Kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän kriisi kulkee käsi kädessä demokratian kriisin kanssa. Euro- ja velkakriisi on osoittanut demokraattisten instituutioiden voimattomuuden markkinoiden heilahdusten edessä. Markkinatalous toimii omien pelisääntöjensä mukaan ja poliitikot perustelevat ratkaisujaan â€pakollaâ€. On kuitenkin käynyt yhä selvemmäksi, ettei tilanne ole kenenkään hallinnassa. Samaan aikaan epävarmuudesta on tullut pysyvää: koulutus ei enää ole tae työllistymiselle, työpaikan saanti on yhä vaikeampaa ja toimeentulo on luonteeltaan epäsäännöllistä – varsinkin nuorille.
Demokratiavaje ja arjen epävarmistuminen ovat saaneet ihmiset kaduille. Espanjassa turhautuneet nuoret, indignadot, kutsuivat toukokuun 15:s päivä työttömät, prekaarit, opiskelijat ja nuoret Placa del Solin aukiolle Madridissa. Syyskuussa Indignadot ja Egyptin vallankumous inspiroivat ihmisiä valtaamaan Wall Streetin. Nämä liikkeet puhuvat poliittisen järjestelmän korruptoituneisuudesta ja kapitalistien ylivallasta. Ne vaativat pankkeja kuriin ja varallisuuden siirtoa sille 99% kansasta, joka sinnittelee asunto- ja opintolainojen, työttömyyden ja nousevien hintojen kanssa.
Niin Espanjassa kuin Wall Streetillä aktivistit tekevät päätöksiä konsensuksella ja painottavat puoluepoliittista sitoutumattomuutta. Nämä ovat â€tavallisten†kansalaisten kapinoita, joista puolueet ja ideologiset dogmit ovat loistaneet poissaolollaan. Tämä sukupolvi on kasvanut kansainvälisen pääoman johtamassa globalisoituneessa maailmassa, jossa ihmiset verkostoituvat ja kasvattavat omaa sosiaalista pääomaansa internetin avulla. Sosiaalinen media mahdollistaa liikkeiden muodostamisen ilman muuntautumista anonyymiksi osaksi homogeenista joukkoa.
Nämä kansannousut ovat epävarman sukupolven kauan odotettu vastarinta. Ne ovat osoitus 2010-luvun järjestäytymisen muodoista ja keinoista sekä siitä, että ihmisillä on tullut mitta täyteen. On kuitenkin huolestuttavaa, kuinka parlamentaariset liikkeet eivät ole pystyneet kanavoimaan tätä tyytymättömyyttä. Puolueet ovat menettämässä uskottavuutensa muutosvoimana, kun ne eivät ole lähteneet kaduille osoittaakseen, että yhteiskunnallisen muutoksen eteen on kamppailtava kaikilla rintamilla.
Vasemmistonuoret on käyttänyt pitkään iskulausetta â€kaduilla ja kabineteissaâ€, joka kuvaa näkemystämme politiikasta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista. Politiikkaa ei tehdä kokoushuoneissa kokouspapereita syömällä vaan järjestäytymällä ja toimimalla yhteiskunnan kaikilla tasoilla – työpaikoilla, kouluissa, järjestöissä, puolueissa, julkishallinnossa ja kaduilla. Sanapari tarkoittaa ymmärrystä siitä, että oikeistolaisen hegemonian murtamiseksi ja yhteiskunnallisten muutosten läpiviemiseksi tarvitaan niin autonomista liikehdintää ja kansalaistottelemattomuutta kuin parlamentarismiakin.
Vasemmisto on kansainvälinen liike, jonka tulisi nyt taistella pääoman ylivaltaa vastaan niiden ihmisten rinnalla, jotka tänä keväänä ovat menneet kaduille vaatimaan oikeuksiaan. Tulevan vuoden aikana Vasemmistonuoret nostaa esille perustulon ratkaisuna työelämän ja arjen kasvavaan epävarmuuteen sekä sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi. Me tulemme edelleen vastustamaan nuoriin kohdistuvia pakkotyöllistämiskeinoja ja palkattomien työharjoitteluiden väärinkäyttöä. Me tulemme nostamaan esille vapaiden julkisten tilojen ja epäkaupallisen kaupunkitilan merkityksen nuorille niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Me tulemme tekemään tätä kaduilla ja kabineteissa.
Kolumni Punapostissa
No Comments