Monelta suunnalta on esitetty syytöksiä siitä, että vasemmisto olisi nyt se taho, joka on heittämässä veronmaksajien rahoja kankkulan kaivoon Kreikan mahdollisissa velkajärjestelyissä. Tämä ei pidä paikkaansa.
Vasemmisto vastusti aikoinaan tukipakettipohjaista kriisipolitiikkaa, jolla maksettiin euromaiden veronmaksajien rahoilla keskieurooppalaisten pankkien saatavia. Kun Kreikan todellinen taloudellinen tilanne ilmeni vuonna 2010, olisi heti pitänyt toteuttaa hallittu velkajärjestely, joka olisi johtanut saksalaisten ja ranskalaisten pankkien saatavien alaskirjauksiin.
Silloin vastuu euroalueen valuvioista olisi jakaantunut tasaisemmin eri maille, ja pankit olisivat kantaneet vastuun holtittomasta luotonannostaan. Toimiessaan hallituksessa vasemmisto joutui kuitenkin hyväksymään toisen Kreikkapaketin, mikä oli näkemykseni mukaan yksi suurimmista poliittisista virheistä hallituskauden aikana.
Euroopan oikeistolaiset konservatiivi- ja demaripuolueet ajoivat tukipakettipolitiikkaa, jolla muutettiin Kreikan yksityistä velkaa julkiseksi. Kaiken lisäksi nämä samat tahot kytkivät tukipaketteihin erittäin tiukkoja vaatimuksia radikaaleista leikkauksista julkisiin menoihin.
On myös syytä muistaa, että ne poliitikot, jotka ajoivat Kreikan talouden huonoon jamaan ja sen jälkeen yrittivät peittää jälkensä tilastokikkailulla, ovat tästä samasta puolueperheestä, ei vasemmistosta. Kreikassa demareiden reilun neljän prosentin vaalikannatus puhuu puolestaan.
Leikkausten seurauksena Kreikan talous on tuhoutunut. Maan bruttokansantuote on kriisipolitiikan aikana pienentynyt 25 prosenttia ja köyhyys kasvanut räjähdysmäisesti. Työttömyysaste oli vuoden lopussa 27 prosenttia.
Maan velkasuhde on noussut, koska bruttokansantuote on supistunut rajujen leikkausten seurauksena. Tällä hetkellä Kreikan velkataakka on noin 180 prosenttia BKT:stä. Vasemmisto on johdonmukaisesti ja läpi eurokriisin tuonut esille, että raju talouskuri vain pahentaa tilannetta entuudestaan.
Leikkaukset tekevät koko ajan yhä epätodennäköisemmäksi sen, että Kreikka pystyisi maksamaan velkansa takaisin. Tästä ovat samaa mieltä hyvin merkittävä määrä varsin epävasemmistolaisia toimijoita, kuten IMF ja OECD. Silti leikkauspolitiikan tiellä on pysytty, koska oikeisto on sitä vaatinut.
Oikeistolaisen kriisipolitiikan lopputuloksena olemme tilanteessa, jossa Kreikan talous on ajettu täysin kuralle ja velkaa on todella paljon. Mitä se tarkoittaa Kreikan velanmaksukyvyn osalta?
Olen kuullut niin Olli Rehnin, Timo Soinin kuin Paavo Arhinmäenkin toteavan, että Kreikka ei tule selviämään veloistaan. Kyse ei edes ole niinkään ideologiasta, vaan realistisesta tilannearviosta. Siksi pidän myös todennäköisenä, että jonkinlaiseen velkajärjestelyyn olisi ryhdytty riippumatta siitä, mikä puolue olisi voittanut Kreikan vaalit. Sen puolesta puhuu myös se tosiasia, että maksuhuojennuksista on sovittu jo nyt.
Syrizan vaatimukset ovat kieltämättä selkeämmät ja kunnianhimoisemmat kuin muiden puolueiden, mutta laina-aikojen pidennyksistä ja korkojen leikkauksista olisi varmasti sovittu joka tapauksessa.
Mitkä ovat vaihtoehdot Kreikan osalta?
1. Grexit-vaihtoehto, jossa Kreikka jättää euroyhteistyön tai suljetaan sen ulkopuolelle. Kreikka siirtyisi omaan valuuttaan ja oman keskuspankin käyttöön. Olisi entistä epätodennäköisempää, että maa selviäisi vieraassa valuutassa olevista veloista.
Kun maalla olisi käytössä oma keskuspankki, olisi Kreikalla teoriassa myös mahdollisuus ilmoittaa jättävänsä velat maksamatta. Lopputuloksena on joka tapauksessa jonkinlainen velkojen leikkaus.
2. Alexander Stubbin ja Antti Rinteen vaihtoehto, jossa velkajärjestelyyn ei mennä ja talouskuripolitikalla jatketaan. Se on tismalleen sitä politiikkaa, mitä Kreikassa on harjoitettu koko eurokriisin aikana. Siksi odotettavissa on lisää sitä samaa, eli olematonta kasvua, korkeaa työttömyyttä ja velkataakan kasvua.
Tämän politiikan seurauksena suurin osa varteenotettavista taloustieteilijöistä pitää velkajärjestelyä ikävänä, mutta välttämättömänä. Siksi jonkinlainen velkojen leikkaus olisi edessä myös tässä mallissa. Luultavasti se tarkoittaisi lainojen maksuajan pidentämistä loputtomiin ja korkotason säätämistä nollaan. Silloin Stubb ja Rinne voivat jatkaa leikkiä, jossa he esiintyvät kovina ja ehdottomina omille äänestäjilleen, mutta lopputulos olisi saatavien osalta kuitenkin sama.
3. Syrizan ja vasemmiston vaihtoehto, jossa nyt toteutetaan velkajärjestely ja leikkausten sijaan aloitetaan talouden elvytys Kreikassa. Tässäkin mallissa veronmaksajat muissa euromaissa kärsivät taloudellisia tappioita. Mallissa kreikkalaisten kurjistaminen ei kuitenkaan jatku, ja mikäli elvytys on riittävää, vahvistaa se nopeallakin aikavälillä Kreikan velkakestävyyttä ja siten edellytyksiä selvitä jäljellä olevasta velkataakasta.
Meillä ei ole varaa olla auttamatta Kreikkaa
Kun talous kääntyy myönteiseen suuntaan Kreikassa, on sillä myönteisiä vaikutuksia talouskasvulle koko euroalueella, ja sitä kautta myös Suomen viennille. Kreikan velkajärjestelyä suurempi taloudellinen kysymys Suomelle on se, että vihdoin saadaan lisää kysyntää koko euroalueella.
Oikeisto, ei vasemmisto, on omalla politiikallaan luonut tilanteen, jossa pankkien saatavia ensin turvattiin ja jossa velkajärjestely joka tapauksessa on välttämätön. Siksi veronmaksajilla kaikissa euromaissa on erittäin perustellut syyt olla vihaisia päättäjille siitä tavasta, jolla kriisipolitiikka on hoidettu.
Toisin kuin oikeistolla, vasemmistolla on kuitenkin uskottava ohjelma tilanteen korjaamiseksi ja uuden kasvun luomiseksi. Vastuutonta politiikkaa on jatkaa nykyisellä linjalla, joka vetää koko euroalueen syvemmälle lamaan.
Vastuullista on nostaa Kreikka jaloilleen velkajärjestelyllä. Siitä on hyötyä myös meille. Kysymys ei ole siitä, etteikö meillä olisi varaa auttaa Kreikkaa, vaan siitä, että meillä ei ole varaa olla auttamatta.
No Comments