Vastaus Arno Kotron avoimeen kirjeeseen
Hyvä Arno Kotro,
Kiitos kirjeestäsi. Luin sen huolella ja pohdin vielä viikonlopun yli näkökulmia ja huolia joita nostit esille, samalla kun luin OKM:n perehdytysmateriaaleja uudelle ministerille.
Yhdyn moniin ajatuksiisi ja huoliisi. Istuin viimeiset neljä vuotta sivistysvaliokunnassa ja pidättelin välillä henkeäni kaikkien koulutusta koskevien uudistusten, kehittämishankkeiden ja muutosten edessä. Uudistamme koulutusta jokaisella asteella, hallitus totesi usein silloin ja muistan monta kertaa ihmetelleeni miksi kukaan ei kerro miksi pitää uudistaa. Eihän uudistaminen sinänsä voi olla itseisarvo, vaan niiden asioiden kehittäminen ja korjaaminen, jotka eivät toimi.
Ei ole mikään ihme, että muutosväsymys painaa suomalaisia kasvattajia, kun vähän joka suunnalta kohdistuuu paineita muuttaa sitä, tätä tai tuota koulutuksen sisällöissä. Paljon esitetään myös huolta siitä, että koulutusjärjestelmämme olisi kriisissä.
Itse en näe asiaa ihan yhtä kielteisesti vaan pikemminkin niin, että meillä on erittäin vankalla pohjalla oleva, perusarvoiltaan kunnossa oleva koulutusjärjestelmä, jonka vahvuuksia pitää korostaa. Kuten sinäkin Arno totesit, ei kannata korjata sitä, mikä ei ole rikki.
Haluaisin ajatella tulevaa vaalikautta aikana, jolloin vahvistamme perustaa. Annetaan opettajille ja kasvattajille työrauha samalla kun vahvistetaan koulutuksen rahoituspohjaa ja pyritään kohdentamaan muutokset niihin kohtiin, joissa on ongelmia.
Tuore hallitusohjelma tunnistaa mielestäni hyvin koulutuksen päämäärät ja tavoitteet, jotka nähdäkseni on unohdettu viime vuosina. Kirjoitat huolestasi koulutuksen alistamisesta voitontavoittelun, kapitalismin ja talouskasvun välineiksi. Voin kertoa, että olen huolissani ihan samoista asioista. Koulutus mahdollistaa sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kukoistuksen, mutta vain silloin, kun se perustuu laajaan yleissivistykseen, kriittiseen ajatteluun ja laajempaan eettiseen pohdintaan hyvästä elämästä.
Minä olen huolissani siitä, että koulutusjärjestelmämme ei enää tasaa oppilaiden perhetaustasta johtuvia eroja yhtä hyvin kuin ennen. Tämä on ollut suomalaisen julkisen ja yhteisen peruskoulujärjestelmän tärkein ja hienoin kulmakivi, ja tällä hetkellä sillä on vaikeuksia suoriutua tästä tehtävästä. Syy ei ole koulun vaan se johtuu yhteiskunnan eriarvoistumisesta, joka heijastuu myös luokkahuoneiden arkeen.
Hallitusohjelmassa lisätään pysyvää rahoitusta niin varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamiseen, opiskelijahuollon parantamiseen kuin koko toiselle asteelle. Nämä ovat kaikki päätöksiä, jotka vahvistavat koulutusjärjestelmämme perustaa ja koulutuksellista tasa-arvoa.
Olen myös huolissani nuorten pahoinvoinnista. Lukio-opiskelijat ovat stressaantuneita ja uupuneita ja ammatillisella puolella ongelmat johtavat liian usein opintojen keskeyttämisiin. Siksi pidän äärimmäisen tärkeänä, että koulutusta myös arvioidaan siitä näkökulmasta, miten se vaikuttaa nuoriin. Lukion pitäisi olla paikka, jossa ihminen hankkii yleissivistyksen joka kantaa läpi koko elämän, ei paikka jossa suorituspaineet ja huoli korkeakouluun pääsystä pakottavat päättämään mitä elämässään haluaa tehdä jo ensimmäisen lukiovuoden aikana.
Ammatillinen koulutus on yhtälailla paikka, jossa nuoret hankkivat tietoja ja taitoja koko loppuelämää varten. Sielläkin pitää olla mahdollisuus yleisten aineiden laadukkaaseen opiskeluun sekä oppimiseen ryhmässä ja opettajan kanssa. Opintopolkujen yksilöllistäminen on hieno asia, jos se tarkoittaa, että yksittäisen opiskelijan tarpeet ja toiveet huomioidaan. Mutta se ei saa tarkoittaa nuorten yksin jäämistä, siinä vaiheessa elämää kun tarvitsee niin ystäviä ja opiskelukavereita kuin aikuisia kasvattajia kehittyäkseen ja oppiakseen.
Hallitusohjelmassa olemme asettaneet Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi -otsikon alle neljä tavoitetta:
1. Koulutus- ja osaamistaso nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy
2. Lapset ja nuoret voivat hyvin
3. Koulutus rakentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia
4. Suomi on kansainvälisesti houkutteleva paikka opiskella, tutkia ja investoida
Tavoitteiden alle on koottu keinoja koko koulutuspolun näkökulmasta aivan lapsen varhaisista vuosista aina työuran aikaiseen osaamisen päivittämiseen asti. Vaikka ohjelmassa esiintyy monta kertaa verbit kehitetään, selvitetään ja arvioidaan sen lisäksi että siinä puhutaan tiekartoista ja toimenpideohjelmista, uskallan jo nyt luvata, että haluan omassa työssäni tehdä kaikkeni, että oppilaiden, opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien paineet ja stressi eivät lisäänny samalla kun nostamme koulutustasoa kokonaisuudessaan.
Siitä pääsen oppivelvollisuuden nostoon ja maksuttomaan toiseen asteeseen, jota kohtaan esität omat epäilysi.
Oppivelvollisuusiän nostossa ja maksuttomassa toisessa asteessa on kyse universalismiin perustuvan koulutusjärjestelmän laajennuksesta toisen asteen opintoihin, tilanteessa, jossa lisääntyvä koulutus on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta lähes välttämätöntä nykymaailmassa. Toisin kuin mitä julkisuudessa usein sanotaan, ei uudistuksen ensisijaisena tavoitteena ole syrjäytymisen ehkäisy, vaan suomalaisen osaamistason nosto.
Oppivelvollisuusiän nosto ei ratkaise niitä ongelmia, jotka ovat nuorten pahoinvoinnin taustalla, vaan se määrittää osaamisen vähimmäismäärän, jonka yhteiskunta edellyttää ihmisten hankkivan. Tilanteessa, jossa työmarkkinoiden muutos ja teknologinen kehitys hävittää työtehtäviä, joissa pärjää perusasteen koulutuksen varassa sekä nostaa osaamisvaatimuksia kaikissa ammateissa, on oppivelvollisuuttakin tarkasteltava uudelleen.
Toisen asteen maksuttomuus on seuraus oppivelvollisuuden laajentumisesta ja itsessään tärkeä keino koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi. Toisen asteen kustannukset ovat Suomessa muita Pohjoismaita paljon korkeampia ja tuhansien eurojen kustannukset tuntuvat monien keskipalkkaistenkin perheiden lompakoissa. Tämä vahvistaa koulutuksen luonnetta universaalina palveluna, eihän maksuttomuutta peruskoulussakaan nähdä “tulonsiirtona” hyvätuloisille.
Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä on samalla tarkoitus vahvistaa aiempaa koulutuspolkua aina varhaiskasvatuksesta lähtien. Haluamme nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta parantamalla sen laatua ja saavutettavuutta. Vahvistamme oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita kaikilla koulutusasteilla sekä parannamme varhaisten perustaitojen oppimista lisäämällä joustoa koulupolun alkupäähän.
Oppivelvollisuusuudistukseen liittyy paitsi perustaitojen vahvistaminen myös perus- ja toisen asteen nivelvaiheen koulutusten kehittäminen ja oppilaiden oikea-aikainen ja -ammatillinen tuki ja sen vahvistaminen.
Oppivelvollisuuden uudistaminen on kunnianhimoinen, mutta välttämätön uudistus. Haluan ottaa uudistuksen valmisteluun laajan joukon mukaan, jotta työ tehdään alusta asti perusteellisesti ja laadukkaasti. Hyvä Arno Kotro, jos ja kun intoa ja aikaa riittää, toivon sinulta jatkossakin palautetta.
Parhain terveisin
Li Andersson, opetusministeri
