Vaalien jälkeen on ollut todella intensiivisiä ja kiireisiä päiviä. Lähdin tiistaina Brysseliin ja neuvottelen tulevien viikkojen aikana vasemmiston ryhmästä. Kuten vaalien alla sanoin, vasemmistoliitto tavoittelee uudistuksia europarlamentin vasemmistoryhmään. On tavallista eurooppalaisessa politiikassa, että ryhmissä ei ole yhtenäistä kantaa kaikissa kysymyksissä, mutta vasemmistossa yhteinen linja tulee löytyä keskeisissä periaatteissa Ukrainaan ja Venäjään liittyen.
Erityisesti pohjoismaat ovat kiinnostaneet kansainvälistä mediaa. Pohjoismaiden vaalitulokset poikkesivat nimittäin merkittävästi muiden maiden, erityisesti Saksan ja Ranskan tuloksista. Pohjoismaissa modernit punavihreät puolueet etenivät merkittävästi, kun laita- ja äärioikeisto sen sijaan sai suuria vaalitappioita.
Suomessa punavihreä vasemmistoliitto nousi 17,3% kannatuksella maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tanskassa demareista vasemmalle oleva vihreä puolue SF kohosi maan suurimmaksi puolueeksi ohi paikallisten sosiaalidemokraattien. Pienempi Enhedslisten sai sekin vaalivoiton. Yhteensä demareista vasemmalla olevien puolueiden ääniosuus oli Tanskassa 27%. Ruotsissa punavihreä Vänsterpartiet sai parhaimman vaalituloksensa 20 vuoteen ja kaksi meppiä.
Minusta tämä osoittaa, kuinka modernit punavihreät puolueet nousevat nyt todellisina poliittisina vaihtoehtoina kaikille niille äänestäjille, jotka ottavat vakavasti niin eriarvoisuuden kuin ympäristökriisien torjunnan ja vaativat niihin vaikuttavia vastauksia. Ajassa, jossa monet puolueet liikkuvat oikealle tinkien samalla niin ilmastotyöstä, ihmisoikeuksista kuin oikeusvaltiostakin, on voittomme tärkeä osoitus modernin vasemmistolaisuuden vetovoimasta.
Pohjoismaisia puolueita yhdistää vahva ote ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa, yhdistettynä perinteisiin vasemmiston teemoihin työntekijöiden oikeuksien parantamisesta ja oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Linjassa on kirkkaana myös selkeä ja johdonmukainen suhtautuminen kansainväliseen oikeuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin: seisomme niin Ukrainan kuin Palestiinan rinnalla räikeiden kansainvälisen oikeuden loukkauksia vastaan.
Toinen keskeinen huomio vaalituloksesta on laita- ja äärioikeiston selvä tappio: perussuomalaiset teki huonoimman tuloksensa 20 vuoteen ja ruotsidemokraatit sai ensimmäisen vaalitappionsa koskaan. Huomionarvoista on, että molemmissa maissa nämä puolueet ovat olleet vallassa viimeisten vuosien aikana. Molemmissa maissa äänestäjät ovat siis saaneet nähdä ja kokea, mitä laitaoikeisto tekee valtaan päästyään – ja molemmissa äänestäjät rankaisivat puolueita siitä linjasta.
Syyt ovat ilmiselvät. Suomessa perussuomalaiset ovat pettäneet miltei jokaisen vaalilupauksensa. He kampanjoivat elinkustannusten laskemisen puolesta. Valtaan päästyään he eivät ole ainoastaan epäonnistuneet tavallisten ihmisten arjen parantamisessa, vaan he ovat päätöksillään tehneet siitä suoraan huonompaa ja vaikeampaa. He toteuttivat historialliset leikkaukset pienituloisten toimeentuloon ja huikeat korostukset arvonlisäveroon. He hyökkäsivät historiallisen rajusti ay-liikettä vastaan ja heikensivät pysyvästi työehtoja. He tekivät täyskäännöksen Suomen ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Laitaoikeisto, joka kaikkialla on kampanjoinut sillä, että ilmastopolitiikka nostaa elinkustannuksia ja heikentää pienituloisten taloudellista tilannetta, osoittautui itse kaikista pahimmaksi pienituloisten taloudellisen tilanteen heikentäjäksi.
Vaalitulos pohjoismaissa on siksi tärkeä osoitus koko Euroopalle. Me olemme täällä jo nähneet ja kokeneet, mikä laitaoikeiston todellinen agenda on: kaikki muu on myytävissä, kunhan maahanmuuttopolitiikkaan tulee tiukennuksia. He eivät välitä työntekijöistä, nuorista, pienituloisista tai työttömistä. He heikentävät heidän asemaansa entuudestaan, mutta rikkaille kyllä annetaan lisää. Ihmiset tulevat näkemään minkälainen laita- ja äärioikeiston politiikka todella on – pohjoismaiden vaalitulos on ensimmäinen myrskyvaroitus.
