Parempaa perusturvaa – kohti perustuloa

Perustulo on kulkenut mielenkiintoisen matkan vasemmistolaisten ulkoparlamentaaristen liikkeiden radikaalista vaatimuksesta avaukseen, jonka kokeilemista nyt kaavaillaan kirjoitettavaksi seuraavaan hallitusohjelmaan. Mitä laajemmaksi perustulon kannatus muuttuu, sitä tärkeämpää on linjata, mitä perustulolla tarkoitetaan ja minkälaiset vaikutukset sillä haetaan.

Vasemmiston perusturva- ja perustulolinjaukset lähtevät niin työmarkkinoilla tapahtuneista muutoksista kuin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmista. Vaikka valtaosa työssäkäyvistä Suomessa työskentelee edelleen vakituisissa kokoaikaisissa työsuhteissa, on muunlaisissa työsuhteissa työskentelevien määrän arvioitu olevan jo noin miljoona. Se on enemmän kuin kolmasosa koko työvoimasta. Muutokset työmarkkinoilla ovat johtaneet ajautumiseen silpputyömarkkinoihin: Ihmiset työskentelevät määräaikaisissa, osa-aikaisissa, vuokratyösuhteissa sekä itsensä työllistäjinä. Joillekin tämä muutos on ollut positiivinen, sillä työtehtävän, -paikan ja -yhteisön vaihtuminen takaa jatkuvan henkilökohtaisen oppimisen ja kehittymisen, ja moni haluaakin mieluummin työskennellä itsenäisesti kuin jonkun alaisuudessa. Toisaalta tämä rakennemuutos on kuitenkin tuonut epävarmuuden pysyväksi yhteiskunnalliseksi piirteeksi – ja läpileikkaavaksi sellaiseksi. Silpputyömarkkinat tarkoittavat toimeentulon epävarmuutta, kun työsuhteen jatkosta ei ole varmaa tietoa. Sama epävarmuus näkyy myös määräaikaisten ja vuokratyöläisten arjessa, kun omasta työpaikasta tai edes työtunneista ei ole varmuutta. Toisaalta tämä epävarmuus on talouden ja työmarkkinoiden kansainvälistyessä tullut pysyväksi piirteeksi myös teollisuuteen.

Nykyistä sosiaaliturvajärjestelmäämme ei ole moniltakaan osin rakennettu vastaamaan tätä muutosta. Järjestelmä on liian pirstaloitunut ja monimutkainen. Tilkkutäkkimäinen kokoelma erilaisia etuuksia ja niiden eri ehtoja on johtanut tilanteeseen, jossa moni ei edes hae tai saa sitä taloudellista turvaa, johon olisi oikeutettu. Varovaisten arvioiden mukaan noin puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää hakematta tukea. Asiantuntijoiden mukaan syynä on todennäköisesti tiedonpuute ja/tai haluttomuus käydä läpi sitä paperisotaa, jota tuen saanti edellyttää. Perusturvan taso on myös liian alhainen, ja se on johtanut monen pitkäaikaistyöttömän köyhtymiseen.

Nykyinen järjestelmä on rakennettu niin, että työttömän ei kannata ottaa vastaan muuta kuin kokoaikaisen työpaikan. Harva pystyy ottamaan vastaan lyhytaikaisempia ja keikkaluontoisia töitä oman tulotason kohentamiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi tukien menettämisen uhalla. Hyvä esimerkki järjestelmän pirstaleisuudesta on tämän hallituskauden aikana tehty päätös työmarkkinatuen suojaosasta, joka antaa työttömälle mahdollisuuden tienata 300 euron edestä ilman, että tällä on vaikutusta työmarkkinatuen suuruuteen. Muutos on sinänsä oikeansuuntainen, mutta koska toimeentulotuen osalta vastaavasta ei sovittu, työttömät, jotka elävät sekä työmarkkina- että toimeentulotuen varassa, eivät hyödy suoja-osan suomasta mahdollisuudesta tienata hiukan lisää.

Riippumatta siitä, edetäänkö kohti perustulon käyttöönottoa vai ei, on olemassa paljon uudistuksia ja parannuksia, joita tulee tehdä nykyisen perusturvan kehittämiseksi. Perusturvaa tulee yhtenäistää nostamalla eri etuudet samalle tasolle ja perusturvan taso korottaa nykyisestä. Kaikki nämä uudistukset kehittäisivät perusturvaa perustulon suuntaan. Pitkän aikavälin tavoitteena kannatan perustuloa, joka tarkoittaa jokaiselle Suomessa pysyvästi asuvalle kerran kuukaudessa automaattisesti maksettavaa vastikkeetonta ja verotonta rahaa. Vasemmiston ajama perustulo tähtää huomattavasti laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen kuin pelkkään sosiaaliturvan järkevöittämiseen tai työnteon mahdollistamiseen.

Riittävän toimeentulon takaava perustulo määrittelee uudelleen sen, mikä on ihmisten minimitoimeentulo. Se haastaa nykyisen tulonjakopolitiikan, joka sallii rikkaiden rikastumisen ja köyhien elämisen minimitoimeentulolla, mikä vie heiltä edellytykset täysivaltaiseen yhteiskunnalliseen toimijuuteen. Perustulon tarkoituksena ei ole myöskään “kannustaa” mihin tahansa töihin millä tahansa työehdoilla. Päinvastoin, turvattu toimeentulo saattaa mahdollistaa myös liian huonoista tai laittomista työehdoista kieltäytymisen. Perustulon ensisijaisena tavoitteena tulee olla perusturvan varassa elävien ihmisten toimeentulon parantaminen, tuloerojen kaventaminen ja jokaisen sitä tarvitsevan toimeentulon takaaminen nykyistä paremmin. Siksi perustulon taso tulee määrittää niin, ettei se laske perusturvan tasoa nykyisestä. Erityisesti perustulo takaisi turvatun vähimmäistoimeentulon yrittäjille, freelancereille ja taiteilijoille.

Perustulon ohella on myös keskeistä, että tehdään työntekijöiden aseman parantamiseen tähtäävää työmarkkinapolitiikkaa. Työmarkkoiden epävarmuuden lisäksi on monia muita työelämän epäkohtia, jotka kaipaavat korjaamista. SAK:n luottamushenkilöilleen osoittaman kyselyn mukaan joka kolmas työnantaja rikkoo lakeja ja sopimuksia. Myös joka viides luottamushenkilö kertoi, että työnantaja on painostanut työehtojen heikentämiseen.

Vaadin seuraavaa:

1. Työttömyysajan perusturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidontuki, opintoraha, sekä yrittäjien starttiraha on korotettava 800 euroon kuukaudessa, minkä jälkeen yhtenäistetty perusturva sidotaan ansioindeksiin. Tukien maksatus on siirrettävä yhdelle luukulle Kelaan, ja suojaosat on laajennettava koskemaan myös toimeentulotukea. Suojaosien euromääräistä rajaa tulee nostaa.
2. Perustulon käyttöönotto tulee asettaa pitkän aikavälin tavoitteeksi. Ensi eduskuntakaudella on selvitettävä mahdollisuudet kokeilla perustuloa esimerkiksi tietyn ikäryhmän kohdalla ja käynnistettävä tällainen perustulokokeilu.
3. Vanhempainvapaajärjestelmää on uudistettava ottamalla käyttöön 6+6+6-malli. Siinä kummallekin vanhemmalle kiintiöidään kuuden kuukauden jakso, ja perhe saa itse päättää, kumpi käyttää viimeinen puolen vuoden jakso. Yksinhuoltajaperheissä vanhempi käyttää koko 18 kuukautta itse. Näin jaetaan vastuu vanhemmuudesta nykyistä tasaisemmin.
4. Työntekijöiden alipalkkaus on säädettävä laissa petokseksi ja työnantajan työehtosopimus-shoppailu estettävä lainsäädännöllä.
5. Ammattiliitoille on säädettävä joukkokanneoikeus, jotta ne voivat puuttua painostukseen ja syrjintään.
6. Nollatuntityösopimukset tulee kieltää säätämällä osa-aikatyölle viikottainen vähimmäistyötuntimäärä, josta voi poiketa vain työntekijän erikseen ilmaisemasta toivomuksesta.