Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevassa keskustelussa on moneen otteeseen toistettu kahta väitettä. Ensimmäinen on, että yritykset eivät saa valikoida asiakkaitaan, vaan asikkaat valitsevat yrityksen. Toinen on, että nyt köyhäkin pääsee käymään yksityisellä puolella. Molemmat väitteet ovat harhaanjohtavia. Hallituksen kaavailema uudistus on isojen yritysten ja jo ennestään hyvin pärjäävien kansalaisten ehdoilla suunniteltu, ei köyhien ehdoilla. Suurimmat maksajat niistä valtavista riskeistä, jotka sote-uudistukseen sisältyvät, ovat lähiöiden ja syrjäseutujen pienituloiset.
Ensinnäkin, yritykset pystyvät valikoimaan asiakkaansa sijainnin kautta. Yritysten kannattaa sijoittua alueille, joissa on mahdollisimman paljon, mutta mahdollisimman vähän hoitoa tarvitsevia asiakkaita. Tukholmassa rikkaiden asuinalueella Östermalmilla on 10 terveyskeskusta, 1 julkinen ja 9 yksityistä. Pienituloisten lähiössä Rinkebyssä oli pitkään vain yksi julkinen terveyskeskus, sittemmin sinne on perustettu myös yksi yksityinen. Myös Suomessa palveluiden saavutettavuuden parantuminen tulee todennäköisesti olemaan suurinta hyvinvoivien alueilla, kun kainuulainen pienituloinen eläkeläinen tai pitkäaikaistyötön lähiössä tulee edelleen saamaan hoitonsa julkisella puolella.
Toiseksi, tämä järjestelmä ei tarkoita sitä, että työterveys tultaisiin ulottamaan kaikille pienituloisille. Sote-keskukset tulisivat tarjoamaan avoterveydenhuollon palveluita tavanomaisten sairauksien hoitoon. Pienituloiset eivät ole pääsemässä yksityisten erikoislääkäripalveluiden piiriin, elleivät he maksa siitä itse. On todennäköistä, että yksityiset sote-keskukset alkavat kauppaamaan lisäpalveluita valinnanvapauden kautta listautuneille asiakkaille. Näin syntyvät eriytyneet palvelut niille, joilla on varaa maksaa lisäpalveluista ja niille, joilla ei ole. Yhteiskunta kustantaa kaikille näkkileivän, mutta jos sen päälle haluaa voita, pitää siitä maksaa itse.
Kolmas seikka liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Niiden osuus rahoituksesta on Suomessa Pohjoismaiden korkein. Pakkoyhtiöittäminen ja – ulkoistaminen nostaa kustannuksia verrattuna nykytilanteeseen. Tästä huolimatta hallitus aikoo leikata kustannuskehitystä kolmella miljardilla vuoteen 2030 mennessä. Koska maakunnille ei tule verotusoikeutta, jää niille kaksi vaihtoehtoa säästää: leikata suoraan palveluista tai korottaa jo valmiiksi korkeita asiakasmaksuja. Se tarkoittaisi sitä, että julkisia palveluita käyttävä pienituloinen maksaa jatkossa enemmän itse palveluista kuin nyt, kun hyvätuloinen yksityisiä palveluita käyttävä maksaa jatkossa vähemmän itse kuin nyt.
Neljänneksi, toisin kuin Ruotsissa, on työterveydenhuolto Suomessa jo pitkälti järjestetty näiden yksityisten suurten firmojen kautta. Se tarkoittaa, että näillä toimijoilla on jo asiakastiedot rekisterissään. He pystyvät järjestelmän käynnistyessä heti markkinoimaan omia palveluitaan niille ihmisille, jotka jo ovat heidän asiakkainaan.
Lopuksi, tämän lisäksi yksityiset sote-keskukset tulevat ohjaamaan monenlaista ja kalliimpaa palvelua tarvitsevat potilaat maakunnille. Näillä potilailla valinnanvapaus ei tule toteutumaan samalla tavalla ja yksityiset firmat saavat mahdollisuuden siirtää suurimmat kustannukset julkisen puolen maksettavaksi.
Näistä syistä vasemmiston tavoite on saada hallitus vetämään soten pakkoyhtiöittämis- ja ulkoistamismallin takaisin. Siksi meidän viestimme kaikille suomalaisille on, että näissä kuntavaaleissa on kyse suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuudesta.
