Minua pyydettiin Vasemmistonuorten puheenjohtajan ominaisuudessa kirjoittamaan kolumnin Suomen sotaveteraaniliiton jäsenlehteen. Mielenkiintoinen kirjoituspyyntö poiki alla olevan kolumnin:
Sota-ajan kuvauksista kirkkaimmin ovat jääneet mieleen lukiossa tunnilla vieraillut veteraani, sekä oman isoäidin tarinat, kerrottuina kesäisenä iltana kun nukuttiin samassa huoneessa isoäidin äidin mökissä.
Olen iloinen siitä, että kuulun niihin sukupolviin suomalaisista, jotka ovat saaneet henkilökohtaisesti kuulla sotaa kokeneiden ja sotineiden ihmisten omia tarinoita. Tulevat sukupolvet saavat tutustua tähän osaan Suomen historiasta vain kirjojen ja elokuvien kautta. Ihmisten omien tarinoiden kuuleminen heidän peloista ja tunteista, kokemuksista ja arjesta sodan aikana ovat paras tapa saada ihmisiä sitoutumaan rauhan aatteeseen ja rauhan edistämiseen.
Suomessa on yleistynyt sodan liiallinen ihannointi poliittisiin tarkoitusperiin. Eikö sotaveteraaniemme ja sodan aikana eläneiden perinnön kunnioittaminen tarkoita, että pitäisi ymmärtää sodan sijaan nimenomaan rauhan tärkeyttä. Aikana jolloin talouskriisi ja rajut leikkaukset johtavat luokkaristiriitojen kärjistymiseen, rasismi nostaa päätään ja ilmastokriisin ratkaisut loistavat poissaolollaan, on meillä tarvetta uudelle rauhanliikkeelle. 2000-luvulla uhat rauhaa ja vakautta vastaan ovat erilaisia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Rauhan edistämiseksi maailmanlaajuisesti Suomen tulee lopettaa asekaupan aseelliseen konfliktiin osallistuvien maiden sekä ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden maiden kanssa. Käymällä asekauppaa esimerkiksi Saudi-Arabian ja Israelin kanssa Suomi asettaa rahan rauhaa tärkeämmäksi ja tukee ihmisoikeuksia loukkaavia valtioita. 2000-luvun rauhanliikkeen on myös vaadittava kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, jotta vältytään tilanteelta jossa maan kuivuminen ja äärimmäiset sääilmiöt johtavat konflikteihin ja nälänhätään. Ilmastokriisi on yksi maailman suurimmista uhista rauhalle ja vakaudelle, ja päästöjen vähentämisessä on kiire.
Paikallistasolla pelkoa herättää lähisuhdeväkivallan lisäksi arkipäivän rasismi. 2000-luvun rauhanliikkeen tärkeimpiä tehtäviä on edistää ihmisoikeuksien toteutumista, tasavertaisuutta sekä demokratiaa. Suomen sisällä se tarkoittaa esimerkiksi sananvapautta vastaan kohdistuvien iskujen tuomitsemista ja niiden ottamista vakavasti kuten myös ihmisten riittävän perustoimeentulon turvaamista.
Aikana, jolloin yhteiskunnalliset ristiriidat ovat kärjistyneet niin Euroopassa kuin Suomessa, on entistä tärkeämpää muistaa, että sota on tila, johon mikään maa eikä mikään ihminen tulee joutua. Se tarkoittaa aina poliittisten päättäjien ja yhteiskunnallisten instituutioiden epäonnistumista, mistä seuraa aina inhimillistä kärsimystä. Veteraanien ja sodan aikana eläneiden ihmisten kokemuksista ja kertomuksista voi jokainen löytää voimaa toimia rauhan ja rauhaa edistävien muutosten aikaansaamiseksi.
No Comments