Menu
Yleinen

Yhteiskunnan voimavara elää köyhyysrajan alapuolella

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 10.8.2010

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg latasi TurunSanomissa 30.7., että korkeakouluopiskelijat huvittelevat veronmaksajien varoilla. Hänen mukaansa nuorella henkilöllä on vahvoja kannustimia pysyttäytyä opiskelijastatuksella mahdollisimman pitkään erilaisten etuuksien, mm. laadukkaiden terveyspalveluiden sekä juna-ja bussilipuista saatavien alennusten takia. Wiberg katsoo, ettei tämä ole yhteiskunnan etu. Hän myös uskoo, että opiskelijoiden lisääntyneet mielenterveysongelmat johtuvat mm. riitelystä tyttö- tai poikaystävän kanssa sekä opintojen laiminlyönnistä.

Kirjoituksesta paistaa läpi se, ettei Wiberg tunne nykyopiskelijan arkea eikä näe asioiden syy–seuraus -suhteita. Wibergin tekstistä saa myös kuvan, etteivät opiskelijat maksaisi veroja lainkaan. Opiskelijoille maksettava opintotuki jää Suomessa köyhyysrajan alle. Se on myös ennakonpidätyksen alaista tuloa. Opintotuen alhainen taso, sekä vuokra-asuntojen ja ruoan korkea hinta ovat johtaneet tilanteeseen, jossa useimpien opiskelijoiden on pakko käydä töissä pärjätäkseen.

Suhteellisen tuoreessa Minna Viuhkon opiskelijatutkimuksessa todetaan,että ”58 prosenttia opiskelijoista ilmoittaa olleensa töissä lomien aikana, ja kyselyä edeltäneen viikon aikana töissä oli käynyt 47 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ja 39 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista.”

Wiberg katsoo, että korkeakoulutetut ovat ilman muuta hyvätuloisia ja ihmettelee, miksi veronmaksajien pitäisi subventoida opiskelijoiden riiuu-reissuja. Opintotuen alhaisen tason lisäksi hän unohtaa, että opiskelijoiden työllistyminen on hyvin epävarmaa. Korkeakoulutettujen työttömyys on noussut nopeaan tahtiin. Kesäkuussa maamme työ- ja elinkeinotoimistoissa oli 25 000 työtöntä korkeasti koulutettua työnhakijaa, joista 15 000 oli valmistunut yliopistosta ja 10 000 ammattikorkeakoulusta. Korkeakoulutettujen työttömien määrä on lisääntynyt kahden vuoden aikana jopa seitsemällä tuhannella.

On totta, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Itse asiassa yliopistossa opiskelevien mielenterveyskäynnit ovat lisääntyneet 2000-luvulla koko maassa 59 prosenttia. Olisiko mahdollista, että mielenterveyspalvelujen kasvaneeseen tarpeeseen voisi tärkeänä syynä olla, parisuhdeongelmien sijaan, juuri vallitseva poliittinen suhtautuminen korkeakoulutukseen.

Opiskelijoiden niskaan kasataan yhä raskaampia suorituspaineita. Wibergin peräänkuuluttama opintoaikojen lyhentäminen on jo tapahtunut. Nykyään opinto-oikeuttakin on rajoitettu. Lisäksi viime keväänä ei kulunut viikkoakaan ilman uutisia rajuista uudistuksista, muun muassa lukukausimaksukeskustelua heräteltiin taas voimalla henkiin.

Wiberg katsoo, että Suomessa on erinomaista olla opiskelija, ja kirjoittaa, että meillä on pohdittu liian vähän sitä, mistä opiskeluaikojen venymisessä on kyse. Ensinnäkään ei ole tilastollisesti pätevää vertailla eri maiden korkeakoulututkintojen kestoja selvittämättä niiden sisällöllisiä eroja. Suomessa suoritettavat korkeakoulututkinnot usein ovat laajudeltaan ja vaativuudeltaan muita edellä.

Toisekseen katsomme, että Wibergin kirjoituksesta selvästi käy ilmi epätietoisuus opiskelijoiden toimeentulo- sekä mielenterveysongelmista. Suomessa ei tässä mielipideilmastossa tosiaankaan kannata pitää opiskelijastatuksesta kiinni yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä.

Li Andersson Puheenjohtaja Åbo Gröna Vänster

Eva-Liisa Raekallio Puheenjohtaja Turun vasemmisto-opiskelijat Avanti ry.

No Comments

    Leave a Reply