, jonka kiihkoileva ääriaines pakottaa polkemaan paikallaan”.
Rantala1

Suurin osa amerikkalaisista ei näe äänestämisessä mitään hyötyä. Vuoden 2010 kongressivaaleissa änestysprosentti oli surkeat 41. Suomessa viime eduskuntavaaleissa äänesti sentään 70,5 prosenttia äänioikeutetuista, mutta viime europarlamenttivaaleissa jenkkityyliin vain 40,3 prosenttia suomalaisista – ja koko Euroopassakin ainoastaan 42 prosenttia.

Mihin äänestämättömyys johtaa? Ainakin Amerikassa sen voi tulkita johtaneen jyrkkään ristiriitaan: politiikan kehitys on jotain aivan muuta, mitä ylivoimainen enemmistö sen haluaisi olevan.

Esimerkki: vuonna 2005 amerikkalaisilta kysyttiin laajassa Gallup-tutkimuksessa, kuinka tasaisen tulonjaon he haluaisivat Yhdysvaltoihin. Vaihtoehdot olivat nykyinen tulonjako, sosiaalidemokraattisen Ruotsin tulonjako tai ”täysin tasainen tulonjako”. Vain 10 prosenttia jenkeistä kannatti nykyistä tulonjakoa, mutta 47 prosenttia kannatti Ruotsin mallia ja peräti 43 prosenttia vieläkin vasemmistolaisempaa, tasaista tulonjakoa.

Silti tuloerojen kasvu Yhdysvalloissa jatkuu, ja kuilu kansalaisten välillä syvenee. Niin kauan kuin suuri osa amerikkalaisista ei äänestä ollenkaan, mikään ei muutu enemmistön kannalta hyvään suuntaan.

Politiikka ei muutu, se muutetaan. Se muutetaan joko sinun kannaltasi paremmaksi – tai sitten huonommaksi. Ja aina huonommaksi, jos et edes äänestä.

Maailmalla matkustaessani ihmettelen aina samaa: Suomeen on onnistuttu luomaan käsittämättömän hyvä yhteiskunta, tutkimusten mukaan jopa maailman paras. Se ovat luoneet tavalliset ihmiset, osallistumalla aktiivisesti oman asemansa parantamiseen, myös äänestämällä ja siirtämällä haitalliset vallanpitäjät vilttiketjuun.

Vaikka EU:sta ei paljon välittäisikään, sen painoarvo ja vaikutusmahdollisuudet koko maailmassa ovat kiistattomat. Systeemissä on helvetisti vikoja, mutta onnistumisiakin on tullut. Mutta mitä harvempi äänestää, sitä lähemmäksi siirrymme Amerikan mallia – ja sitä todennäköisemmin systeemi muuttuu tavallisen ihmisen kannalta paskemmaksi. Pieni eliitti hieroo jälleen pulleita käsiään tyytyväisenä yhteen.

Jokaisella meistä on valtaa. Sitä pitää käyttää. Tiedät, mitä toukokuussa pitää tehdä: äänestä ehdokasta, joka ajaa sinun etuasi.

Riku Rantala
Kirjoittaja on Madventures & Docventures -seikkailija ja tietokirjailija, jolle maailman vähiten epäonnistunut valtio antoi Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2012.