Äärioikeisto Suomessa -kirjoittajat: Laki mahdollistaa jo väkivaltaiseen natsismiin puuttumisen

Äärioikeisto Suomessa -kirjoittajat: Laki mahdollistaa jo väkivaltaiseen natsismiin puuttumisen

Natsien hyökättyä Jimi Karttusen kimppuun ja tämän menetettyä myöhemmin henkensä sisäministeri Risikko totesi ääriryhmiä koskevan lainsäädännön kaipaavan selvitystä. Myös moni muu poliitikko herätti keskustelua ääriryhmien laillisuudesta.

Nyt fokuksessa on kuitenkin yksi nimenomainen ryhmä, Suomen Vastarintaliike. Lakien muuttaminen voi olla perusteltua, jos arvioidaan, että lainsäädäntö ei tällä hetkellä täytä YK:n rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen velvoitteita. Puuttumattomuutta äärioikeiston toimintaan tämä ei kuitenkaan ratkaise, sillä lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt väkivaltaiseen natsismiin puuttumisen – mikäli poliisi ja poliittinen johto näin päättävät tehdä. Lainsäädäntöä suurempi ongelma Suomessa on se vähättelevä asenne, jolla näihin fasistisiin ryhmittymiin ja niiden muodostamaan uhkaan on suhtauduttu.

Lainsäädännön muuttaminen on hidas prosessi, joka sisältää runsaasti perusoikeuspohdintaa. Tämän tien kulkeminen on huomattavasti hitaampaa ja monimutkaisempaa kuin nykyisen lainsäädännön soveltaminen. Riippumatta siitä lähdetäänkö lainsäädäntöä muuttamaan, voidaan väkivaltaisteen nastsismiin puuttua myös heti. Keinoja ovat esimerkiksi poliisilain tai lain järjestäytyneestä rikollisryhmästä soveltaminen. Poliisilakia käytetään Suomessa jatkuvasti myös rauhanomaisiin mielenosoituksiin puuttumiseen. Jälkimmäisessä taas viitataan suoraan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Vastarintaliike kiihottaa toistuvasti kansanryhmää vastaan ja on käyttänyt väkivaltaa tapahtumissaan lukuisia kertoja. Sen jäsenet ovat myös hyökänneet muihin tapahtumiin esimerkiksi Pride-kulkueeseen, kirjaesittelytilaisuuteen ja luennolle. Aikaisemman toiminnan perusteella on päivänselvää, että viranomaisten hälytyskellojen pitäisi soida aina kun ryhmä kokoontuu.

Kun mikä tahansa muu ryhmä osoittaa Suomessa mieltään on paikalla lähtökohtaisesti poliisipartioita. Samana päivänä kuin Jimi pahoinpideltiin hengiltä Elielinaukiolla poliisilla oli useita kymmeniä poliiseja estämässä kulun rasisminvastaisen mielenosoituksen ja rasistikokoontumisen välillä Vuosaaressa. Asema-aukiolla, jossa on muutenkin käytännössä aina virkavaltaa paikalla, ei nyt ollut partioita puuttumassa tilanteeseen.  

Ylikomisario Juha Hakola Helsingin poliisista on todennut, että natsitapahtuman luonne ei vastannut ilmoitusta. Kommentti on täysin vastuuton, sillä juuri tällaisten tilaisuuksien yhteydessä Vastarintaliike on aikaisemminkin pahoinpidellyt ihmisiä esimerkiksi Tampereen keskustorilla ja Myyrmäessa. Viime kesänä järjestö mellakoi ja pahoinpiteli ihmisen Jyväskylässä heidän oman lentolehtisten jakamisesta koostuneen tapahtumansa jälkeen. Sisäministeriön Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2016 kuvaa tapahtumaa näin:

Tapahtuman jälkeen muutamat liikkeen jäsenet hyökkäsivät sivullisten henkilöiden kimppuun pahoinpidellen heitä. Poliisin puututtua tapahtumien kulkuun SVL:n jäsenet estivät poliisin toimintaa fyysisesti. Tapauksesta kirjattiin rikosilmoitus, jossa on kymmenen yksittäistä rikosnimikettä, muun muassa väkivaltainen mellakka, väkivaltaisen mellakan johtaminen, pahoinpitely ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Rikoksista on ollut epäiltynä yli 20 henkilöä, joista osa on Ruotsin Vastarintaliikkeeseen kuuluvia Ruotsin kansalaisia.

Edellämainitun valossa on vielä vastuuttomampaa, että poliisi ei ennakkoilmoituksesta huolimatta ole ollut valvomassa mielenosoitusta.

Vastarintaliikkeen natsit myös ylpeilevät sillä, että käyttävät väkivaltaa. He julkaisevat kuvia taisteluharjoituksistaan ja kertovat antavansa “kurinpalautusta” kaduilla. Niin myös Jimin kuolemaan johtaneessa tapauksessa. Toistuvasti väkivaltaan ideologisia vastustajiaan vastaan syyllistyneiden fasistien ei voi antaa vapaasti toimia kaduilla. Toimitaan puuttumiseen riittää hyvin nykyinen polisiilaki. Väkivallan ennaltaehkäisyyn riittäisi, että poliisi käyttäisi olemassa olevia resurssejaan ryhmien toiminnan ehkäisemiseksi.

Tämän lisäksi myös oikeuslaitoksella voi olla roolinsa fasismin kitkemisessä. Rikosjournalismiin ja poliisin toimintaan erikoistunut toimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa blogissaan aiheesta:

“Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia,” säädetään rikoslaissa (rikoslaki 6:5).

Numeroidut pykälät tarkoittavat kiihottamista kansanryhmää vastaan ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista.

SVL on vuosia koossa pysynyt jäsentynyt yhteenliittymä, jossa on enemmän kuin kolme jäsentä, ja joka toimii yhteistuumin tehdäkseen sekä RL 11:10 mukaisia, että vakavampia rikoksia. Jyväskylän v. 2013 kirjastohyökkäyksessä päätekijä tuomittiin muun muassa törkeästä pahoinpitelystä, josta enimmäisrangaistus on kymmenen vuotta vankeutta.

SIsäministeriön Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2016 kertoo, että useat monet  rikosepäilyt kiihottamisesta kansanryhmää vastaan liittyvät SVL:n tyypilliseen propagandan levittämiseen lentolehtisten ja muun vastaavan materiaalin avulla.

Tarkemmin raporttia lukiessa huomaa, että SVL liittyy lähes kaikkiin sisäministeriön raportin rekisteröimiin tekoihin, joissa epäillyn rikoksen nimikkeenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Yhdessä tapauksessa asianomistaja on kokenut lentolehtisen sisällön siinä määrin uhkaavana, että tapauksesta on kirjattu törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä lisäksi vainoaminen, laiton uhkaus ja törkeä kiristys. 

Jimin traagisen kuolemantapauksen ja sen aiheuttaman surun ja vihaisuuden keskellä meidän on tehtävä vastuullista politiikkaa fasistisen väkivallan kitkemiseksi. Siihen toimii parhaiten avoin ja demokraattinen yhteiskunta, joka ei rajoita sanan- ja kokoontumisvapautta tarpeettomasti mutta suhtautuu väkivaltaisiin kansanryhmää vastaan kiihottaviin ryhmiin lainsäädännön mukaisesti.


Li Andersson, Mikael Brunila & Dan Koivulaakso
kirjoittajat ovat julkaisseet Äärioikeisto Suomessa -tietokirjan vuonna 2012.