Näissä vaaleissa on kyse suunnan valitsemisesta. Vasemmistolla on vastaukset suuriin haasteisiin, toimeentuloon, hyvinvointiin, ympäristöongelmiin ja ihmisoikeuskysymyksiin. Vasemmisto on punavihreä vaihtoehto, joka tähtää ihmisten välisen tasavertaisuuden turvaamiseen, yksittäisen ihmisen vapauden ja itsemäärämisoikeuden lisäämiseen sekä ekologisemman yhteiskuntarakenteen ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamiseen. Olen toimija, joka seisoo vankasti näiden asioiden takana ja joka haluaa uudistaa suomalaisen poliittisen toimintakulttuurin. Vaalien jälkeen kamppailut jatkuvat sekä eduskunnassa että kaduilla.
Vuosi vuoden jälkeen olen löytänyt itseni liikkeissä, jotka tähtäävät yhteiskunnallisten rakenteiden ja valtasuhteiden muuttamiseen. Olen toiminut niin puolueessa kuin autonomisissa ryhmissä, kansanliikkeissä ja kansalaisjärjestöissä. Keskustelemalla, väittelemällä ja ennen kaikkea tekemällä kovaa työtä pyrin ja tulen pyrkimään toimimaan poliittisesti oikeudenmukaisemman ja ekologisemman yhteiskunnan puolesta. Tämän haluan tehdä myös eduskunnassa. Suomalaisen poliittisen toimintakulttuurin on uudistuttava nyt.
Moni ihminen on tämän vaalikampanjan aikana tullut sanomaan minulle, että nämä vaalit tuntuvat poliittisemmilta kuin pitkään aikaisemmin. Tässä on paljon perää. Vaikka keskustelun taso on välillä jättänyt paljon parantamisen varaa, tämän vaalikampanjan aikana on puhuttu yhteiskunnan suurista kysymyksistä: tulonsiirroista, globaalista talousjärjestelmästä, energiantuotannosta, työmarkkinoista ja koulutuksesta.
Suurista kysymyksistä on syytä puhua. Näissä vaaleissa valitaan yhteiskunnallemme kehityssuunta. Oikeisto-vasemmisto-jako elää edelleen vahvana. Vaikka Suomi on noin kaksi kertaa vauraampi kuin pari vuosikymmentä sitten, viimeisten hallituskausien aikana ihmisten välistä epätasa-arvoa ja tuloeroja on kasvatettu, samaan aikaan kuin työmarkkinoilla tapahtunut murros on muuttanut työn tekemisen muotoa. Yhä useampi tekee silpputyötä vuokra- ja pätkätyösuhteissa ja työssä tekevien köyhyys on yleistynyt. Töitä tehdään ilmaiseksi ilmaisharjoitteluiden muodossa ja työpahoinvointi on laaja ongelma. Yliopistolakiuudistuksella muutettiin kriittisen ja riippumattoman yhteiskunnallisen tutkimuksen ja keskustelun perusta tekemällä yliopistot riippuvaiseksi yksityisestä rahasta. Opintotukijärjestelmään tehdyt muutokset pakottavat entuudestaan opiskelijat opiskelemaan yhä nopeammalla tahdilla sekä kontrolloiduimmin. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei ole saatu pysäytetyksi, ja Suomi on edelleen tunnettu kunnianhimoisen ilmastopolitiikan jarruttajana EU-tasolla. Energiapolitiikassa hallitus päätti lähteä kehittämään Suomen energiapolitiikka selkeästi ydinvoimaan turvaten.
Vasemmisto on aina ollut minulle selvä valinta. Punavihreän politiikan ytimessä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja tuloerojen kaventaminen, yhdistettynä kunnianhimoiseen ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan. Mutta en ole koskaan ollut niin vakuuttunut tämän punavihreän vaihtoehdon tarpeellisuudesta kuin nyt. Vasemmisto haluaa lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja ihmisten välistä tasavertaisuutta veropolitiikalla, joka perustuu progressiiviseen tuloverotukseen, niin että veroprosentti nousee maksukyvyn mukaan, sekä nostamalla pienempien etuuksien, eli perusturvan, tasoa 750 euroon. Vasemmisto on myös liike, joka tähtää ihmisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden lisäämiseen, perustulon avulla sekä työntekijöiden asemaa vahvistamalla. Vasemmisto ajaa 10 euron minimituntipalkkaa, parannuksia itsensä työllistävien ja pienyrittäjien sosiaaliturvaan sekä takuupalkkaa vuokratyöntekijöille. Lyhentämällä työaikaa pystymme jakamaan työtä useammalle ja parantamaan työssä jaksamista ja viihtymistä. Punavihreänä puolueena vasemmistoliitto haluaa vähentää ilmastopäästöjä 40% vuoteen 2020 mennessä ilmastolain avulla, ohjata maataloustuet luomutuotantoon, lopettaa turkistarhauksen ja panostaa hajautettuun uusiutuvaan energiatuotantoon ydinvoiman sijaan. Ekologinen ja ilmastoystävällinen yhteiskuntarakenne on kaikkien eduksi. Vasemmisto on myös liike, joka puolustaa vapaata koulutusta ja vapaata kulttuuria. Yliopistojen perusrahoituksen tulee olla valtion takaama, ja valtion tulee tukea taiteen- ja tieteentekijöitä parantamalla heidän toimeentuloaan ja puolustamalla vapaan taiteen- ja tieteenteon asemaa yhteiskunnassa.
Näissä vaaleissa on myös toinen rintamalinja puolueiden välissä. Vaalikeskustelussa 2011 on myös puhuttu aiheista, joiden ei enää pitäisi olla poliittisen keskustelun aiheena. Konservatiivisten puolueiden esiiinmarssin seurauksena on tehtävä valinta sellaisten puolueiden välillä, jotka joko kannattavat ihmisoikeuksien kehittämistä ja kunnioittamista tai haluavat siirtyä takaisin 30-luvulle. 2000-luvun Suomessa naisen oikeuden aborttiin, pakolaisten vastaanottamisen, homoparien tasavertaisten oikeuksien, perhe-elämän ja uskonnonvapauden turvaamisen pitää olla itsestäänselvyyksiä.
Vasemmistolle ja minulle ne ainakin ovat.
No Comments