Kirjoitus Vasemmistonuorten Massit massoille-perustulokampanjan sivustolle
Sen jälkeen, kun eräs puolue esitti oman kustannusneutraalin perustulomallinsa, on suomalaista perustulokeskustelua leimannut keskittyminen perustulomallien esittämiin perustulon eri tasoihin. Keskustelua käydään perustulon â€uskottavuudesta†sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, minkälainen yhteiskunnallinen muutos perustulolla halutaan saavuttaa.
Miten perustulovaatimukseen tulisi suhtautua?
Koko nykyistä poliittista keskustelua leimaa uusliberalistisen ajattelun hegemoninen asema. Kun vasemmisto puhuu hyvinvointivaltiosta, sosiaaliturvasta tai ylipäätään valtiontaloudesta, sitä tehdään oikeiston määrittelemillä ehdoilla. Tämä rajaa samalla minkälaisia ratkaisuja ongelmiin ylipäätään voidaan esittää.
Näkemyksiimme siitä, miten ihmiset käyttäytyvät osana yhteiskuntaa, vaikuttaa nykyiset yhteiskunnalliset valtasuhteet. Johtavassa asemassa olevilla on valta määritellä mikä on järkevää ja mikä toteutettavissa, mikä mahdollista ja mikä mahdotonta.
Tämä ei tee oikeiston näkemyksistä epäpoliittisia tai vähemmän poliittisia kuin vasemmiston. Päinvastoin. Oikeisto on omaksunut vasemmiston luomia käsitteitä, mistä johtuen niiden poliittinen merkitys on hämärtynyt. Hyvinvointivaltiosta ei kannata enää puhua, koska se tarkoittaa Suomea, josta on viimeisten vuosikymmenten aikana yhä selkeämmin tehty poliittisilla päätöksillä luokkayhteiskunta.
1950-luvun jälkeen työn tuottavuus on seitsenkertaistunut samalla kun tulot ja varallisuus on ohjattu yhä harvempien taskuihin. Suomi on osana Eurooppaa heittäytynyt kilpailuun rikkaita ja suuryrityksiä suosivista veroratkaisuista. Suomalaisten hyvinvointi on laskenut aidon kehityksen mittarilla (GPI) mitattuna 1970-luvun alun tasolle ja köyhien lasten määrä on kolminkertaistunut 1990-luvun alusta. Koska ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut, köyhäksi ei ainoastaan synnytä vaan köyhänä kasvetaan ja köyhänä myös pysytään. Suomi on vakiinnuttanut paikkansa myös jyrkkien terveyserojen maana.
Tästä kaikesta huolimatta perustulo sorrutaan näkemään taas yhtenä, joskin järjestelmää vähän inhimillistävänä sosiaaliturvan tasokorotuksena. Perustulovaatimus liitetään jo olemassa olevaan järjestelmään ja oikeiston käsityksiin työnteosta ja tulonjaosta. Perustulo on silloin tuomittu epäonnistumaan vaatimuksena ja sitä kutsutaan mahdottomaksi – utopiaksi.
Vasemmiston vaatimus perustulosta vaatii toisenlaista lähestymistapaa.
Vasemmistolainen perustulovaatimus on ainoastaan sellainen, joka määrittelee uudelleen sen, mikä on ihmisten minimitoimeentulo ja sen järjestämisen lähtökohdat. Se haastaa nykyisen tulonjakopolitiikan, joka sallii rikkaiden rikastumisen ja köyhien elämisen minitoimeentulolla, joka vie heiltä edellytykset täysvaltaiseen yhteiskunnalliseen toimijuuteen.
Vasemmistolainen perustulo on vaatimus uudenlaisesta työnjaosta ja työmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamisesta. Perustulo takaa jokaiselle oikeuden elämäntilanteesta riippumatta päättää käyttääkö aikaansa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-ehtoistyöhön, vapaa-aikaan vai yrittämiseen.
Perustulo vahvistaa myös ihmisten itsemäärämisoikeutta ja on siksi pohjimmiltaan vaatimus ihmisten oikeuksien laajentamisesta. Kyse ei ole utopioista fantasoimisesta, vaan poliittisen kamppailun aikaansaamisesta.
No Comments