Menu
Blogi

Onko Euroopan unionista ilmastokriisin ratkaisijaksi?

Julkaistu Ilmasto.org sivulla.

Kysyttäessä Euroopan unionin saavutuksista mainitsen yleensä kaksi: ihmisten vapaan liikkuvuuden ja ympäristölainsäädännön.

Unioni tarjoaa tehokkaat välineet puuttumiseen ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin ongelmiin, jotka, eivät tunne valtioiden rajoja. Samalla on myös perusteltua sopia yhteisesti mahdollisimman kunnianhimoisista tavoitteista. Yhdessä sovittujen ratkaisujen toimeenpano vaikuttaa samalla tavalla jokaiseen maahan, esimerkiksi talouteen ja kilpailukykyyn. Näin myös vältytään loputtomilta “mut kun ne muut…” -argumenteilta. EU:lla on siis merkittävä institutionaalinen rooli eurooppalaisen ilmastopolitiikan raamittajana.

On myös selvää, että EU:n ilmastopoliittinen rooli on kansainvälisesti merkittävä. Unionin asettamilla tavoitteilla on suuri vaikutus siihen, miten kunnianhimoisista tavoitteista ylipäätään tullaan keskustelemaan seuraavissa ilmastoneuvotteluissa Pariisissa vuonna 2015.

Siitä pääsemmekin tämän hetken suurimpaan ongelmaan. Koska lämpeneminen ja ilmastopäästöjen kasvu jatkuvat koko ajan, tarvitsemme nopeita ja riittäviä päätöksiä. Päättäjien on sitouduttava edistämään talous- ja tuotantojärjestelmän muuttamista niin, että se huomioi ympäristön ja ilmaston kantokyvyn rajat. Euroopan komission vuoden alussa julkaistut uudet tavoitteet unionin ilmastopolitiikalle olivat siihen nähden pettymys.

Komission päästövähennystavoite, neljäkymmentä prosenttia vuoteen 2030 mennessä, on liian matala, mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa. Tavoitteen pitäisi olla lähemmäs kuusikymmentä prosenttia. Tämän lisäksi tarvitaan myös jatkossa sitovia maakohtaisia tavoitteita niin energiatehokkuuden kuin uusiutuvan energian lisäämisen osalta. Näiden osalta olen itse sitoutunut työskentelemään uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi neljäänkymmeneenviiteen prosenttiin ja energiatehokkuuden parantamiseen neljälläkymmenellä prosentilla.

Ratkaisuja on. Tavoitteiden on oltava riittävän määrätietoisia, jotta vuoteen 2050 mennessä saavutetaan yhdeksänkymmenenviiden prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasoon nähden. On verotettava päästöjen tuottamista ja rajoitettava fossiilisten polttoaineiden käyttöä. EU:n tulee ohjata jäsenmaita siirtymään uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävään teknologiaan ja teollisuuteen tukemalla niiden tutkimusta ja käyttöönottoa. Hiilitulleilla ja -veroilla, energiatehokkuudella, joukko- ja raideliikenteen kehittämisellä sekä uusiutuvan energian käytön lisäämisellä voidaan vähentää päästöjä ja edistää ympäristö-oikeudenmukaisuutta koko maailmassa. Tämän lisäksi ensi kaudella on keskeistä korjata päästökaupan toimintaa hiilen hinnan nostamiseksi. Kivihiilen nykyinen liian halpa hinta johtaa sen käytön lisääntymiseen.

Komission latteiden linjausten vuoksi ei ole syytä heittäytyä toivottomaksi, vaan vaatia päättäjiltä enemmän! Kansalaisliikkeet ovat jo aikaisemmin näyttäneet, miten paljon huomiota ja painetta voi saada aikaan silloin, kun ihmiset toimivat yhdessä. Sen lisäksi europarlamenttiin ja jäsenmaiden eduskuntiin on saatava päättäjiä, jotka ymmärtävät, miten iso kysymys ilmastonmuutos on jo nyt ja tulevaisuudessa.

Eurovaalit ovat yksi näytön paikka missä meidän jokaisen panoksella on merkitystä. Jos yhdessä päätämme niin, voi Euroopan unioni olla ilmastokriisin ratkaisija.

No Comments

    Leave a Reply