Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 18.5.2015.
Jouko Martikainen kirjoitti perustulosta perustuen osittain virheellisiin käsityksiin olemassa olevista perustulomalleista (TS 11.5.).
Perustulolla tarkoitetaan rahasummaa, joka maksetaan kerran kuukaudessa automaattisesti jokaiselle pysyvästi Suomessa asuvalle täysi-ikäiselle. Perustulo ratkaisisi nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisen ja byrokraattisen rakenteen, joka aiheuttaa tuloloukkuja monelle taloudellista tukea tarvitsevalle, esteitä keikkaluontoisten töiden tekemiselle sekä sosiaaliturvan alikäyttöä.
Tällä hetkellä arviolta 25–60 prosenttia toimeentulotukeen oikeutetuista jättävät hakematta sitä. Perustulo takaisi inhimillisellä tavalla perustoimeentulon epävarmoissa ja vaihtelevissa elämäntilanteissa.
Suomessa on kehitetty erilaisia perustulomalleja, mutta mikään malli ei korvaisi kaikkia niitä etuuksia, joita Martikainen kirjoituksessaan luettelee.
Niin Vasemmistoliiton kuin vihreiden malleissa perustulo korvaa ainoastaan nykyiset perusturvaetuudet. Näiden lisäksi asumistuki ja tarveharkintainen toimeentulotuki säilyisivät edelleen, kuten myös lapsilisät ja ansiosidonnaiset etuudet.
Näin ollen Martikaisen väite siitä, että ”erilaiset elämäntilanteet, syyt ja tarpeet yhteiskunnan tukeen jätettäisiin huomioimatta”, ei pidä paikkaansa.
Kaikille maksettavan verottoman perustulon rahoitus edellyttää muutoksia tuloverotukseen, mutta keskeisintä on tarkastella nettotulojen muutoksia eri tuloluokissa. Vihreiden malli on laskettu niin, ettei se muuta nykyistä tulonjakoa, kun Vasemmistoliiton mallissa pienituloisten nettotulot kasvavat ja suurituloisten verotus kiristyy nykyisestä.
Perustulon idea on taata perustoimeentulo nykyistä yksinkertaisemmin ja inhimillisemmin kaikille sitä tarvitseville. Perustulon tarkoitus ei ole korvata sosiaalityötä tai työvoimapolitiikkaa. Se ei myöskään yksinään ole riittävä keino työttömyyden hoitamiseksi.
Vasemmisto tavoittelee perustulolla köyhyyden vähentämistä, tasaisempaa tulonjakoa sekä nykyistä tasavertaisempaa neuvotteluasemaa työntekijän ja työnantajan välille.
Työllisyyden parantamiseksi ei tarvita ihmisten työntekoa vaikeuttavaa vastikkeellisuutta eikä ihmisten toimeentuloa heikentäviä karensseja. Siihen tarvitaan lisäpanostuksia kunnilta palkkatuen ja sanssikortin käyttöön sekä ammatilliseen koulutukseen, enemmän julkisia investointeja sekä itsensätyöllistäjien ja mikroyrittäjien taloudellista asemaa parantavia verouudistuksia.
Li Andersson, kansanedustaja, Vasemmistoliitto
