Hallitus on päättänyt asettaa EU/ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lukukausimaksut, päätös jota käsitellään eduskunnan täysistunnossa tänään 3.11. Ennen kuin ulkomaalaisille suunnatut maksut ovat edes ehtineet eduskunnan käsiteltäväksi, ehtii Kelan tutkimusjohtaja nostaa esille ehdotuksen suomalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista.
Hallituspuolueet haluavat sinnikkäästi lähteä maksullisen koulutuksen tielle, vaikka EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista on huonoja kokemuksia muista Pohjoismaista, eikä opetus- ja kulttuuriministeriön vuosina 2010-2014 järjestämästä lukukausimaksukokeilusta voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, jotka puoltaisivat maksujen vakinaistamista.
Vaikka tutkittua tietoa lukukausimaksujen hyödyistä on vaikea löytää, maksujen sanotaan lisäävän suomalaisten yliopistojen houkuttelevuutta ja tuovan korkeakouluille lisärahoitusta. Esittelen seuraavaksi kolme argumenttia lukukausimaksuja vastaan, jotka osoittavat edellämainitut maksuja puolustavat argumentit myyteiksi ja luettelee maksujen haitallisia seurauksia.
- Lukukausimaksut eivät tuo lisärahoitusta korkeakouluille tai valtiolle
EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevia maksavia opiskelijoita tulee olemaan vähän ja houkutellakseen heitä lainkaan korkeakoulujen tulisi perustaa apurahajärjestelmiä, kuten muut maksuja perivät maat ovat kehittäneet. Marginaaliseksi jäävät tulot tulevat näin ollen vain kiertämään apurahoiksi sekä maksu- ja apurahajärjestelmän hallintoon. Lisäksi korkeakoulut joutuvat panostamaan koulutusohjelmien markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin aivan uudella tavalla maksullisuuden johdosta. Lukukausimaksujen tuomat kustannukset ovat havaittu muissa Pohjoismaissa maksujen käyttöönoton jälkeen.
Tanska on kehittänyt apurahajärjestelmän kansainvälisille opiskelijoille, jossa rahaa apurahoihin on varattu saman verran jonka valtio laskee säästävänsä lukukausimaksujen myötä. Yliopistot kokevat kuitenkin apurahoja varten varatun rahoituksen olevan liian pientä pystyäkseen kilpailemaan koulutusmarkkinoilla. Valtio maksoi apurahoja noin 5 miljoonan dollarin edestä vuonna 2006, summaa on vuoteen 2011 mennessä korotettu 14 miljoonaan dollariin.
Lukukausimaksupäätöksen jälkeen Ruotsi on tuplannut koulutuksen markkinointibudjetin ja valtio maksaa noin 28 miljoonaa dollaria vuodessa apurahoja kansainvälisille opiskelijoille.
Lukukausimaksut eivät ole keino edistää koulutusvientiä. Tilauskoulutuksen laajentaminen sekä maksuttoman tutkintokoulutuksen opiskelijamäärän kasvattaminen olisivat parempia keinoja kasvattaa suomalaisen koulutuksen mainetta sekä saada vero- ja vientituloja.
- Lukukausimaksut eriarvoistavat opiskelijoita keskenään
Lukukausimaksut, koskivat ne vain EU/ETA-maiden ulkopuolisia opiskelijoita tai kaikkia korkeakoulussa opiskelevia, asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan keskenään. Lukukausimaksut sekä EU/ETA-maiden ulkopuolisille hakijoille asetetut hakijamaksut nostavat useiden maiden kansalaisten kynnystä hakea ja tulevat yksipuolistamaan suomalaisiin korkeakouluihin saapuvia kansallisuuksia. Tämä on ristiriidassa Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategian kanssa, jonka määränpäänä on kansainvälisten opiskelijoiden määrän ja lähtömaiden moninaisuuden lisääminen. Lukukausimaksut asettavat aina opiskelijat eri asemaan keskenään varallisuudesta riippuen.
Saksassa noin neljännes toisen asteen päättäneistä opiskelijoista eivät jatka korkeakouluun. Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan 77 prosenttia kokivat taloudelliset syyt esteenä korkeakouluopinnoille, 73 prosenttia pelkäsivät opintolainan ottamista ja 69 prosenttia ilmoittivat, ettei heillä ole varaa lukukausimaksuihin.
Suomessa korkeakoulutus periytyy jo ilman lukukausimaksuja. Korkeakoulutettujen vanhempien lapset ovat edelleen yliedustettuina korkeakouluissa. Nyt esitetään lukukausimaksuja EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille, mutta ei pidä sulkea silmiään mahdollisuudelta, että ne ajan myötä ulottuisi myös kotimaisiin opiskelijoihin, kuten Kelan tutkimusjohtaja Olli Kangas on esittänyt. Korkeakoulutuksen periytymisen tasaamiseksi parhaat keinot ovatkuitenkin yhtenäinen laadukas peruskoulu sekä maksuton koulutus.
Pohjoismaisten kokemusten perusteella voimme olettaa, että kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä romahtaa lukukausimaksujen myötä. On todennäköistä, että jatkossa kansainvälisyys keskittyy pääkaupunkiseudun korkeakouluihin, etenkin yliopistoihin. Tämä heikentäisi koulutuksen alueellista tasa-arvoa. Iso-Britanniassa on todettu, että etäisyys pääkaupunkiin ja korkeakoulun tunnettavuus vaikuttavat kansainvälisten opiskelijoiden hakijamäärään.
- Lukukausimaksut vähentävät korkeakoulujen kansainvälistymistä ja heikentävät täten koulutuksen laatua
Ruotsi otti lukukausimaksut käyttöön ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille vuonna 2011, jonka seurauksena ETA-alueen ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden määrä romahti 79 prosenttia (lukuvuonna 2010-2011 oli 8226 opiskelijaa, vuonna 2011-2012 enää 1722). Kokonaisuudessaan kansainvälisten opiskelijoiden määrä laski kolmanneksella.
Tanska otti lukukausimaksut käyttöön ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille vuonna 2006, jonka seurauksena ETA-alueen ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden määrä romahti 35 prosenttia (lukuvuonna 2005-2006 opiskelijoita oli 1528, lukuvuonna 2006-2007 enää 995).
Pakollisten maksujen johdosta useampi koulutusohjelma joutuu lakkautusuhan alle, vähentyneen opiskelijamäärän johdosta. Näin tulee käymään etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevissa korkeakouluissa ja vahingoittaa täten koko seudun kansainvälistymistä.
Kansainvälinen korkeakouluympäristö on vaatimus sekä tutkimuksen ja opetuksen laadun kehittämiseksi, mutta myös avain opiskelijoille menestyä myöhemmässä työelämässä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta vaihto-opintoihin tai työharjoitteluun ulkomailla, joten korkeakoulujen on panostettava myös niin kutsuttuun kotikansainvälistymiseen. Kotikansainvälistyminen edistää kielitaitoa, kulttuurien välistä viestintää ja kansainvälisiä verkostoja.
Jos hallitusta todella kiinnostaisi suomalaisen korkeakoulutuksen laadun ja houkuttelevuuden parantaminen, se ei leikkaisi koulutuksesta, kasvatuksesta ja tutkimuksesta. Ainoa mitä lukukausimaksuilla saavutetaan, on koulutuksen kaupallistuminen.
