Vallankaappausten aikakausi

Eurooppa on lyhyen ajan sisällä kohdannut eurokriisin äkillisen pahenemisen, islamofobisen äärioikeiston brutaalin esiinmarssin, Britannian mellakat ja Välimeren kansanliikkeiden nousun. Finanssikriisin seuraukset näkyvät maailmantaloudessa edelleen ja uuden taantuman riski on todellinen.

Maailma on tällä hetkellä monessa yhtäaikaisessa kriisissä. Kriisit ovat poliittisten vallankaappausten kulta-aikaa, jolloin oikeiston on helppo esittää poliittisia toimenpiteitä, joille sen muuten olisi vaikeaa saada kannatusta.

Euroopan talouskriisi ja kansalaisten kokema demokratiavaje edellytetään vasemmistolaisilta liikkeiltä uudelleen asennoitumista. Kun porvarihallituksen vastustaminen ei enää yhdistä ja suurimmat valtataistelut käydään kansainvälisellä tasolla, on meidän muotoiltava agendamme uudelleen.

Eurokriisi on osoittanut demokraattisten instituutioiden puutteen. Kreikan maksukyvyttömyys uhkaa koko euroalueen taloutta, pankkien pelastamiseksi käytetään veronmaksajien rahoja ja unioni rikkoo omia sopimuksiaan markkinoiden rauhoittamiseksi. Yksittäisen valtion toimintamahdollisuudet ovat rahaliitossa olemattomat, kun päättäjät joutuvat myötäilemään markkina-instituutioiden ylivaltaa. Kolmella suurella luottoluokituslaitoksilla on käytännössä valta asettaa maita konkurssiin ja ne puuttuvat jatkuvasti suvereeneiden valtioiden politiikkaan.

Oikeisto on ajanut kriisin varjolla unionin taloudellisen integraatio syventämistä. Tukipaketteihin liitetyt sopeutusohjelmat tarkoittavat sosiaaliturvan ja palkkatason laskemista sekä laajaa yksityistämistä. Vakausmekanismien toimintaedellytyksiä ollaan laajentamassa ja tiukemmista talousraameista euroalueelle on jo sovittu. Unionin kasvu- ja vakaussopimusta tullaan vahvistamaan, minkä lisäksi on esitetty ainakin yhteistä finanssihallintoelintä, lainsäädäntöön kirjattavia budjettiraameja sekä sanktioita niistä lipsumisesta. Näillä toimenpiteillä unionin rakennetta muutetaan suuntaan, jossa talouspoliittinen valta siirtyy entistä oikeammalle ja kauemmas parlamenteilta.

Näiden kehitysten edessä ihmisten voimattomuuden tunne kasvaa. Monet ovat menettäneet uskonsa vaikutusmahdollisuuksiinsa sekä perinteisten puolueiden tarjoamiin ratkaisuihin. Turhautuminen johtaa haluun muutokseen. Isossa-Britanniassa protestointi purkaantui mellakoiden muodossa. Espanjassa tämä kanavoitui laajaan kansalaisliikkeiden rintamaan, joka kokoontui toreille vaatimaan kansanvaltaa. Monissa Euroopan maissa myös oikeistopopulistiset ja äärioikeistolaiset ryhmät ovat vedonneet ihmisten muutoshaluun. Vasemmisto-oikeisto-jaon sijaan ihmisiin uppoaa kulttuurien välinen vastakkainasettelu sekä populismi vaihtoehtona kaavoihin kangistuneille liikkeille.

Vasemmiston on osoitettava ihmisille, että näihin suuriin yhteiskunnallisiin kehityksiin on vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jotta olisimme uskottava vaihtoehto meidän on puhuttava niistä kansainvälisistä rakenteista, jotka luovat edellytykset Suomessakin harjoitetulle politiikalle. On vaadittava unionin instituutioiden asettamista demokraattiseen kontrolliin ja vastustettava kaikkia kurjistavia sopeutusohjelmia. Pankit ja keinottelijat tulee laittaa kuriin ja vastuuseen sekä unionin alueella on otettava käyttöön transaktiovero. Myös meillä tulee olla oma demokraattinen vallankaappaussuunnitelma, joka on vaihtoehto niin markkinauskovaiselle oikeistolle kuin kansallismieliselle oikeistopopulismille. Meidän on tuettava ihmisten kamppailuja paremman kansanvallan ja jokaisen itsemääräämisoikeuden puolesta.

Kolumni julkaistu Liberossa