Hyvät toverit ja ystävät,
Tänä vuonna Suomi täyttää sata vuotta. Suomea arvostetaan kansainvälisesti maailman parhaimmasta koulutusjärjestelmästä, sukupuolten välisestä tasa-arvosta, lehdistönvapaudesta ja vähäisestä korruptiosta. On paljon, josta voimme olla ylpeitä.
Mutta hyvinvointi, sivistys ja tasa-arvo eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne eivät ole saavutettuja etuja, kuten joissakin piireissä on tapana vähättelevästi kuvitella. Yhteiskunnassa ja politiikassa mikään ei ole pysyvää. Suomalainen hyvinvointi, sivistys ja tasa-arvo ovat poliittisia saavutuksia, joiden eteen tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat tehneet työtä. Siksi ne ovat myös ihmisten purettavissa ja poisvietävissä.
Juha Sipilän johdolla koulutuksesta leikataan hallituskauden aikana yhteensä kolme miljardia euroa. Hallituksen kokoonpanossa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu poikkeuksellisen heikosti ja Suomi on tippunut kolme sijaa lehdistönvapautta mittaavassa vertailussa, pääministerin kohdistettua poliittista painostusta Yleisradion toimittajiin. Vastoin annettuja lupauksia, päätti hallitus heti kuntavaalien jälkeen herättää osakeomistusten piilottamisen mahdollistavan ja veronkiertoa helpottavan hallintarekisterin uudestaan kuolleista.
Nämä ajankohtaiset esimerkit osoittavat, kuinka suomalainen hyvinvointi tarvitsee ylläpitoa, jatkuvaa kehittämistä ja määrätietoisia puolestapuhujia. Tämän kevään kuntavaalit oli tärkeä osoitus poliittisesta suunnanmuutoksesta Suomessa. Vaalitulos kertoo siitä, että yhä useampi suomalainen on kyllästynyt oikeiston leikkauspolitiikkaan ja vaihtoehdottomuuteen.
Hyvät toverit ja ystävät,
Kuluneen vuoden aikana Suomessa on tehty poikkeuksellisen kovia ja epäoikeudenmukaisia työmarkkinaratkaisuja. Työaikaa on pidennetty ilman lisäystä palkkoihin ja tulonsiirtoja on tehty työntekijöiltä työnantajille. Tämän lisäksi kaikilta julkisen sektorin työntekijöiltä, eli juuri niiltä, jotka huolehtivat meidän turvallisuudestamme ja hyvinvoinnistamme, on leikattu lähes jopa kolmannes lomarahoista.
Hallitus on tarjonnut vain yhtä ja ainoaa ratkaisua Suomen työllisyystilanteeseen: palkkojen alentamista ja työehtojen heikentämistä. Tämä ei ole tulevaisuuden työmarkkinapolitiikkaa. Se ei ole edes nykyisyyden työmarkkinapolitiikkaa.
Suomen menestys on aina perustunut korkeaan osaamiseen ja laatuun: sillä me olemme pärjänneet ja vain sillä me tulemme pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa. On korkea aika sellaiselle työmarkkinapoliitikalle, joka tunnustaa Suomen vahvuudet ja samalla vastaa niihin trendeihin, joiden me jo nyt tiedämme tulevan merkittävästi vaikuttamaan suomalaiseen työhön ja sen tulevaisuuteen.
Suomessa julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen on leikattu samaan aikaan, kun yritykset ovat supistaneet omia satsauksiaan. Tutkimus- ja tuotekehitysmenojen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut koko 2010-luvun. Tämä politiikka on ollut historiallinen virhearvio. Tavoitteeksi on otettava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan julkisten tukien asteittainen nostaminen vähintään vuoden 2010 tasolle. Yliopistojen perusmäärärahat tulee palauttaa leikkauksia edeltävälle tasolle.
Koulutusleikkausten puolustajat sanovat, että leikkauksia pitää tehdä koska on pakko säästää. He jättävät kuitenkin kertomatta sen, että he ovat käyttäneet yli miljardi euroa huonosti kohdennettuihin verokevennyksiin. Osaamisen ja työn tuottavuuden kehittämisellä tämä raha olisi tullut huomattavasti hyödyllisempään käyttöön
Hyvät toverit ja ystävät,
Toiseksi tavoitteeksi tulee asettaa suomalaisen vähimmäispalkan nostaminen vähintään kymmenen euroon tunnissa tai noin 1800 euroon kuussa. Yleisradion viime syksynä tekemässä mielipidemittauksessa lähes kaksi kolmasosa vastaajista kannatti kymmenen euron minimituntipalkkalain säätämistä Suomeen. Nuorten kohdalla kannatus oli vielä suurempaa. Suomalaisten suuri enemmistö haluaa toisin sanoen korottaa kaikista matalimmat palkat. Viisas kansalaisten enemmistö haluaa puuttua kannustinloukuista kaikista pahimpaan: liian alhaisiin palkkoihin.
Entäs tämän vaatimuksen realistisuus? Onko mahdotonta ajatella, että voisimme turvata vähintään 1800 euroa kuussa tai kymmenen euroa tunnissa kaikille työntekijöille Suomessa? Ei ole. Ylivoimainen enemmistö noin kahdesta ja puolesta miljoonasta työssäkäyvästä suomalaisesta työskentelee jo nyt tätä suuremmalla palkalla. Tämä uudistus parantaa niiden arviolta 40 000 suomalaisen duunarin asemaa, jonka alalla ansiot eivät vielä ylitä tätä vähimmäistasoa. Se ei ole mahdottomuus, vaan oikeudenmukaisuuskysymys.
Hyvät ystävät ja toverit,
Viime viikolla palkansaajakeskusjärjestö STTK julkaisi pamfletin, jossa kysytään, mitä jos työviikko olisikin neljä päivää? Radikaali ajatus, joka ei tietenkään ole uusi. Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 60-luvulla. Sitä oli pohjustanut ammattiyhdistysliikkeen vuosia tekemä työ vapaiden lauantaiden puolesta. Vaatimus työajan lyhentämisestä 40 viikkotuntiin oli yksi suomalaisen työväenliikkeen keskeisimmistä vaatimuksista 50-luvulla. 50- ja 60-luvun taitteissa vapaat lauantait alkoivat yleistyä työmailla, vaikka ne eivät vielä olleet sallittuja Suomen lain mukaan. Syy tälle oli työntekijöiden oma joukkotoiminta, jonka puitteissa työntekijät keskenään vain päättivät olla tulematta töihin lauantaisin. Työ kantoi hedelmää. 40-tuntisesta työviikosta sovittiin 60-luvun alussa ensin työehtosopimuksissa ja vuonna 1965 se hyväksyttiin myös lakiin.
Naapurimaassamme Ruotsissa kuusituntista työpäivää on kokeiltu niin yksityisellä sektorilla kuin kunnallisessa vanhustenhuollossa. Kokeiluilla oli positiivisia vaikutuksia työntekijöiden jaksamiseen ja hoivan laatuun. 90-luvulla Suomessa kokeiltiin kuusituntista työpäivää muutamissa yrityksissä ja kunnissa, ja kokemukset olivat pääosin myönteisiä.
Ajatus työajan yleisestä lyhentämisestä 30 tuntiin kuulostaa varmasti monien mielestä mahdottomalta. Mutta miksi työajan pitäisi pysyä samana, kun työelämä ja työn tuottavuus jatkuvasti kehittyvät? Miksi me emme vaatisi kasvavan tuottavuuden ulosmittaamista lisääntyvänä vapaa-aikana, tai miksi emme olisimme valmiita käynnistämään lyhyemmän työajan kokeilua, keinona edistää raskasta mutta tärkeää työtä tekevien työhyvinvointia? Kun jopa porvarihallitukselta löytyi uskallusta kokeilla “mahdottomaksi ideaksi” leimattua perustuloa, tulee ottaa tavoitteeksi se, että seuraavasta hallituksesta löytyy rohkeutta järjestää kokeilu työajan lyhentämistä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tänä vappuna marssimme myös paremman sote-uudistuksen ja julkisten palveluiden puolesta. Meillä on visio ja meillä on vaihtoehto hallituksen sote-suunnitelmille: korjataan se mikä ei toimi, mutta ei rikota sitä mikä toimii.
Suomalainen terveydenhuolto on niin laadultaan kuin kustannustehokkuudeltaan jo tällä hetkellä Euroopan parhaimpia. Se päihittää jo nyt ne maat, joissa palveluita on yksityistetty ja markkinaehtoistettu. Sen sijaan suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto kärsii tasa-arvon puutteesta. Suurin epäkohta on hoidon epätasa-arvo ja hoitoon pääsyn vaikeus erityisesti pienituloisille. Jatkuva resurssipula näkyy terveyskeskusten pitkinä jonoina ja korkeina asiakasmaksuina.
Sipilän hallitus ajaa nyt uudistusta, jossa suurille yksityisille konserneille turvataan yli kymmenen miljardin markkinat sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sipilä on tehnyt sotesta Suomen historian suurimman julkisten palveluiden yksityistämisprojektin. Tukea hallitus ei saa edes asiantuntijoilta.
Viime viikolla julkaistiin yhteenveto lausunnoista hallituksen pakkoyhtiöittämis- ja yksityistämismallista. Hallituksen sote-malli sai murskaavaa kritiikkiä. Yli 70 prosenttia vastanneista ei usko, että uudistus kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Kaksi kolmasosaa lausuneista ei usko, että uudistus antaa asiakkaalle mahdollisuudet saada omaan tilanteeseen sopivaa palvelua. Demokratian nähdään heikentyvän ja vain alle 10% lausunnonantajista uskoo hallituksen kolmen miljardin säästötavoitteeseen.
Miksi me haluaisimme sote-järjestelmän, joka maksaa enemmän kuin nykyinen, mutta on vähemmän tasa-arvoinen? Miksi me haluaisimme käyttää yhteisiä verovarojamme suuryritysten verosuunnitteluun, osinkoihin tai lobbaukseen palveluiden parantamisen sijaan?
On olemassa vastuullisempi, realistisempi ja tasa-arvoisempi vaihtoehto hallituksen sotelle. Siirtämällä vastuu koko sosiaali- ja terveydenhuollosta yhdelle julkiselle taholle, kuten onnistuneesti on jo tehty muun muassa Kainuussa ja Etelä-Karjalassa, luomme yhteistyömalleja, jotka huomioivat potilaiden moninaiset tarpeet. Jonosta ja toimipisteestä toiseen pompottamisen sijaan rakennamme lapsiperheille, pitkäaikaistyöttömille ja vanhuksille suunnattuja palvelukokonaisuuksia.
Siirrämme resursseja raskaammasta erikoissairaanhoidosta perustasolle, vanhuspalveluihin, sosiaalityöhön ja terveyskeskusvastaanottoon ja lyhennämme jonoja. Käytämme julkiset varat meille kaikille tarkoitettuihin palveluihin, omistajien osinkojen sijaan. 40 miljoonalla poistamme terveyskeskusmaksut koko maassa, ja vähennämme samalla byrokratiaa.
Nyt tarvitsemme joukkotoimintaa suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon pelastamiseksi. Me sanomme hallituksen sote-suunnitelmille: ei kiitos. Tänä vappuna vappumarsseilla ympäri Suomea on kerätty allekirjoituksia vetoomukseen oikeudenmukaisen sote-uudistuksen puolesta. Sote-uudistus on tämän kevään ja vuoden suurin poliittinen kysymys. Nyt tarvitaan kaikkien panosta, jotta saadaan sellainen uudistus, joka tehdään kansalaisten hyvinvoinnin ja hoidon tasa-arvon ehdoilla – eikä yritysten ehdoilla.
Hyvät ystävät ja toverit,
Hyvinvointi, sivistys ja tasa-arvo eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mutta läpi historian ovat kansalaisliikkeet ja työväenliike sinnikkäällä työllään saaneet puskettua läpi ihmisten hyvinvointia ja tasa-arvoa lisääviä uudistuksia siitä huolimatta, että valtaapitävät ovat niitä vastustaneet. Työaikaa on lyhennetty, työehtoja on parannettu, sosiaaliturvajärjestelmää on kehitetty, tasa-arvoinen avioliittolaki on säädetty, ja kaikki nämä siitä huolimatta, että vaatimusten esittäjille ensin on naurettu ja sanottu, että “toi on mahdotonta”.
Vaatimuksiin yhteiskunnallisesta tasa-arvosta on aina vastattu toteamalla sen olevan mahdotonta tai liian kallista. Työajan lyhentämistä kahdeksantuntiseksi vastustettiin aikoinaan sanomalla, että se on liian kallis uudistus, sekä sanomalla, että työläiset kuitenkin käyttäisivät vapaa-aikansa ryyppäämiseen. Suomalainen oikeisto vastusti aikoinaan kaikille yhteiseen ja maksuttomaan peruskouluun siirtymistä puhumalla alentavasti köyhille suunnatusta ”subventiosivistyksestä”. Naisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta on monissa maissa vastustettu raivokkaasti vähättelemällä naisten älykkyyttä ja kykyä hoitaa yhteiskunnallisia asioita.
Kun aloitin Vasemmistonuorten puheenjohtajana vuonna 2011, teimme kampanjan perustulon käyttöönoton puolesta. Kriitikot yrittivät tehdä kampanjastamme naurunalaisen puhumalla siitä, kuinka vasemmistolaisten mielestä raha kasvaa puussa ja kuinka ihmisille ei missään tapauksessa voida jakaa vastikkeetonta rahaa. Tällä hetkellä Suomessa elää 2000 henkilöä, joille maksetaan tätä vastikkeetonta rahaa. Perustulo, jolle naurettiin vuonna 2011, on nyt jopa porvarihallituksen toimesta perustulokokeilun kautta tehty todellisuudeksi. Perustulosta, josta silloin puhuttiin poliittisten nuorisojärjestöjen keskustelutilaisuuksissa ja tutkijoiden kirjoituksista, löytyy nykyään virallista informaatiota Kansaneläkelaitoksen kotisivuilla.
Mikään näistä saavutuksista ja uudistuksista ei olisi ollut mahdollista ilman niitä ihmisiä, jotka vähättelystä tai vastustuksesta huolimatta ovat jatkaneet työtään paremman yhteiskunnan puolesta. Niiden ihmisten, jotka ovat seisseet omien arvojensa takana satoi räntää tai paistoi aurinko, ja jotka ovat ovat olleet valmiita uhraamaan aikaansa, toimeentulonsa tai jopa henkensä paremman yhteiskunnan puolesta. Ilman työväenliikettä, kansalaisliikkeitä, vihaisia mummoja, iloisia nuoria, kaiken maailman dosentteja ja aktivisteja, olisi tämä paljon nykyistä huonompi yhteiskunta.
Tämä on se perinne, jota me tänään täällä jatkamme. Tämä on se perinne, jota ylpeinä kannamme mukanamme jokainen päivä, myös niinä aamuina kun se työ saattaa tuntua erityisen raskaalta.
Suomalainen hyvinvointi voi kehittyä ja yhteiskunta uudistua vain sitä kautta, että me uskallamme vaatia enemmän, että me uskallamme unelmoida enemmästä ja aina toimia niiden arvojen eteen, joihin me uskomme.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tehdään tästä keväästä ja koko vuodesta tulevaisuudenuskon, tasa-arvon ja hyvinvointia lisäävien visioiden aika.
