Vihaako EK nuoria?

Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Mika Kärkkäinen hyökkäsi eilen pääkaupunkiseudun JHL:n nuorten sekä Suomen elintarviketyöläisten liiton kimppuun puolustaessaan voimakkaasti niin sanottuja nollatuntisopimuksia. Vasemmistonuoret on linjannut nollatuntisopimuksia vastaan jo vuoden alussa. EK:n mukaan nollatuntisopimusten kieltäminen on ennenkuulumaton ja huono ehdotus.

EK:n kanta on röyhkeän käsittämätön.

Nollatuntisopimus tarkoittaa käytännössä työsopimusta, jossa ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa. Olet siis töissä sopimuksella, jossa työajaksi on määritelty esimerkiksi 0-40 tuntia viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että et tiedä milloin sinulla on töitä – tai kuinka paljon. Omaa tulotasoaan on mahdotonta ennakoida, ja elämään kuuluvien muiden menojen suunnitteleminen on lievästi sanottuna vaikeaa.

Tämä tarkoittaa, että työntekijänä joudut olemaan jatkuvassa lähtövalmiudessa, ikään kuin työnantajasi palveluksessa. Vietät vapaitasi tiedostaen, että voit joutua lähtemään töihin milloin tahansa, erittäin lyhyelläkin varoitusajalla.

Vielä ongelmallisempaa on, että se myös antaa työnantajalle mahdollisuuden vähentää työtunteja omavaltaisesti. Työnantaja voi yksinkertaisesti vain päättää olla kutsumatta töihin ”vaikeaa” työntekijää, eli esimerkiksi sellaista, joka on vaatinut oikeuksiaan tai valittanut työolosuhteistaan.

Työsopimuksen muotona nollatuntisopimukset ovat siksi ristiriidassa koko työehtosopimuksiin perustuvan työmarkkinamallin kanssa. Työntekijöillä ei käytännössä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan, ja he tippuvat sellaisten perustavanlaatuisten oikeuksien kuten irtisanomissuojan ja sairauspäivärahojen piiristä. Käytännössä se johtaa myös automaattiseen karenssiin, kun työntekijä joutuu irtisanoutumaan työsuhteesta, josta ei saa töitä eikä palkkaa. Siksi nollatuntisopimukset eivät millään tavalla ole ”vain yksi osa-aikatyön muoto” kuten Kärkkäinen käsittämättömästi linjaa.

Ja mitä sitten tilalle? Kärkkäinen kauhistelee vähimmäistyöajan säätämistä. Tietenkin. EK:lle kaikesta kätevintä olisi se, että työntekijät tekisivät tehokkaasti ja tuottavasti työtä kaiken aikaa ja mieluiten kokonaan yhteiskunnan maksamalla palkalla. Onneksi muillakin kuin työnantajilla on oikeuksia. Vähimmäistuntimäärä tarkoittaisi sitä, että työnantaja joutuisi maksamaan osa-aikaisille työntekijöille palkkaa myös niissä tapauksissa, joissa täyttä tuntimäärää ei voidakaan tarjota. Niin tehdään jo nyt joillakin työpaikoilla, kuten VR-yhtymässä. Se on vähintäänkin kohtuullinen korvaus siitä, että työntekijä on työnantajan käytettävissä tarvittaessa, minkä lisäksi se poistaa samalla edellä mainitut työsuhdeturvaan liittyvät epäkohdat.

Jopa niinkin selvän epäkohdan kuin nollatuntisopimusten kohdalla EK päätti taas kerran osoittaa, kuinka vähän ymmärrystä sillä on kenenkään muun kuin omien jäsentensä edusta. Nollatuntisopimukset ovat yleistyneet nopeasti ja koskettavat erityisesti nuoria työntekijä.

Mutta sehän on toisaalta jo tiedossa, kuinka paljon EK nuorista välittää.