Tänään eduskunnan lähetekeskustelussa oli hallituksen esitys subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Sivistysvaliokunnassa käsittelemme tänä syksynä valtavasti huonoja leikkauspäätöksiä. Vaikka leikkausten arvottaminen on vähän typerää, on silti pakko todetta, että varhaiskasvatukseen tehtävät heikennykset ovat todennäköisesti kaikista leikkauspäätöksistä kaikista lyhytnäköisin ja haitallisin. Pelkään pahoin, että juuri varhaiskasvatukseen tehtävät rajaukset ja leikkaukset ovat ne, joiden kohdalla ensimmäisinä tullaan toteamaan, että tehtiin merkittävä virhe. Kuten Sixten Korkman lokakuun alussa kolumnissaan totesi, on tämä yksinkertaisesti tyhmä päätös.
Mitkä sitten ovat subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen suurimmat ongelmat?
- Se on lyhytnäköistä
Viime aikoina on julkisuuteen tullut yhä enemmän tutkimustietoa siitä, kuinka varhaiskasvatus on yksi kannattavimmista hyvinvointi-investoinneista jonka yhteiskunta voi tehdä. Jokainen varhaiskasvatukseen panostettu euro maksaa OECD:n mukaan itsensä takaisin seitsenkertaisesti.
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on ollut Suomen nais- ja tasa-arvoliikkeen keskeisimpiä vaatimuksia. 90-luvulta lähtien Suomessa kaikilla lapsilla on ollut yhtäläinen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Vuosikymmenten varrella myös ymmärrys varhaiskasvatuksen merkityksestä ja roolista on muuttunut. Päivähoidossa on kyse tavoitteellisesta kasvatustyöstä, jonka kautta halutaan kehittää lasten vuorovaikutustaitoja ja esimerkiksi kieliosaamista. Varhaiskasvatuksessa ei ole kyse pelkästään “hoivasta” vanhempien työnteon mahdollistamiseksi, vaan lapsille kuuluvasta oikeudesta ja pedagogisesta kokonaisuudesta. Tämän kasvatustyön kannalta on merkitystä, onko päivähoito 20 vai 40 tuntia. Lasten sosiaaliset suhteet kärsivät, kun he joutuvat vaihtamaan ryhmää tai lähtemään pois kesken päivän.
- Se kohdistuu jo valmiiksi vaikeassa asemassa oleviin lapsiin
Rajaamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta puolipäiväiseksi niiden lasten kohdalla, jonka vanhemmat ovat työttöminä tai hoitovapaalla, tulee tämä rajaus kohdistumaan hyvin moneen sellaiseen lapseen, joka hyötyisi kaikista eniten varhaiskasvatuksesta. Rajaus tulee esimerkiksi koskemaan monia maahanmuuttajataustaisia perheitä. On todella ristiriitaista puhua kotouttamisen ja kielen osaamisen edistämisestä, jos samaan aikaan tehdään näiden tavoitteiden kanssa täysin ristiriidassa olevia päätöksiä.
On myös ristiriitaista puhua työllisyyden edistämisestä, jos samaan aikaan tehdään linjauksia, jotka hyvinkin voivat vaikeuttaa monien vanhempien työnhakua. On surullista, että maan hallitus perustaa lainsäädäntöä vanhentuneisiin ennakkoluuloihin työttömien arjesta ja ajankäytöstä.
Tämän lisäksi hallituksen esitys kokopäivähoidon mahdollistamisesta “jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista” eriarvoistaa perheitä ja luo varhaiskasvatukseen sellaisia leimaavia piirteitä, joista muuten on pyritty eroon perheille suunnattujen matalan kynnyksen palveluiden osalta. Jatkossa tiettyjen perheiden pitää erikseen anoa ja perustella tarvetta kokopäivähoitoon. Tehtävä tarveharkinta todennäköisesti vaihtelisi alueittain. Tämä lisää eriarvoisuutta ja tulee hyvin todennäköisesti kasvattamaan kynnystä anoa kokopäiväpaikkaa juuri niiden perheiden kohdalla, jotka eniten hyötyisivät siitä. Hallituksen esityksen mukaan kunta voi pyytää selvitystä tai jopa muilta viranomaisilta saatuja lisäselvityksiä tai asiantuntijalausuntoja. Millä tavalla tällainen hallinnollinen menetelmä on lapsen edun mukainen?
Lapsiasiainvaltuutettu toteaa omassa kannanotossaan, että “eriarvoisuutta voi lisätä myös se, että kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden saaminen perustuu laajaan ja väljään tarveharkintaan, jota säännellään erittäin niukasti. On mahdollista, että asiantuntijalausuntojen toimittaminen muodostuu pääsäännöksi. Erilaisten selvitysten ja lausuntojen hankkiminen voi olla erityisen hankalaa juuri niille perheille, joiden lapset eniten hyötyisivät kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta.” On mahdollista, että perheet leimautumisen pelossa jättävät hakematta kokopäiväistä varhaiskasvatusoikeutta tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden perusteella. Näin heikoimmassa asemassa olevat lapset ja perheet jäisivät vaille kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tukea.
3. Säästöt saattavat olla olemattomat
Hallituksen arviot tästä merkittävästä lasten hyvinvointiin vaikuttavasta rajauksesta perustellaan arvioilla säästöistä, jotka perustuvat vuonna 2004 selvitettyihin tietoihin. Mitään varmaa tietoa saatavista säästöistä ei toisin sanoen ole. Kuntaliiton arvio rajauksesta saatavista säästöistä ovat noin puolet siitä, mitä ministeriö arvioi. Sen sijaan, että nojaudutaan sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2004 julkaisemaan selvitykseen kotona olevien vanhempien lasten päivähoitotilanteesta olisi nykytilannetta pitänyt selvittää kunnolla ennen lakiesityksen antamista. Tämän lisäksi on hyvin mahdollista, että toimenpiteet johtavat kasvaviin kustannuksiin lastensuojelun puolella.
4. Käytännön vaikeudet
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen rakentuu myös hyvin vanhanaikaiseen käsitykseen vakituisesta kokoaikatyöstä kaikkia vanhempia koskevana normina. Niin työ kuin työmarkkinat ovat kuitenkin jatkuvassa murroksessa. Elämäntilanteet voivat vaihtua nopeallakin aikavälillä ja yhä useampi tekee työtä epäsäännöllisinä aikoina. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus voi esimerkiksi tuottaa merkittäviä ongelmia esimerkiksi keikkatyötä tekeville vanhemmille, joiden työvuorot ja työajat muuttuvat.
Mikäli rajaus tehdään, tuottaa se merkittävästi uutta hallinnollista työtä niin vanhemmille kuin varhaiskasvatuksen ja kuntien ammattilaisille, jotka jatkuvasti joutuvat ilmoittamaan ja seuraamaan työtilanteen muuttumista. Lapsille tämä tarkoittaa päiväkotirutiinien jatkuvaa muuttumista sekä mahdollisesti myös ryhmien vaihtamista.
5. Lopuksi: varhaiskasvatuksen laatua ollaan muutenkin heikentämässä
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen lisäksi varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ollaan suurentamassa muutamalla henkilöstömitoitusta. Tämä muutos tulee kasvattamaan varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja, lisäämään työttömyyttä ja siten heikentää varhaiskasvatuksen laatua kaikkien lasten kohdalla. Ryhmäkokojen suhteen ongelmia tulevat aiheuttamaan myös hallituksen linjaukset siitä, että osa-aikahoitoa voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla, joko 4 tuntia päivässä tai pidemmillä päivillä esimerkiksi kolme päivää viikosta, sekä siitä, että osa-aikahoitoon siirtyvillä lapsilla säilyisi oikeus samaan hoitopaikkaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoidossa voi olla yhtä aikaa kahdella eri tavalla osa-aikahoidossa olevia sekä kokoaikahoidossa olevia lapsia.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, yhdistettynä ryhmien kokojen kasvattamiseen, tulee sekä heikentämään varhaiskasvatuksen laatua kaikkien lasten kohdalla, että lisäämään yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Meidän tulisi tietää paremmin.
Vasemmistoliitto on aloittanut ”Älä varasta lapsilta”-nimisen kampanjan laadukkaan varhaiskasvatuksen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Kampanjaan voi tutustua täällä: http://www.vasemmisto.fi/paivahoito/
Tervetuloa mukaan toimimaan!
