Kuluneella viikolla tapahtui jotain poikkeuksellista. Tilastokeskus oikaisi keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän väitettä julkisen sektorin koosta. Sipilä oli linjannut isojen henkilöstövähennysten puolesta perustelunaan, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut 58 prosenttiin. Julkisen sektorin osuus arvonlisäyksestä on kuitenkin vain 20 prosenttia.
Sipilän luvussa on kyse julkisten menojen suhteesta bruttokansantuotteeseen. Se kuvaa, kuinka paljon rahaa julkisen sektorin kautta virtaa. Julkisten menojen suhdeluku viime vuonna oli 58 prosenttia, yksityisen sektorin 239 prosenttia. Julkisen sektorin koon kuvaajaksi Sipilän luku sopii siten todella huonosti.
Sipilän kunniaksi(?) on todettava, että hän ei suinkaan ole ainoa tämän virheen tehnyt. Siihen ovat syyllistyneet myös lukuisat pääkirjoitustoimittajat sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Näin perustavan virheen yleisyyden selittää vain, että se on liian houkutteleva leikkauspolitiikan kannattajien luomassa kriisi-ilmapiirissä.
Vaikka kaikki todisteet puhuvat talouskuripolitiikan toimivuutta vastaan, jatkavat niin Sipilä, Timo Soini (ps.) kuin Alexander Stubb (kok.) lisäleikkauksia vaativalla linjalla. Vaikka julkisen sektorin osuus työllisistä ei viime vuosina juurikaan ole muuttunut, pyritään tarkoitushakuisilla mittareilla ja väittämillä luomaan kuvaa sen ”paisumisesta”. Kun on tarpeeksi levitelty mielikuvia siitä, että julkinen sektori on ”liian suuri”, on helpompaa perustella leikkauksia, palvelujen heikennyksiä ja suurituloisten veronalennuksia.
Leikkauksilla ei kuitenkaan paranneta palveluja eikä saada taloutta nousuun. Julkissektorin koon virheellisen kauhistelun sijasta olisi syytä puhua yhden luukun periaatteen toteuttamisesta, terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen yhdistämisestä, julkisyhteisöjen itse tuottamien palvelujen hyödyistä, ennaltaehkäisevän sosiaali- ja terveydenhuollon lisäresursseista sekä ylimmän johdon keventämisestä.
No Comments