Eurooppa-projektin uudelleen arviointi

Pidempi versio Vasemmistoliiton jäsenlehdessä julkaistusta kolumnistasi

Keskustelu EU-jäsenyydestä ja rahaliitosta on tällä hetkellä vasemmiston kannalta tärkeämpi kuin koskaan. Viime vuosien aikana tehtyjen ratkaisujen kautta rahaliiton ja unionin rakenne tulee kehittymään liittovaltiomaisempaan suuntaan, ja Kataisen hallitukseen osallistuvat puolueet ovat olleet mukana hyväksymässä ratkaisut ja kehityksen suunnan. Kriisihoidon varjolla tehdyt leikkaukset, lakiuudistukset ja sopimukset vaikuttavat kansalaisyhteiskunnan sekä ay-liikkeen ja sitä kautta koko vasemmiston toimintaedellytyksiin.

On tullut aika uudelleenarvioida Eurooppa-projekti. Vasemmiston vaihtoehto ei ole kansallismielisten populistien ajama paluu vanhaan ja “kansalliseen” eikä kokoomuksen kannattama nykyinen markkinaliberaali kansainvälisyys. Toistaiseksi vasemmisto ei kuitenkaan ole onnistunut haastamaan näitä näkemyksiä julkisessa keskustelusta eurokriisin syistä ja seurauksista. Siksi vasemmiston tärkein tehtävä ja suurin haaste onkin oman kriisianalyysinsa ja ratkaisuehdotuksensa esille tuominen ja läpivieminen.

Vaikka eurokriisin taustalla on unionin sisäiset kilpailukykyepätasapainot ja rahaliiton rakenteelliset ongelmat, on oikeisto onnistunut määrittelemään sen kysymykseksi ylivelkaantumisesta ja kilpailukyvystä. Tätä on pyritty hoitamaan vaatimuksilla julkisten menojen leikkauksista, jotka ovat kohdistuneet tavallisiin ihmisiin ja palkansaajiin. Palkkojen, sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset ovat johtaneet päinvastaisiin tuloksiin kuin on haluttu ja yhteiskunnalliset ristiriidat ovat kärjistyneet.

Vasemmiston ajamat rakenteelliset uudistukset näyttävät poliittisesti mahdottomilta, vaikka ne ovat kriisin ratkaisemisen kannalta välttämättömiä. EKP:n mandaatin muuttamisen ja pankkisektorin pilkkomisen ja puhdistamisen sijaan kriisiä on hoidettu tukipaketeilla, joilla yksityinen velka on muutettu julkiseksi. Näiden tukipakettien ja leikkausten toimimattomuus tekee harjoitetusta politiikasta riskin myös suomalaisille veronmaksajille. Vaikka ihmiset protestoivat kaduilla ja kansallismielinen mieliala leviää, ihmisten kritiikkiä ja huolta vähätellään eikä kansanäänestyksiä unionin suunnasta ole järjestetty. EU:n poliittinen legitimiteetti ja sen seurauksena kannatus on pienentynyt vuosi vuodelta.

Vasemmiston tulee nyt tehdä ainakin kolme asiaa.

Ensinnäkin on vielä voimakkaammin tuotava esille omat linjaukset liittyen kriisin syihin kuin ratkaisuihinkin. Jos puolue sitoo itsensä hallituksen päätösten puolustamiseen, se johtaa vasemmistolaisen kritiikin puuttumiseen kokonaan Suomen julkisesta keskustelusta. Jos Vasemmiston ajamia rakenteellisia uudistuksia rahaliittoon ei toteuteta, on puolueen uudelleen arvioitava kantansa rahaliittoon, joka nykymuodossaan pahentaa kriisiä ja pakottaa liittovaltioon. Silloin on vähintään vaadittava kansanäänestystä Suomen EMU-jäsenyydestä.

Toiseksi Vasemmistoliiton on johdonmukaisesti ja voimakkaasti vastustettava talouskuria ja leikkauksia. Tilanteessa, jossa joka toinen nuori on työttömänä Espanjassa ja Kreikassa, ja työttömyys EU:ssa huippulukemissa, tulee panokset suunnata työllisyyden parantamiseen ja kestävän talouskasvun aikaan saamiseen. Työmarkkinapolitiikassa on myös puhuttava työsuhteiden laadusta. Nyt on erinomainen hetki vaatia ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytysten parantamista, lakisääteistä minimipalkkaa, minimitasot yritysveroille, perustuloa sekä toimia harmaata taloutta vastaan.

Kolmanneksi vasemmiston on ajettava Euroopan unionin vasemmistolaista uudistamista niin talouden kuin demokratian rakenteissa. On vaadittava Maastrichtin sopimuksen muuttamista Euroopan keskuspankin mandaatin osalta niin, että se mahdollistaa suoran rahoituksen jäsenvaltioille ja että se velvoitetaan huolehtimaan inflaation lisäksi työllisyydestä. On vaadittava pankkijärjestelmän puhdistamista ja pankkien pilkkomista, verokilpailun, veronkierron ja verosuunnittelun lopettamista, veroparatiisien sulkemista, transaktioveron käyttöönottoa sekä pääomaverotuksen harmonisointia ja nostamista kaikissa maissa. Vasemmiston on ajettava parlamentin aseman vahvistamista lakialoite- ja komission erottamisoikeuden kautta, euroopanlaajuisia vaalirahoituskattoja, sitovaa kansalaisaloitetta ja ay-liikkeen toimintaedellytysten välitöntä parantamista.

Euroopassa ratkaisuna pitää nähdä työttömien ja työntekijöiden yhteiset intressit, vaikka kriisin myötä myös heidän välinen ristiriita kärjistyy. Oleellisin epäkohta on sama kuin Suomessa: pääoma kasvaa ja kasautuu eivätkä suurituloiset ovat osallistumassa lamatalkoisiin. Ratkaisuksi on niin Suomen kuin Euroopan tasolla ajettava työn- ja tulonjaon muuttamista, lyhentämällä työaikaa ja jakamalla työtä, jyrkentämällä verotuksen progressiota ja poistamalla verovapaudet.