Me emme halua enää lisää keppejä teiltä

Kolumni julkaistu Kansan Uutisissa 12.11

Yksi hallituskauden tärkeimmistä hankkeista on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Tällainen käsite itsessään herättää jo monia kysymyksiä. Millä tavalla julkinen valta voi toimia sitouttaakseen ihmisiä yhteiskuntaan kunnon kansalaisina? Miten ja kuka saa määritellä, mitä nuoret tarvitsevat, puhumattakaan siitä, mitä he haluavat?

Suomalainen nuorisopolitiikka perustuu liian usein ylhäältäpäin ohjaamiseen ja nuoria koskeviin erityistoimenpiteisiin. Nuoresta tehdään kohde, johon toimenpiteitä suunnataan, ja liian harvoin subjekti, joka saisi itse päättää ja valita tekemisistään. Tällaisen nuorisopoliittisen ajattelun mukaan nuoret eivät tiedä, mikä heille itselleen on parasta.

Nuorisotakuun toteuttamisesta vastaa nyt ryhmä virkamiehiä, joille syrjäytyminen määräytyy tilastojen perusteella. Taustalla on myös kysymys siitä, miten kunnon kansalaisuus määritellään. Erityisen suureksi ongelmaksi määritellään kouluttautumattomat ja työttömät nuoret, joita pitää auttaa saamaan elämänsä takaisin raiteille.

Syrjäytyneistä nuorista on Suomessa puhuttu niin paljon, että sana on lähes mystifioitu. Syrjäytetyt ihmiset pääsevät kuitenkin harvoin itse kertomaan ääneen, mitä syrjäytyneisyys heille itselleen tarkoittaa, ja miten heidän arkea heidän mielestään tulisi parantaa. Sellaiset tarinat puuttuvat, joissa kerrotaan miltä arki näyttää tilastojen ulkopuolella tai numerona väärässä tilastossa.

Nuorisotakuulla halutaan selvästi hyvää. On myös selvää, että nuorisotakuu on huomattavasti parempi toimenpide kuin esimerkiksi pakkohakujärjestelmä tai Lex Soininvaara viime hallituskaudelta. Niillä toimenpiteillä haluttiin ohjata nuoria tekemään “oikeita ratkaisuja” uhkaamalla heitä köyhyydellä.

Yhteiskuntatakuusta ei kuitenkaan saa tulla tapaa pakottaa nuoria pois ”syrjäytymisvaarasta” tukien menettämisen uhalla tai tapaa siirtää nuoria yhdestä tilastosta toiseen. Yhteiskuntatakuusta ei myöskään saa lisätä nuorten tekemää ilmaistyötä työharjoitteluiden muodossa. Myös nuorella on oikeus asianmukaiseen palkkaan tehdystä työstä, olkoon syrjäytetty tai ei.

Vasemmistolainen malli yhteiskuntatakuusta painottaa nuorten toimeentulon turvaamista ja nuorten valinnanvapauden lisäämistä. Nuorten asemaa ei paranneta laittamalla nuoria mihin tahansa töihin, vaan tarjoamalla mahdollisuus opiskeluun, oikeaan työhön ja taattuun toimeentuloon.

Sen puitteissa puututtaisiin nuorten asunnottomuuteen ja asunto-ongelmiin asuntotakuulla, eli takaamalla jokaisen pääsy edulliseen vuokra-asuntoon, sekä varmistettaisiin kaikkien pääsy julkisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden piiriin tarvittavan nopeasti.

Vasemmistolainen yhteiskuntatakuu turvaisi nuorten ja kaikkien muidenkin oikeuden toimeentuloon perustulon avulla. Perustulo antaisi nuorille valinnanvaraa toteuttaa omia vahvuuksiaan esimerkiksi opiskelun, työssäkäynnin ja yrittämisen saralla ilman että heitä pakotetaan pelkiksi tilastoiksi hienommasta nuorisopolitiikasta.