Arvoisat puoluevaltuutetut, hyvät ystävät,
”Ihmiselämästä vieraantunutta kompurointia”
Tämä kova muotoilu hallituksen sote-projektista ei ole minun tai Antti Rinteen luonnehdinta, vaan Helsingin kokoomuslaisen pormestarin Jan Vapaavuoren kuvaus.
Kokoomuksen Elina Lepomäki taas on löytänyt sisäisen sote-vasemmistoliittolaisensa: hän on kirjoittanut siitä, kuinka “terveysmarkkinoista tulee suuryritysten temmellyskenttä” ja vaikuttanut olevan aidosti huolissaan terveysvakuutusmarkkinoiden “monopolisoitumisesta”.
Hallituksen keittämän sotesopan sakeudesta kertoo paljon se, että jopa kokoomuksen sisällä kärkipoliitikkojen rivit rakoilevat näin pahasti. On täysin kestämätöntä, että hallitus vie eteenpäin näin painavaa kritiikkiä saaneen ja näin jättimäisen uudistuksen, näin heikolla enemmistöllä. Se ei ole vastuullinen lähtökohta Suomen historian suurimmalle aluehallintouudistukselle, joka samalla myllää koko suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltoon uuteen uskoon.
Sote-uudistus on vasemmistoliitolle tämän vaalikauden tärkein kysymys. Me, tämä puolue ja puoluejohto, emme tule lepäämään ennen kuin olemme saaneet estettyä hallituksen aikeet markkinaehtoistaa sote-palvelut. Suomi tarvitsee oikeudenmukaisen sote-uudistuksen, mutta nyt meille tarjotaan valmiiksi rikkinäistä mallia, joka nostaa kustannuksia, mutta ei toteuta yhtäkään uudistukselle asetetuista tavoitteista.
Oppositio ei ole nojautunut vanhentuneisiin argumentteihin hallituksen sote-mallista. Pääviestimme on sen sijaan koko ajan ollut ollut, että yksittäisten epäkohtien muuttaminen ei valitettavasti ole muuttanut uudistuksen keskeisiä valuvikoja ja epäkohtia miltään osin.
Nyt on käynnissä Suomen lähihistorian suurin kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyse on siitä, millä periaatteella meidän kaikkien tarvitsemia ja rahoittamia hyvinvointipalveluita tuotetaan. Kyse on pohjimmiltaan siitä, kenen ehdoilla tätä yhteiskuntaa kehitetään. Etenemmekö uudistuksen kanssa siksi, että poliittisia lehmänkauppoja on vaikea perua “ja jotain on tehtävä”, vai uskallammeko viheltää tämän poliittisen pelin välissä poikki, jotta voimme rakentaa aidosti oikeudenmukaisen soten ihan kaikille.
Hyvät valtuutetut,
Valtakunnanvoudin tuoreimpien tilastojen mukaan viime vuonna 370 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Kun työssäkäyvät käyttävät työterveydenhuollon maksuttomia palveluita, joihin he pääsevät muutaman tunnin varoitusajalla, jonottavat suomalaiset pätkätyöläiset, pienyrittäjät, lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset kuntien ylläpitämiin terveyskeskuksiin.
Jonojen pituus riippuu paikkakunnasta, kuten myös se hinta, jota hoidostasi joudut maksamaan. Terveyskeskuspalveluiden käyttäjistä suurin osa kuuluu alimpiin tuloluokkiin, kun hyvätuloiset käyttävät työterveyspalveluita ja yksityisiä palveluita. OECD:n tekemässä 15 maan vertailussa vain Virossa ja Yhdysvalloissa oli Suomea suurempaa eriarvoisuutta lääkäripalveluihin pääsyssä.
Ongelmia tulee myös tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee palveluita, joita ei terveyskeskuksesta saa. Kun pitkään masentunut nuori päättää hakea apua, palvellaan häntä pahimmassa tapauksessa ensin pyytämällä odottamaan viikon aikaa terveyskeskukseen, jonka jälkeen hän ehkä pääsee lääkärin vastaanotolle, joka mahdollisesti kirjoittaa lähetteen sairaanhoitopiiriin. Sen jälkeen häntä odottaa uusi odotusaika ja uusi jono, ennen kuin hän pääsee seuraavan henkilön luokse hoidon tarpeen arviointiin.
Miksi jonot sitten ovat pitkät?
Siksi, ettei resursseja ole ohjattu terveysasemiin tarpeeksi. Tällä hetkellä terveyskeskuslääkärikäyntejä on noin 7 miljoonaa vuodessa kun niitä korkeimmillaan oli yli 10 miljoonaa noin 15 vuotta sitten. Asukaskohtaisista sote-menoista vain noin 3 % on kohdennettu terveyskeskusten vastaanottoon.
Miksi maksut sitten ovat liian korkeat?
Siksi, että suomalaisten asiakasmaksujen ja omavastuiden osuus sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta on Pohjoismaiden korkein. Täällä pienituloiset monisairaat maksavat palveluiden käytöstä suoraan, sen lisäksi että rahoitamme palveluita verovaroin. Erilliset maksukatot lääkkeistä, asiakasmaksuista ja matkoista kohoavat yhteensä lähes 1600 euroon.
Ja miksi ihmisiä sitten pompotellaan paikasta toiseen?
Siksi, että palveluiden hajauttaminen niin kuntien kuin sairaanhoitopiirien vastuulle tarkoittaa potilaan näkökulmasta pahimmillaan jonosta ja yksiköstä toiseen siirtymistä sekä alati uusia ammattilaisia, joille pitää kertoa mihin kaikkeen tarvitsee apua.
Hallituksen malli ei korjaa näitä ongelmia.
Byrokratia ja pompottelu jonosta ja ammattilaiselta toiselta ei vähene vaan voi jopa lisääntyä, kun vastuu palveluketjusta hajautetaan niin yksityisille terveyskeskuksille, maakunnan liikelaitokselle, maakunnan suoran valinnan yksikköön sekä henkilökohtaisella budjetilla ja asiakassetelillä rahoitettavien palveluiden tuottajiin.
Lisäksi hallituksen sote-matematiikka on taloudellisesti mahdoton yhtälö. Haastan taas kerran valtiontalouden tilasta yleensä niin tarkan valtiovarainministeri Petteri Orpon tuomaan edes yhden asiantuntija-arvion, joka tukisi hallituksen väitteitä kolmen miljardin säästöistä. Löydätkö edes yhden, Petteri?
Sote-kustannukset tulevat nousemaan, kun markkinat monopolisoituvat, ja syntyy alueellisiin yksityisiin monopoleihin pohjautuva järjestelmä, ei suinkaan sitä toivottua kilpailua. Yksityisille tuottajille syntyy selkeä kannustin, mahdollisuus ja lakiesityksen mukaan jopa velvoite siirtää kallista hoitoa tarvitsevat potilaat eteenpäin maakuntien hoidettavaksi. Tällaista järjestelmää ei kannata edes “patamustaksi porvariksi” itseään kutsuvat sote-asiantuntijat, saatikka sitten kukaan, joka on tutustunut edes markkinatalouden alkeisiin.
Hallituksen kapulakielisen lakiesityksen kääntäminen kansan kielelle paljastaa selvästi, että luvassa on leikkauksia palvelutarjontaan sekä asiakasmaksujen korotuksia. Kustannusten nousu ollaan ohjaamassa markkinoita hallitseville pörriäisille ja niille hyvätuloisille suomalaisille, joiden omavastuut yksityisten käytöstä alenevat. Palveluiden laatuun tai saatavuuteen tehtävistä heikennyksistä kärsivät ne tällä hetkellä julkisia palveluita käyttävät pienituloiset, joiden omavastuut nousevat nykyisestä sekä kaikki paljon palveluita tarvitsevat.
Hyvät ystävät,
Onko sitten niin, että palveluiden markkinaehtoistamisesta luopuminen kaataisi koko soten? Ei tietenkään. Jos näin käy, on vastuu ja syy vain ja ainoastaan kokoomuksen. Kokoomukselle palveluiden markkinaehtoistaminen on tärkeämpi tavoite, kun sote-uudistuksen aikaansaaminen.
Vasemmistoliiton malli olisi nopeammin toteutettavissa kuin hallituksen vaihtoehto. Maakuntahallinnon varaan rakentuvaan soteen ei sisälly EU-oikeudellisia riskejä eikä riskejä kustannusten nousulle.
Vasemmiston mallissa myös toteutuu soten alkuperäiset tavoitteet. Maakunnan järjestämä ja pääosin tuottama sote mahdollistaisi esimerkiksi mielenterveyspalveluiden jalkauttamista terveyskeskuksiin. Se mahdollistaisi perheille suunnattujen palveluiden kokoamista perhekeskuksiin, sosiaalityön ja terveydenhuollon tarjoamista samoissa yksiköissä sekä resurssien ohjaamisen erikoissairaanhoidosta terveyskeskusten jonojen lyhentämiseen.
Me haluamme lisätä potilaiden ja asiakkaiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta. Se on mahdollista järjestelmässä, jossa maakunnilla on verotusoikeus ja ne tuottavat pääosan palveluista.
On kaksi keskeistä ehtoa, jota uudistukselle pitää asettaa, jotta palveluiden leikkauspaineelta vältyttäisiin. Ensimmäinen niistä on maakuntien verotusoikeus. Ilman sitä maakunnille ei tule aitoa taloudellista itsehallintoa, ja maakuntavaltuutettujen tehtäväksi jää vain hallinnoida valtion asettaman tiukan budjettirajoitteen raamissa.
Toinen on asiakasmaksujen alentaminen. Sote-uudistuksen lopputuloksena ei voi olla tilanne, jossa asiakasmaksut nousevat tai edes pysyvät samalla tasolla.
Asiakasmaksulainsäädännön uudistus tulee toteuttaa ja valmistella samassa aikataulussa kuin sote-uudistuksen uudelleenvalmistelu. Asiakasmaksulainsäädännön uudistuksen tavoitteena tulee olla eri maksukattojen yhtenäistäminen sekä asiakasmaksujen osuuden pienentäminen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta. Vaadimme yhtä yhtenäistä, 760 euron suuruista, vuosittaista maksukattoa, jotta ihmisillä on todellisuudessa olisi varaa sekä hakea hoitoa että hankkia tarvitsemansa lääkkeet.
Hyvät ystävät,
Tämän viikon kyselytunnilla ministeri Annika Saarikko totesi, ettei perusturvan taso ole oleellinen eriarvoisuuden vähentämiselle. On todella irvokasta, että korkeaa palkkaa saavat ministerit kertovat Suomen köyhille, ettei raha ole oleellista eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Toinen tuore esimerkki hallituksen ajattelumallista on tällä viikolla julkaistu Juho Saaren työryhmän toimenpidepaketti eriarvoisuuden vähentämiseksi. Raportti itsessään sisältää monia perusteltuja esityksiä. Ongelmana kuitenkin on, että hallitus nyt haluaa paikata eriarvoisuutta kasvattavia leikkauksiaan laittamatta senttiäkään rahaa eriarvoisuuden vähentämiseen. Tähän taikatemppuun tuskin hallitus itsekään uskoo.
Irvokasta tästä tekee erityisesti se, että samainen hallitus, on aikaisemmin löytänyt 1,5 miljardia euroa budjetista löysää hyvätuloisten verokevennyksiin. Tämä hallitus on leikannut koulutuksesta ja pienituloisilta lähes neljän miljardin edestä ja nyt se osoittaa kokonaiset NOLLA EUROA eriarvoisuuden vähentämiseen. Jos tyhjästä nyhjäisee, ei voi odottaa saavansa kovin kunnianhimoista tulosta aikaiseksi.
Hyvät ystävät,
Jää meidän tehtäväksemme irrottaa suomalainen päätöksenteko siitä henkisestä taantumasta, johon se on jäänyt jumiin. Viime vaaleissa puolueet kisasivat siitä, kenen leikkauslista oli pisin. Nykyinen hallitus on kuvannut rajuja leikkauksia “uudistuksiksi”, eikä strateginen hallitusohjelma ole millään tavalla toiminut yhteiskuntaa muuttavana voimana. Tällekin on yksinkertainen selitys: kärkihankkeiden rahoitus on ollut pienempi kuin tehdyt leikkaukset. Olemme vasemmistoliitossa taistelleet jokaista eriarvoistavaa leikkausta vastaan kaikin mahdollisin keinoin, mutta kritiikkiin ei ole saatu vastakaikua. Seuraava ja ainoa askel kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa on punavihreä hallitus, joka muuttaa koko tämän politiikan karun suunnan.
Hyvät ystävät,
Me olemme se asiantuntijapuolue, joka muuttaa tämän yhteiskunnan tulevaisuuden suunnan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa nostamme leikkauslistojen sijaan kaksi tulevaisuusteemaa eduskuntavaalikeskustelujen kärkeen: työn murros ja eriarvoisuuden vähentäminen. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa ja ratkaisuja, joilla yhteiskunnan rakenteita muutetaan vastaamaan nykypäivää, ja joilla turvataan tasa-arvo, hyvinvointi ja yhdenvertaisuus kaikille.
Vaikka työn murrosta käsitellään tulevaisuusselontekojen ja linjapuheiden yhteydessä, ovat käytännön poliittiset toimet yleensä olleet näiden kehityssuuntien kanssa täysin ristiriidassa. Aktiivimallin kaltaiset ratkaisut vain heikentävät työttömyysturvaa, lisäävät byrokratiaa ja aiheuttavat entistä enemmän epävarmuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus perustui vanhempien kategoriseen jaotteluun työttömiin tai työllisiin, eikä ollenkaan huomioinut sitä, että nykyään ihmiset liikkuvat näiden kategorioiden välissä jatkuvasti.
Seuraavan, sen punavihreän, hallituksen keskeisimpiä tehtäviä on ratkaisujen esittäminen työn murroksen aiheuttamiin tarpeisiin. Seuraavassa hallituksessa pyrimme vähentämään sosiaaliturvan vastikkeellisuutta luopumalla työvoimapoliittisista karensseista ja yhdenmukaistamaan perusturvaetuudet samalla korottaen niiden tasoa. Palkkaerojen kasvu on estettävissä lakisääteisellä vähimmäispalkalla sekä matalapalkka-aloille suunnatuilla tasa-arvoerillä. Haluamme toimivan perustulon ja kansallista tulorekisteriä on hyödynnettävä sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhteensovittamiseksi reaaliaikaisesti.
Yhteiskuntamme toinen suuri tulevaisuuden kohtalonkysymys on eriarvoisuuden kasvu. Seuraavissa hallitusneuvotteluissa eriarvoisuuden vähentäminen on otettava koko vaalikauden mittaiseksi läpileikkaavaksi teemaksi. Tarvitaan perusturvan kehittämistä perustulon suuntaan sekä yleisen perusturvan tason nostoa köyhyyden vähentämiseksi. Verotusratkaisuissa on otettava tavoitteeksi tuloerojen kaventaminen.
Kun kampanjoin Vasemmistonuorten puheenjohtajana perustulon käyttöönoton puolesta, saimme usein kuulla kuinka vaatimus on täysin epärealistinen: kuulimme useita piikkejä siitä, kuinka vasemmisto muka uskoo, että raha tulee taikaseinästä. Nyt tätä täysin absurdiksi leimattua ideaa kuitenkin kokeillaan, ja perustulosta on tullut yksi varteenotettava vaihtoehto sosiaaliturvan kehittämiseksi.
Joten miksi lopettaa paremman tulevaisuuden rakentaminen tähän? Seuraavissa eduskuntavaaleissa tulemme esittämään lyhyemmän työajan kokeilun käynnistämistä. Työajan palkaton pidentäminen on menneisyyden työmarkkinapolitiikkaa, sen sijaan meidän tulee rakentaa malleja, joilla ihmisten työssäjaksamista ja työhyvinvointia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista voidaan helpottaa. Työajan lyhentäminen on siihen oiva väline.
Nyt on suunnanmuutoksen aika.
