Yksi vaalien kuumimmista aiheista on finanssipolitiikka. Vasemmisto vaatii elvytystä, oikeisto leikkausten jatkamista. Viime aikoina on kokoomuksen leirissä kuitenkin yleistynyt ihmeellinen väite, jonka mukaan Suomi jo elvyttää.
Elvytys tarkoittaa kiristävästä linjasta luopumista.
Syyskuussa pääministeri Alexander Stubb (kok.) sanoi, että ”tällä vaalikaudella on jouduttu merkittävästi leikkaamaan menoja ja korottamaan veroja. Tämä finanssipolitiikan linjan kiristys on myös heikentänyt talouskasvua.” Tammikuussa Stubb lausui: “Suomi on nyt kokeillut vuosikausia elvyttämistä. Vuodesta 2009 alkaen olemme tuplanneet valtionvelkamme noin 50 miljardista noin 100 miljardiin euroon.” Vähemmästäkin voi hämmentyä. Onko Suomi elvyttänyt vai ei?
Vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneina vuosina Suomi reagoi tuotannon nopeaan laskuun kasvattamalla julkisvelkaa ja elvyttämällä. Kataisen hallitus asetti kuitenkin finanssipolitiikan tavoitteeksi velkasuhteen kääntämisen laskuun sekä valtiontalouden alijäämän rajoittamisen. Vaalikauden aikana on päätetty vähentää valtion menoja ja lisätä tuloja yhteensä noin 6,5 miljardin edestä. Näillä toimilla on vähennetty kansalaisten käytettävissä olevia tuloja sekä julkisia rahavirtoja taloudessa ja — kuten Stubb syyskuussa ymmärsi — heikennetty talouskasvua. Kiristetty, ei elvytetty.
Velkaantumisen kasvu taas johtuu ns. automaattisista vakauttajista. Se tarkoittaa, että huomioidaan suhdanteista johtuvat vaihtelut, kuten työttömyysturvamenojen kasvu työttömyyden yleistyessä ja verotulojen lasku, ja pyritään pitämään tulo- ja menotasot vakaina. Elvytystä se ei kuitenkaan ole.
Elvytys tarkoittaa kiristävästä linjasta luopumista ja julkisen kulutuksen sekä julkisinvestointien lisäämistä. Kun yksityinen sektori ei matalasuhdanteessa investoi eikä työllistä, tulee julkisen vallan käyttää keinovalikoimaansa. Investointien luomat uudet työpaikat ja verotuotot tarkoittavat valtion tuottojen kasvua ja menojen vähentymistä. Elvytys maksaa itsensä takaisin
No Comments