Valtuustoraportti 28.10 pidetystä kokouksesta: Se Iso Ydinvoimapäätös
Turun kaupunginvaltuusto päätti tänään äänin 37 puolesta, 29 vastaan ja yksi tyhjä ilmoittaa omistajan ennakkonäkemyksenä, että Turku Energia voi osallistua Fennovoiman ydinvoimahankkeseen. Päätös on merkittävä niin turkulaisten kuin Turku Energian kannalta. Olemassa olevien laskelmien mukaan Turku Energian osuus ydinvoimalaan sijoitettavasta pääomasta on 39,2 miljoonaa euroa, jonka lisäksi Turku osallistuu venäläisen laitostoimittajan ja Fennovoiman vähemmistöosakkaan Rosatomin järjestämään lainaan, niin että kokonaiskustannukset Turku Energialle on arvioitu olevan 138 miljoonaa euroa.
Pyhäjoelle kaavailema laitos valmistuu suunnitelmien mukaan vasta 2024, ja tuottaa sen jälkeen sähköä yli 50 vuotta. Kaupunginvaltuutettujen tänään tekemä päätös tulee siten vaikuttamaan Turun talouteen todella pitkään. Näin merkittävien päätösten tekemiseksi on keskeistä, että valtuutetuilla on paras mahdollinen tieto päätettävissä olevista hankkeista. Näin ei kuitenkaan ollut.
Fennovoiman Pyhäjoelle kaavailemasta ydinvoimareaktorista tulee mikäli toteutuu Suomen kuudes. Suomi on tekemässä itsestään kansainvälisen poikkeuksen energiapolitiikallaan. Monin paikoin muualla Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa ollaan panostamassa ydinvoiman käytön vähentämiseen ja sijoittamassa varmempiin, turvallisempiin ja työllistävämpiin energiatuotantomuotoihin.
Ydinvoimahankkeiden ongelmat ovat hyvin suomalaisten tiedossa. Olkiluoto 3-hankkeen totaalinen epäonnistuminen on johtanut vuosien viivästymisiin, kustannusten nousuun ja jatkuviin ongelmiin työmaalla. Rakennuskustannukset ovat kasvaneet lähes kaksinkertaisiksi arvioidusta. Viime viikolla TVO:n järjestämässä lehdistötilaisuudessa yhtiö ilmoitti, että sähköntuotanto alkaa ehkä vuonna 2015, tai sitten vuonna 2016. Valmistuminen vuonna 2016 tarkoittaisi seitsemän vuoden myöhästymistä alkuperäisestä aikataulusta.
Myös Fennovoiman hanke on kohdannut monenlaisia vastoinkäymisiä. Suurin niistä oli saksalaisen E-On-yhtiön vetäytyminen hankkeesta kokonaan, jolloin Fennovoima menetti suurimman osakkaansa. Omistajien vetäytyminen hankkeesta on jatkunut viime aikoina muun muassa Kuopion kaupungin, Raaseporin ja Mikkelin kaupungin omistaman Etelä-Savon Energian vetäytymisen myötä. Kotka on viime viikolla julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan tekemässä lähtöä hankkeesta ja niin Haukipudas kuin Rauman kaupunkikin päättivät puolittaa investointinsa hankkeeseen.
Ydinvoimahankkeiden epävarmuus on myös se tekijä johon Turun kaupunginvaltuusto joutui ottamaan kantaa. Riippumatta siitä, miten suhtautuu ydinvoimaan energiatuotantomuotona ja mihin suuntaan Suomen energiapolitiikkaa halutaan viedä, on meidän ennen kaikkea arvioitava Hanhikivi1-hankkeen taloudellista kannattavuutta ja siihen sisältyviä riskejä Turku Energian ja Turun veronmaksajien näkökulmasta. Arvioidessa tämän hankkeen kannattavuutta on otettava huomioon muun muassa hankkeen kokonaishinta, arvio sähkön hinnan kehityksestä sekä edellytetyn lainarahoituksen korkotaso.
Fennovoiman Hanhikivi-hankkeeseen liittyy monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Ensinnäkin on arviointi koskien laitoksen mahdollisesti tarvitsemaa uutta periaatelupaa edelleen kesken. Kuten viime päivien lehtitietojen perusteella on voinut päätellä, on prosessi kesken myös poliittisesti, eikä vielä ole varmuutta siitä, tuleeko tämä hallitus esittämään uutta periaatelupaa mikäli juridinen arvio tulee siihen lopputulokseen, että sellainen tarvitaan. Tämä vaikuttaa oleellisesti hankkeen aikatauluun ja sitä kautta myös kokonaiskustannuksiin.
Teholtaan vastaavanlaisia kuten Pyhäjoelle kaavailemaa laitosta, 1200 megawatin AES-2006-painevesireaktoreita, ei ole vielä valmistunut minnekään. Laitostyyppiä rakennetaan paraikaa Venäjälle, missä turvallisuusmääräykset kuitenkin ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Siinä mielessä tässäkin hankkeessa on kyse prototyypistä.
Toinen ratkaisematon kysymys, joka vaikuttaa hankkeen kokonaishintaan, koskee ydinvoimalan tuotannosta syntyvän radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaa. Fennovoima esittää vasta kesällä 2016 suunnitelman käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta, eikä loppusijoituksesta syntyviä kustannuksia siksi edes ole mahdollista arvioida tässä vaiheessa.
Valtuutetuille Fennovoiman antamien tietojen mukaan laitoksen hinta-arvioon sisältyy kustannukset jätteiden loppusijoituksesta, laitoksen purkamisesta sen käyttöiän loputtua, sekä kustannukset laitoksen infrastruktuuriin rakentamisesta Pyhäjoelle. Se kuulostaa yksinkertaisesti mahdottomalta, ottaen huomioon ilmoitettu hintahaarukka, 4-6 miljardia. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tekemien sähkön tuotantokustannusvertailujen mukaan ydinvoimalan rakentaminen neitseelliselle maalle kuten Pyhäjoen tapauksessa nostaa sen kustannuksia merkittävästi, verrattuna siihen että se rakennetaan jo olemassa olevan laitoksen yhteyteen. Kansainvälisten kokemusten mukaan myös laitoksen purkamiskustannukset voivat nousta miljardin euron luokkaan, etenkin jos ydinjätehuoltoon käytettävät laitokset eivät sijaitse samalla paikalla.
Sekä Bulgariassa että Turkissa Rosatomin tarjoamien VVER-1000 ja VVER1200-reaktoreiden hinta-arviot nousivat useilla miljardeilla muutaman vuoden sisällä tarjouksen antamisvaiheesta, jopa niin, että Bulgariassa koko hanke kuopattiin.
Kolmas keskeinen kysymys hankkeen tuottavuuden arvioimiseksi on sähkön hinnan kehitys. Voimalan tuotto muodostuu sähkön omakustannehinnan ja sähköpörssin asettaman markkinahinnan erotuksesta, josta vähennetään verot. Valtuutettujen tiedossa ei ole laskelmia hankkeen kokonaiskustannuksista ja sähkön tuotantokustannuksista. Taustamateriaalien arvion mukaan sähköntuotantokustannus laitoksen käynnistyessä 2024 on alle 50€/MWh. Ongelma on, että sähkön hintakehitys on vaikea ennustaa, ja joka tapauksessa on selvää, että voimalaitos olisi tuottava investointi vasta kymmenien vuosien päästä. Jos silloinkaan.
Annetuissa taustatiedoissa todetaan että “minkä tahansa uuden tuotantokapasiteetin rakentaminen edellyttää sähkön reaalista markkinahintaa 50-60 Eur/MWh” ja että “nykyinen hintataso ei siis riitä kattamaan uuden tuotantokapasiteetin investointikustannuksia tai tuottamaan sijoitettavalle pääomalle tuottoa”. Vaihtelut sähkön hinnassa voivat olla isojakin johtuen muun muassa sääolosuhteista. Hinta-arvioon vaikuttaa myös tehtävä ilmasto- ja energiapolitiikka, teollisuuden rakennemuutos ja ennen kaikkea uusiutuvien energialähteiden kuten aurinko- ja tuulivoiman kehittyminen ja käytön lisääntyminen.
Huomionarvoista oli myös, että Fennovoima tai Voimaosakeyhtiö SF eivät taustamateriaalien mukaan “ota kantaa sähkön markkinahintaan tai sen kehitykseen eivätkä niin muodoin arvioi Hanhikivi 1 -hankkeen kannattavuutta”. Mankala-periaatteen mukaisesti osakkaat kuitenkin sitoutuvat ostamaan sähköä omakustannehintaan riippumatta siitä, onko se kannattavaa tai ei.
Fennovoiman Hanhikivi1-hankkeessa ja ydinvoimaan sijoittamisessa ylipäätään on kyse investoinneista, joiden tuottavuuus määräytyy vasta hyvin pitkällä aikavälillä ja joihin liittyy merkittäviä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja kannattavuuteen vaikuttavia riskitekijöitä. Turkulaisten kaupunginvaltuutettujen enemmistön päätös oli mun nähdäkseni lyhytnäköinen, energiapoliittisesti vanhanaikainen ja puutteellisin tiedoin tehty. Fennovoiman Hanhikivi1-hankkeen sijaan Turku Energian olisi kannattanut sijoittaa turvallisimpiin, aidosti päästöttömiin ja työllistäviin energiamuotoihin
No Comments